Jouduin käytännössä lähtemään maanpakoon kirjoitettuani ensimmäisen Vihreä Valhe (Weilin et Göös 1991) nimisen kirjani. Tuolloin vielä kuitenkin vallitsi suomalaisessa lehdistössä pluralismi ja niin kirjastani tehtiin noin 100 kirja-arvostelua, joista suuri osa tosin oli vihamielisiä ja jouduttivat matkaani kohti Yhdysvaltoja Johns Hopkins-yliopistoon vielä kerran koulunpenkille.

Palatessani Suomeen 1993 jatkoin vielä synkkien yksinpuhelujen kirjoittamista Kanava-lehteen 1990-luvulla. Päätoimittajana oli tuolloin Seikko Eskola, joka merkittävänä sananvapauden puolustajana sai vuonna 1999 valtion journalistipalkinnon. Kirjoittelin myös 1990-luvulla kriittisiä ympäristöpolitiikkaan liittyneitä juttuja ja niitä myös päätoimittaja Janne Virkkunen aika ajoin Helsingin Sanomissa julkaisi pääkirjoitussivulla.

Ensimmäinen varoitus tulevasta tuli erään HS:n alion julkaisemisen jälkeen muistaakseni vuonna 1996, kun sain ensimmäisen tappouhkauksen ekoanarkisteilta. Kiikutin sen silloin Vantaan poliisiasemalle. Päivystävä konstaapeli nauroi minulle nähdessään lapun, mutta kun kerroin uhkauksesta SUPO:lle heltyi heti audienssi SUPO:n silloisen pääjohtajan Seppo Nevalan (sd) työhuoneeseen. Sananvapaus ei kuulu kaikille oli ekoanarkistien viesti.

Tiesimme tuolloin Luontokerhossa enemmän ekoanarkisteista kuin FBI tai SUPO ja erään USA:n kongressiin ystävien luo tekemämme matkan jälkeen minulle eräiden yhteensattumien summana tarjoutui tavata yksityisesti FBI:n pääjohtaja Louis Freeh hänen Suomen vierailullaan. Hän toimi FBI:n pääjohtajana Bill Clintonin kaudella. Tapaamisemme jälkeen FBI lopulta sisällytti ekoterrorin terrorismin määritelmään, josta usalaiset ystävämme olivat hyvin mielissään. Vaikka kuuluisa ekoterroristi Unabomber eli Theodore Kaczynski oli tuolloin jo herättänyt tappavilla pommeillaan kauhua mm. usalaisten metsäteollisuuden työntekijöiden piirissä, ei ekoterroria vielä 1990-luvulla laskettu terrorismiksi. Tarina on tosi, vaikka minulla ei tietenkään ole kättä pidempää todisteeksi, vaikuttiko tietojemme vaihto FBI:n käytäntöihin ja terrorismin määritelmän. Joka tapauksessa ekoterrori kuuluu tänä päivänä muun terrorin lailla FBI:n toimivallan piiriin.

FBI määrittelee ekoterrorismin seuraavasti:

“The use or threatened use of violence of a criminal nature against people or property by an environmentally oriented, subnational group for environmental-political reasons, or aimed at an audience beyond the target, often of a symbolic nature.”

Määritelmä on taas ajankohtainen, koska Donald Trumpin hallintoa vastaan suunnattuna tiedemarssipäivänä tuntemattomat henkilöt ampuivat useita laukauksia John Christyn toimistoa kohti järeäkaliiperisella aseella. http://www.drroyspencer.com/2017/04/update-on-possible-ecoterror-attack-at-uah/

Roy Spencer ja John Christy tuottavat viralliset USA:n globaaalit sääsatelliittiaikasarjat ilmakehän lämpötilasta. Sananvapaus ei kuulu äärivasemmiston mukaan Roy Spencerille ja John Christylle, koska sääsatelliittitiedot lämpötilan kehityksestä ovat vihreän kauhukertomuksen kanssa ristiriidassa. Totuusmedia on ollut hiljaa tästä terroriteosta.

Aloitettuani virkamiesurani olin kirjoittamatta sanaakaan lähes kymmeneen vuoteen. Kun palasin Maailmanpankista pari vuoden keikalta Suomeen 2008 alussa ajattelin, että intialaisen naisekonomisti Anjali Acharyan kanssa tekemämme Maailmanpankin raportti hygienian huikeasta merkityksestä kehityksen mahdollistajana http://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences ja vesi- ja energiahuollon merkityksestä parantuneen hygienian mahdollistajana olisi kiinnostanut Helsingin Sanomia. Vastaus oli jyrkkä ei, vaikka esimerkiksi the Economist ja the Lancet  lehdet pääkirjoituksissa ja muussa raportoinnissan viitasivat raporttiimme.

