"Ranska on varoittava esimerkki siitä, kuinka islam tappaa myös sananvapauden", uutisoi Oikea Media 15.10.2019.

Artikkeli perustui 27 kirjaa Ranskasta ja Euroopasta kirjoittaneen Pariisin yliopiston professori Guy Millièren selvityksiin sananvapauden hälyttävästä tilasta Ranskassa.

Tuoreimmassa, 22. tammikuuta 2020 päivätyssä Gatestone -instituutin artikkelissaan "Ranska: Polta pilveä, tapa juutalainen, vältä oikeudenkäynti ja vapaudu" Guy Millière tekee selkoa siitä, kuinka Ranskassa antisemitistisiä teurastuksia harjoittavat muslimit pääsevät kuin koirat veräjästä vetoamalla mielenterveysongelmiin ja jossa juonessa mukana ovat niin viranomaiset, oikeuslaitos kuin tuomaritkin - joko täysin harkitusti tai täyttä typeryyttään.

Pariisissa huhtikuussa 2017 66-vuotias juutalaisnainen Sarah Halimi heitettiin kolmannen kerroksen parvekkeelta tai ikkunasta alas. Murhaaja oli uhrin musliminaapuri ja hän murtautui Halimin kotiin kiipeämällä viereisen asunnon parvekkeen yli.

Uhria oli ensin kidutettu ja kun naapurit olivat kuulleet huudot, he olivat kutsuneet poliisin. Kun yhdeksän upseeria tuli ja he kuulivat oven läpi miehen huutavan "Allahu Akbar", he juoksivat alakertaan odottamaan apujoukkoja ennen puuttumista asiaan.

Kun tekijä, Kobili Traoré, lopulta antautui, hän mahtaili vielä:

"Tapoin sheitanin." Sheitan tarkoittaa arabiaksi "saatana, demoni".

Piinatessaan juutalaisnaista muslimi kertoi lausuneensa jakeita Koraanista, ja Koraani oli hänen mukaansa "määrännyt hänet tappamaan juutalaisen". Hän myönsi lisäksi viettäneensä edellisen päivän läheisessä moskeijassa.

"Se on tappajatehdas", totesi kyseisestä moskeijasta Sarah Halimin naapuri ja ystävä, joka halusi pysyä nimettömänä.

Kobili Traoré vietiin psykiatriseen sairaalaan, jossa hän ilmoitti häntä tutkineelle psykiatrille polttaneensa marihuanaa.

Pariisin yliopiston professori Guy Millière huomauttaa, että murhasta ei luonnollisesti pahemmin kerrottu sanomalehdissä. Oikea Media Suomessa uutisoi siitä silloin lyhyesti.

Ranskalaiset juutalaisjärjestöt puhuivat "huolestuttavasta antisemitistisestä rikoksesta" ja järjestivät hiljaisen mielenosoituksen Halimin asuinrakennuksen edessä. Ranskan presidentinvaalit olivat juuri tällöin alkamassa, eivätkä valtamedian toimittajat halunneet tietenkään puhua muslimin tekemästä antisemitistisestä murhasta.

Tapausta hoitamaan määrätty tuomari Anne Ihuellou kieltäytyi aluksi tunnustamasta, että murha olisi viharikos. Halimin perheen asianajajilta vei yli kuusi kuukautta saada tuomari lopulta myöntämään, 27. helmikuuta 2018, että motiivi murhaan oli todellisuudessa ollut antisemitistinen.

Tuomari kieltäytyi myös järjestämästä tapauksen tapahtumien tarkastelua ja suostui kuulustelemaan Traoréa vain lyhyesti. Hän pyysi psykiatrisen asiantuntijan Daniel Zaguryn arvioimaan tapausta ja hänen mukaansa teon tekohetkellä murhaaja oli ollut "akuutissa sekavuustilassa" kannabiksen käytön takia, mutta "täysin ymmärrettävässä tilassa rikosoikeudelliseen seuraamukseen".

Ilmeisesti tyytymättömänä tohtori Zaguryn johtopäätöksiin tuomari Ihuellou pyysi asiantuntijoilta vielä kahta lisälausuntoa - jotka kumpikin olivat ristiriidassa tohtori Zaguryn päätelmien kanssa - ja niissä todettiin, että Traoré oli oikeustoimikelvoton oikeudenkäyntiin.

