Kuntalain edellyttämä kaupunkistrategia on kokoomuslaisen ylipormestari Juhana Vartiaisen tärkein johtamisen työkalu, joka vertaantuu hallitusohjelmaan johtamisen instrumenttina. Asiakirja osoittaa karulla tavalla, kuinka kansallinen kokoomus on nykyään punavihreä woke-puolue, eikä entinen konservatiivipuolue. Woke tulee USA:n mustien slummislangista ja sillä tarkoitetaan hereillä olemista (kirjakielessä awake) tai kuten ennen vanhaan sanottiin ”tiedostamista”.

Wokeilua vastaan on parin viime vuoden aikana käynnistynyt massiivinen vastareaktio molemmin puolin Atlanttia ilmiön autoritäärisen äärivasemmistolaisen luonteen vuoksi. Sillä ei ole känselöinteineen mitään tekemistä suvaitsevaisuuden kanssa.

Helsingin kaupunkistrategia sisältää suoraan USA:sta sekä hallinnon kaikilta tasoilta että korporaatioista kopioituja woke-henkisiä sensitiivisyyskoulutuksia rasismin purkamisineen, ilmastokriiseineen, kävelykatuineen ja positiivisine syrjintöineen. Helsingin kaupunkistrategiassa myös ilmeisen tarkoituksellisesti ”yhdenvertaisuuden” nimissä annetaan ymmärtää, että poikien ympärileikkaukset ovat myös ”silpomista” tyttöjen Faraon leikkauksen tavoin.

Inhimillisesti järkyttävintä kaupunkistrategiassa on se, että aikaisempaan kaupunkistrategiaan sisältynyt maksiimi ”Kaikkein haavoittuvimpien ihmisryhmien tarpeisiin ja palveluihin kiinnitetään erityistä huomiota” on kokonaan jätetty pois strategiasta. Strategia kertoo nyt mm., että ”Helsinki harjoittaa myönteistä erityiskohtelua ja torjuu sosiaalityöllä eriytymistä” sillä seurauksella, että laittomasti täällä olevia palvelevalla sosiaalityöntekijällä on 52 asiakasta, kun vammaistyötä tekevällä kollegalla niitä on 200.

Aikaisemmassa sosiaalipoliittisessa eetoksessa vain vammaiset olivat lainvoimaisesti oikeutettuja yhdenvertaistamiseen, joka maksaa paljon rahaa. Nyt yhdenvertaistaminen 2015 tehdyn yhdenvertaisuuslain muutoksen myötä on ulotettu uusiin uhrikategorioihin ja kun elämme rajallisten resurssien maailmassa, jossa vielä eräät maahanmuuttajaryhmät oikeusistuimien päätöksillä julistetaan erityissuojelun tarpeessa oleviksi ihmisryhmiksi, vammaiset jäävät sitten pahnan pohjimmalle.

Tämän kaltaista kehitystä olen vuosien varrella ennakoinut monissa blogeissani. Vammaisten perusoikeudet ovat nyt vakavasti uhattuina nykyisen kaltaisen fiskaalisesti kestämättömän maahanmuuton seurauksena. Maahanmuutto lisää em. laittomien täällä olevien sosiaalipalveluiden lisäksi erityisesti perhepalveluiden, kotouttamisen ja lastensuojelun sosiaalityön tarvetta niin paljon, että budjettiylitykset ovat nyt suuria ja maahanmuuttajien sosiaalipalveluiden kokonaishintalappu sosiaalisine tulonsiirtoineen on hyvin suuri.

Ilmastonmuutoksen lisäksi Helsinki listaa kaupunkistrategiassaan ikääntymisen aiheuttaman huoltosuhteen alenemisen keskeisimmäksi tulevaisuuden haasteeksi.

Helsingin kaupunginhallitus 23. elokuuta hyväksymässä ensi vuoden talousarvion ja vuosien 2022-2024 taloussuunnitelman raamin ja laatimisohjeissa ei ole ulkomailta tulevan huonosti koulutetun, huonosti integroituvan ja huonosti työllistyvän väestön määrästä ja sen ennakoiduista muutoksista sanaakaan ”Väestökehitys ja ennuste” luvussa, vaikka luvusta ilmenee, että Helsinki menettää kantasuomalaisia veronmaksajia lähikuntiin. Asiakirja on keskeisin Helsingin kaupunkistrategian tausta-asiakirja kuntalain 110 §:n mukaan.

Ulkomailta Helsinkiin muuttavan väestön muutosten huomiotta jättäminen ei ole linjassa sen kanssa, mitä näkökulmia kuntalain 37 §:ssä kaupunkistrategialta vaaditaan, koska huoltosuhteeseen vaikuttaa ikääntymisen lisäksi myös tänne huonosti integroituvan ja huonosti koulutetun ja huonosti työllistyvän väestön määrän muutokset. Tässä valossa kaupunkistrategian ”Vastuullinen talous kestävän kasvun perustana” otsikon alla oleva toteamus, että ”reunaehtoja taloudelle asettaa monien ymmärrettävien seikkojen lisäksi nuorten määrän kasvu ja yhä moninaisemman kaupungin palvelutarpeet”, herättää kysymyksiä.

Viitataanko tässä peitellysti kiertoilmaisuin maahanmuuton lastensuojelun ja maahanmuuton myötä paisuviin kaikkiin sosiaalihuollon kuluihin ja sosiaalisten tulonsiirtojen kustannuksiin, joita ei kuitenkaan ole virallisesti ole otettu huomioon yllä mainitussa kaupungin hallituksen hyväksymässä suunnitteluasiakirjassa? Miten nämä reunaehdot voidaan ottaa budjetin teossa huomioon, jos ei kerätä tietoa huonosti työllistyvän työikäisen väestön muutoksista Helsingissä?

Erityisen hämmentävää on, että ennen tätä massiivista maahanmuuttoa nuorten määrän lisääntymistä on pidetty taloutta piristävänä positiivisena ilmiönä, ei taloudelle reunaehtoja asettavana ilmiönä. Helsinki on juuri perustanut Toivo-nimisen raskaasti resursoidun ja poliisin kanssa tiivistä yhteistyötä tekevän yksikön lastensuojeluun ehkäisemään erittäin kalliita huostaanottoja?

Helsingin valtuusto lähes pommin varmasti hyväksyy alla linkistä löytyvän woke-kaupunkistrategian. Se sisältää muuten paljon muutakin ”kivaa”, josta voi kirjoitella puheenvuoroja vastaisuudessakin.

Kirjoittaja on perussuomalaisten ensimmäinen varavaltuutettu ja SOTE-ltk:n varsinainen jäsen Helsingissä

https://www.hel.fi/static/helsinki/Kaupunkistrategiaesitys29092021.pdf

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/helsingin-edellinen-kaupunkistrategia-ei-ollut-lainmukainen-uuden-strategian-huomioitava-humanitaarinen-maahanmuutto/