Maanpuolustuskurssikaverini Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio suostui lopulta julkaisemaan yliön raporttimme keskeisestä sisällöstä, joka ainakin periaatteessa oli epäpoliittinen. Se oli ja on edelleen kova pala vihreille, koska kehitysmaat tarvitsevat valtavat määrät sähköenergiaa vesihuoltonsa tueksi, eikä sitä aurinko- ja tuulivoimalla tuoteta. Kehitysmaiden köyhien tarpeet eivät kuulu sananvapauden piiriin.

Sitten, kun uusi 15 vuotta valmistelemani huolellisesti tieteellisiin lähteisiin nojaava kirja Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) julkaistiin, sain maistaa tätä uutta äärivasemmiston keskustelukulttuuria todenteolla. Olin lähes ällikällä lyöty erityisesti nuorten sosialistien asenteiden jyrkkyydestä. Totuusmedia myös vaikeni uudesta kirjastani täydellisesti ja Tekniikka- ja Talouslehdessä minulle kerrotun mukaan toimituksen kokouksessa päätoimittaja jopa tähdensi nuorten toimittajien innokkaasti kannattaessa, että kirjaani ei saa edes haukkua. Se piti vaientaa totaalisesti.

Tämä uusi keskustelukulttuuri on nyt myrkyttänyt myös SDP:n keskusteluilmapiirin ja lopettanut kaiken keskustelun puolueen sisällä sillä seurauksella, että demarit ovat koko Euroopassa ja USA:ssa menettäneet aiemman hegemonisen asemansa ja ovat nyt jyrkässä luisussa kohti kenties loppullista marginalisoitumista erityisesti maahanmuuttokeskustelun myötä.  

Liityin facebookiin vasta vuonna 2015 kirjani julkaisemisen jälkeen. Olen osallistunut mm. muutamaan demareiden keskusteluryhmään, olenhan kolmannen polven demari ja puolueen jäsen vuodesta 1977. Päivännuoriin (lasten sd-raittiusjärjestö) liityin 1970 Naantalin työväenyhdistyksessä. Demariryhmissä olen kritisoinut vihreitä tutkittuun tietoon nojaten ja nostanut varovasti myös muslimimaista tulevan maahanmuuton ongelmat esiin keskusteluissa.

Lähes aina on seurauksena ollut ulossulkeminen keskusteluista ja suiden sulkeminen. Eräs aktiivisimmista bännääjistä on ollut tamperelainen nuoren polven sd-poliitikko ja sirkuskoulun rehtori Kaisa Emilia Penny (os. Vatanen). Hänen äärimmäiset käsityksensä tarpeesta rajoittaa toista mieltä olevien sananvapautta eivät valitettavasti ole mitenkään poikkeavat nykyvasemmiston piirissä, kun katsoo kokonaiskuvaa molemmin puolin Atlanttia. Kaisa Emilia istuu SDP:n puoluehallituksessa.

Molemmin puolin Atlanttia kaikkien pitää pennyjen maailmassa olla ehdottoman yhtä mieltä maahanmuuton autuaaksitekevyydestä, ilmastonmuutoksen kamaluudesta, homojen ja  transsukupuolisten oikeuksien ja kohtelun päivittäisestä päivittelystä ja Israelin kamaluudesta. Tämän sai muutama päivä sitten tuta myös jopa totuusmedian the New York Timesin kolumnisti Bret Stephens, kun hän kirjoitti asiallisen kirjoituksen ilmastonmuutoksesta ja sen poliittisen merkityksen liioittelusta.  https://www.nytimes.com/2017/04/28/opinion/climate-of-complete-certainty.html?_r=0

Bret Stephens sai kolumnin julkaisemisen jälkeen aivan valtavan määrän ala-arvoista sähköpostia ja henkilöön menevää kammottavaa twiittausta jopa ainakin periaatteessa akateemisilta "tolkun" ihmisiltä. Helsingin Sanomien linja ei tässä suhteessa ole lipsunut, eikä Stephensin ajatusten tapaisia ajatusfibluja ole HS:ssä julkaistu. Linja pitää. Olet joko samaa mieltä tai itket ja olet samaa mieltä on "liberaalien" viesti ja tarvittaessa "suvaitsevainen" mielipide hakataan kalloosi vaikka vastaralla.

"Liberaalien" mielestä maailman tuhoutumisesta EI saa olla eri mieltä.

Tarpeesta turvata turvallinen työpaikka suomalaisille on "liberaaleille" ja pennyille ja totuusmedialle tullut sivuseikka ja maahanmuuton valtavat kustannuksetkin ja multikulttuurisuuden aiheuttamat ongelmat ovat onneksi vain pahaa unta.