12. heinäkuuta 2019 tuomari hylkäsi tohtori Zaguryn raportin ja julisti, että "on uskottavia syitä päätellä, että murhaaja ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa" sekä totesi, ettei hyökkäys ollut antisemitistinen.

Halimin perheen asianajajat ymmärsivät, että Traoré voidaan pian vapauttaa ilman oikeudenkäyntiä, ja he pyysivät asian siirtämistä välittömästi valitustuomioistuimeen.

Päätöksessään 19. joulukuuta 2019 tuomioistuin julisti Kobili Traorén "tahallisesti tappaneen" Sarah Halimin ja siten tehneen murhan. Tuomioistuin tunnusti myös "antisemitismiä koskevan raskauttavan asianhaaran", mutta lisäsi, että "arvostelukyvyn tilapäisen heikentymisen vuoksi" murhaaja oli "rikosoikeudellisesti vastuuton", eikä sitä voitu käsitellä, ja siksi hänet oli vapautettava.

Ranskan juutalaisten instituutioiden (CRIF ) edustajaneuvoston puheenjohtaja Francis Kalifat huomautti, että "antisemitistisestä murhasta voisi tulla ainoa tuomioistuinten anteeksi antama murha huumeiden käytön perusteella, kun taas kaikissa muissa tapauksissa huumeet ovat raskauttava tekijä".

Halimin perheen asianajaja Francis Szpiner katsoi, että tämän päätöksen nojalla tuomioistuin laati "Sarah Halimin oikeuskäytännön":

"Jokainen, joka kärsii harhaisesta hengestä käytettyään laittomia ja vaarallisia aineita, vapautetaan rikosoikeudellisesta vastuusta."

Toinen uhrin perheen lakimies Gilles-William Goldnadel ilmaisi "vastenmielisyytensä" päätökseen ja sanoi, että "jos uhri ei olisi juutalainen ja jos murhaaja ei olisi muslimi, päätös olisi voinut olla erilainen".

Ranskan kansalliskokouksen jäsen, ranskalais-israelilainen poliitikko Meyer Habib kommentoi tuomioistuimen päätöksen olevan "oikeudellinen skandaali, jollaista ei ole koskaan nähty Ranskassa", ja lisäsi, että "Ranskan oikeuslaitoksella on ilmiselvä halu vapauttaa antisemitistinen muslimimurhaaja".

"Antisemitistisen tappajan vapauttaminen ilman oikeudenkäyntiä lähettää kauhean signaalin Ranskan juutalaisille", Meyer Habib korosti ja muistutti, että viime aikoina Traoré oli tuomittu yli kymmenen kertaa väkivaltaisista hyökkäyksistä.

Traorélla oli rikosrekisteri toistuvista tuomioista väkivallasta, varkauksista ja huumekaupasta, mutta ei historiaa aiemmista "mielenterveysongelmista".

Meyer Habib alleviivasi, että jos oikeuslaitos olisi tehnyt työnsä ennen Sarah Halimin murhaa, murha olisi vältetty.

Psykiatri Claude Bloch puolestaan totesi, että päätös voi "antaa kaikille kiivaasti juutalaisia vihaaville luvan murhata heitä ilman seuraamuksia".

Merkittävä historioitsija, Georges Bensoussan, sanoi Le Figaro -lehden haastattelussa:

"Ranskan oikeuslaitos päätti kiertää oikeudenkäynnin, jotta kukaan ei puhu epäonnistuneesta kotoutumisesta maahanmuutossa ja jota tapahtuu koko ajan uudelleenislamisoitumisprosessin vaikutuksesta."

Bensoussanin mielestä oikeudenkäynti olisi osoittanut kansakunnan rapautumisen ja kyseenalaistanut vastahakoisuuden viranomaistoiminnassa, jossa ei annettu määräystä puuttua tämän naisen ahdinkoon, jota kesti lähes tunnin. Oikeudenkäynti olisi niin ikään asettanut kyseenalaiseksi medioiden vaikenemisen seuraavina päivinä.

"Kaikki tämä palautti juutalaiset takaisin yksinäisyyteensä ja teki antisemitismistä juutalaisasian. Juutalaisia on 0,7 % Ranskan väestöstä ja heihin kohdistetaan puolet kaikista Ranskassa tehdyistä rasistisista teoista."

Ranskan juutalaisjärjestöt järjestivät 5. tammikuuta 2020 mielenosoituksen vaatiakseen oikeuslaitosta kumoamaan päätöksensä. Kaikki ranskalaiset poliittiset järjestöt olivat vaiti - yksikään ei liittynyt protestiin. Valtamedia pysytteli asiasta täysin hiljaa. Vain juutalaiset tulivat mielenosoitukseen.

Sarah Halimin veli William Attal puhui mielenosoittajille Pariisin Place de la Républiquella kertoen yksityiskohtaisesti siskonsa kärsimyksistä. Ruumiinavausraportin yksityiskohdat olivat sietämättömät: kaikki hänen kasvonsa luut olivat murrettu, ala- ja yläleuka, otsaluu ja nenäluut sekä poskiluu, jollakin kovalla esineellä, ehkä vasaralla, ja hänen ruumiinsa oli lävistetty 22 kertaa.

William Attal tuomitsi poliisin toimettomuuden, tuomarien pelkuruuden ja median vaikenemisen. Hän kertoi faktoja, joita siihen mennessä ei ollut paljastettu: yksi rikospaikalle menneistä poliiseista ei ollut tullut takaisin alakertaan kollegoidensa kanssa. Vaikka poliisi oli ollut aseistettu, hän oli pysynyt oven takana. Hän ei ollut liikkunut. Hän oli vain kuunnellut murhaajan huutavan ja uhrin kiljuvan tuskasta.

Tuomari oli kieltäytynyt kuulemasta poliisia. Vaikka Traoré kertoi psykiatrisille asiantuntijoille, että hän oli soittanut ihmisille kiduttaessaan Halimia, tuomari myös kieltäytyi tutkimasta hänen puhelintaan. Lisäksi murhaajan suosimassa moskeijassa oli käynyt myös paljon niitä, jotka olivat menneet toteuttamaan jihadia Syyriaan.

Vain juutalaiset sanoma- ja aikakauslehdet kertoivat, mitä Attal sanoi.

Ranskan päärabbi, Haim Korsia pyysi avoimessa kirjeessä Ranskan oikeusministeri Nicole Belloubetia puuttumaan asiaan, jotta "kansalaisilta ei riistettäisi yhtä demokratian arvokkaimmista oikeuksista: oikeutta vedota oikeuteen tuodakseen esiin väkivallan tekoa ja vihaa".

Korsia sanoi, että hän "yleensä pakottaa itsensä olemaan kommentoimatta tuomioistuimen päätöksiä", mutta tässä tapauksessa on kysymys "vakavasta luottamuksen menetyksestä". Hän myöskin lisäsi:

"Pitäisikö meidän vetää tästä se johtopäätös, että jokaisella huumeiden vaikutuksen alaisena olevalla henkilöllä olisi lupa tappaa juutalaisia?"

On epävarmaa, vastaako Nicole Belloubet Ranskan päärabbille, mutta tuomarit ja lakimiehet ilmaisivat kyllä heti raivonsa päärabbi Haim Korsian avoimeen kirjeeseen ja väittivät hänen haluavan "heikentää oikeuslaitoksen riippumattomuutta". Tunnettu eläkkeellä oleva tuomari Philippe Bilger syytti Korsiaa "yllytyksestä rikkoa toimivaltamme järjestämistä koskevaa perussääntöä".

Sarah Halimin tapaus ei suinkaan ole ensimmäinen ja ainoa.

Vuonna 2006 muslimiantisemitisti Youssouf Fofana ja hänen johtamansa "barbaariryhmä" kidnappasi, kidutti 24 vuorokautta ja sitten murhasi 23-vuotiaan ranskalaisjuutalaisen ja Sarah Halimin kaukaisen sukulaisen, Ilan Halimin. Hänen kärsimyksensä ja kidutuksen aiheuttama kuolema synnyttivät valtavan tunnejärkytyksen Ranskassa. Uhrin äiti Ruth Halimi sanoi televisiossa:

"Haluan poikani kuoleman olevan hälytys."

Pariisin yliopiston professori Guy Millière tähdentääkin tässä kohtaa:

"Näyttää siltä, ​​ettei hälytystä kuultu."

Samanlaisia ​​tapauksia on tullut sen jälkeen vaikka kuinka monta.

Koko synkkä tapahtumasarja - jossa "mielenterveysongelmilla" peitellään islamin raakuuksia - alkoi jo Sébastien Selamin murhasta vuonna 2003.

Tässäkin tapauksessa tappaja oli musliminaapuri ja kaiken lisäksi uhrin lapsuuden ystävä. Vaikka Selamin murhannut Adel Amastaibou oli hihkunut pidätyksensä jälkeen poliisille: "Olen iloinen, että hän on kuollut kusipää, paskiainen. Jos hän on kuollut, olen niin onnellinen, tuo kirottu juutalainen, likainen jutku", katsottiin, ettei Selam ole vastuussa "mielenterveydellisten ongelmien vuoksi".

Alle vuoden kuluttua Sarah Halimin murhasta, 23. maaliskuuta 2018, toinen juutalainen, Mireille Knoll murhattiin Pariisissa, josta myös Oikea Media uutisoi tuolloin.

Silloinkin julma musliminaapuri oli asialla, tuolla kertaa puukottamalla ja polttamalla juutalaisen, holokaustista selviytyneen iäkkään 85-vuotiaan naisen kuoliaaksi. Naiselle tehty ruumiinavaus osoitti, että hänen hiiltyneessä ruumiissaan oli vähintään 11 puukoniskua.

Jihad Watchin johtaja Robert Spencer havainnollisti silloin tapausta varsin valaisevasti:

"Eikö Ranska vielä ole riittävän monimuotoinen? Ei! Tämä köyhä nainen oli tehnyt poliisille valituksia naapuristaan, joka uhkasi polttaa hänet. Selvästi mitään ei tehty. Ehkä valitusten käsittely olisi ollut 'islamofobista'."

Rikostoveri Alexandre Carrimbacus syytti Knollin puukotuksesta pääepäiltyä, Yacine Mihoubia, koska hän oli huutanut "Allahu Akbar". Mihoubin asianajajan mukaan Yacine ei ollut "normaalitilassa" tehdessään rikosta, mutta piti sitä antisemitistisenä murhana.

Hän ei selittänyt kuitenkaan, kuinka Mihoub oli ollut "riittävän tietoinen" teostaan ​​mennäkseen äitinsä asuntoon murhattuaan Knollin ja pyysi vielä jopa äitiään pesemään veitsensä, jota hän oli käyttänyt tappaakseen uhrinsa.

Mihoubin äitiä syytetään nyt osallisuudesta murhaan. Äiti ja poika näyttävät parhaillaan yrittävän luoda yhteistä puolustusstrategiaa.

Israelilaisen Haaretz -sanomalehden julkaisemassa artikkelissa 23. marraskuuta 2019 Shirli Sitbon korostaa, että Sébastien Selamin tapauksen ja Sarah Halimi- ja Mireille Knoll -tapausten välillä on selvä yhteys.

Shirli Sitbon kirjoittaa:

"Ranskassa antisemitististen hyökkäysten tekijät vetoavat mielenvikaisuuteen väistääkseen tuomion. Mielenterveysongelmilla puolustautuminen on yleistynyt, kun kyse on viharikoksista Ranskassa. Ja se näyttää toimivan."

Pahinta on kuitenkin se, että viranomaiset, oikeuslaitos ja tuomarit ovat mukana juonessa, joko täysin tietoisesti tai tietämättömyyttään. Vaikka kaikki tietävät, että pelkkä "mielisairaus" ei saa muslimia huutamaan "Allahu Akbar", meille sepitetään tarinoita, että "Allahin käskyä seurannut" oli kykenemätön ymmärtämään lainvastaisia ​​tekojaan.

Tämä ei ole mikään ”islamofobinen” syytös, vaan kiistämätön tosiasia, mihin muslimit tähtäävätkin välttääkseen joutumasta vastaamaan oikeudenkäynnissä teoistaan.

Oikea Media kirjoitti heinäkuussa 2017 artikkelin "Jihad - uusi 'mielisairaus'", joka perustui Jihad Watchin johtaja Robert Spencerin ihmettelyihin, miksi muslimien hyökkäyksissä aina sama kaava toistuu ja syiksi joka kerta selitellään mielenterveysongelmia.

Islamista kumpuavat "Allahu Akbar" -huudot ovat jokaisen esimerkillisen ja arvovaltaisen muslimin "tavaramerkki" ja he itse ilmoittavat "vääräuskoisten" kimppuun hyökkäämisien ja verilöylyjensä motiiveiksi juuri kaikki ne "pyhät" Koraaniin, Muhammadin perimätietoon ja islamin sharia-lakiin liittyvät velvoitteet (normit), joista he ovat erinomaisen hyvin selvillä.