Sydney vietti vuoden transmiehenä: "Lääkärit pettivät minut joka käänteessä"

"Kukaan ei voinut kertoa minulle, että se mitä tein, oli väärin -isoisäni oli ja tulee olemaan ainoa, jonka mielipiteestä koskaan välitän, kyyneleet silmissään hän pyysi minua lopettamaan"

Ulkomaat su 24.11.2019 22:52
Sydney ennen ja jälkeen vuoden kestäneiden vahvojen hormonihoitojen

"En voi ymmärtää tätä kaikkea, mitä olen tehnyt itselleni viimeisen kahden vuoden aikana, vielä vähemmän sitä 'apua', jota olen saanut terveydenhuollon ammattilaisilta."

Näin painokkaasti toteaa amerikkalainen Sydney Wright, biologinen nainen, joka "vaihtoi sukupuolensa" mieheksi 18-vuotiaana ja pettyi raskaasti transaktivismia kannattavien lääketieteen ammattilaisten syöttämiin valheisiin. Kaikeksi onneksi hän kuitenkin välttyi ruumiinosiensa silpomiselta, mistä hän on ikuisesti kiitollinen.

Vaikka poliittisen korrektiuden eli "virallisen totuuden" mukaan sukupuolenvaihdoksen "katumis- ja peruuttajatapauksia" on hyvin vähän, todellisuudessa heitä on todella paljon ja uusia tapauksia, joissa ongelmat eivät "sukupuolen korjauksella" ratkenneetkaan, paljastuu koko ajan hurjasti lisää.

Sydney Wright on yksi heistä ja hän haluaa varoittaa suurta yleisöä siitä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita peruuttamattomia riskejä.

Nyt 21-vuotiaana hän haluaa tuoda julki oman tarinansa, joka löytyy Daily Signal -verkkosivustolta.

Hän pukee selkeästi sanoiksi neuvonnan puuttumisen ennen voimakkaan miessukupuolihormonin eli testosteronin määräämistä ja ne hirvittävät vaikutukset, joita sen käyttämisestä lyhyenkin ajan koitui hänen naiskeholleen.

Sydney Wright kertoo kaksi vuotta sitten olleensa vielä ylioppilastutkintoa kohti suuntaava "terve ja kaunis tyttö", mutta jonka elämästä tuota pikaa oli tullut ylipainon myötä "diabeteksen esiastetta sairastavan transmiehen painajainen".

"En aio sysätä kokonaan syytä terveydenhoitopalveluja tarjoavien niskoille, sillä minun olisi pitänyt tietää paremmin - mutta varmasti he olivat edesauttamassa minua tekemään paljon pahaa itselleni", Sydney aloittaa.

Varhaisimmista ikävuosistaan lähtien hän oli erilainen kuin muut tytöt. Käytti poikien vaatteita ja leikki poikien leluilla. "Klassinen poikatyttö", kuten hän itse luonnehtii.

Vartuttuaan hän alkoi tuntea romanttista kiinnostusta muita tyttöjä kohtaan ja Sydney sanoo, että tuolloin pelkästään päättelemällä ulkonäöstä ei olisi voinut uskoa hänen olevan homoseksuaali.

"Minulla oli pitkät vaaleat hiukset, käytin meikkiä ja olin melko naisellinen. Mutta tiesin olevani homo - vaikka olinkin enemmän täynnä itseinhoa oleva homo", Sydney tarkentaa.

Hän ei pitänyt homoseksuaaleista eikä halunnut olla tekemisissä heidän kanssaan.

Vanhempiensa erottua hän asui isänsä kanssa, mutta kun selvisi, että Sydney deittailee tyttöjä, isä heitti hänet pihalle sanoen "seuraa häntä tai häivy" (His way or the highway). Muuta mahdollisuutta kuin muuttaa yhteen äidin kanssa ei ollut.

Pian sen jälkeen Sydney leikkasi pitkät hiuksensa, joka murehdutti hänen molempia vanhempiaan. Kuitenkin se, mitä seuraavaksi tapahtui, satutti heitä paljon enemmän.

Sydney kertoo, että ollessaan 18-vuotias hän törmäsi Instagramissa lukuisiin transukupuolisten miesten ”menestystarinoihin".

Oikea Media on kirjoittanut, kuinka enenevässä määrin sukupuolirooleilla flirttailu on näkyvästi esillä valtamedian lisäksi sosiaalisessa mediassa trendikkäänä ilmiönä ja osaltaan ruokkimassa lasten ja nuorten päätöstä "vaihtaa sukupuolta".

Niin Sydneynkin tapauksessa. Hän kiinnitti huomiota Instagramissa transmiesten puheisiin siitä, kuinka jokin oli aina tuntunut olevan heissä ”pielessä" ja kaikissa heidän tarinoissaan näytti olevan onnellinen loppu - ja se sai hänet tuntemaan kiusallista mustasukkaisuutta.

Kateus johtui hänen mukaansa siitä, että pitäessään tyttöystävänsä kädestä kiinni julkisesti, häntä paheksuttiin ja hän koki kaikkien alinomaa tuomitsevan hänet, kun taas transseksuaalit saattoivat treffailla samaa sukupuolta olevia kumppaneitaan niin kauan kunhan vain näyttivät vastakkaiselta sukupuolelta.

"Loukkaannuin siitä ja aloin kadehtia transsukupuolisia", Sydney tunnustaa.

Hän päätti perehtyä itse asiaan, mutta kaikki mitä Sydney aiheesta luki, puolsi sukupuolen vaihtamista.

"Valitettavasti en löytänyt yhtään artikkelia transsukupuolisten ihmisten katumuksesta tai valtavista terveysongelmista, joita sukupuolenvaihdoksen myötä seuraisi.

Kaikessa painotettiin vain sitä, kuinka rohkean sukupuolenvaihdos tekisi sinusta ja kuinka hieno juttu se olisi sinulle", Sydney huomauttaa.

Hän yritti parhaansa mukaan etsiä kirjoja, joissa käsiteltäisiin asiaa kriittisesti ja tarjottaisiin vastakkaisia ​​näkemyksiä, mutta kaikki mitä hän löysi, oli vain transsukupuolisuutta kannattavia kirjailijoita.

Niinpä hän teki siitä selvän johtopäätöksen: Jos kaikki ”asiantuntijat” ovat sukupuolenvaihdoksen kannalla, miksi en tekisi sitä?

Joka päivä hän tunsi itsensä "kauheaksi lepakoksi, luonnottomaksi lesboksi" vihaten näkemäänsä kuvaa.

"Olisin mieluummin ollut tyttöjä deittaileva kundi. Joten googletin, kuinka sukupuolenvaihdos miespuoliseksi suoritetaan", Sydney jatkaa.

Ensimmäiseksi hänen oli kuitenkin löydettävä terapeutti, joka kirjoittaisi hänelle lähetteen ja hän pääsisi aloittamaan miessukupuolihormonien käytön. Pian hän löysikin terapeutin, joka sanoi voivansa auttaa, ja Sydney ilmoitti hänelle haluavansa aloittaa hormonit 19-vuotispäivänään, joka siinsi vain viiden viikon päässä.

"Hän edellytti vain yhden tunnin tapaamista joka viikko.

Siinä ajassa hädin tuskin oppii tuntemaan jonkun. Silti noilla viidellä tunnilla hankin virallisen lähetteen, joka oli minulle avain saadakseni hormonihoitoa ja tullakseni 'mieheksi'.

Sen avulla sain myös vaihdettua ajokorttini 'sukupuolen' naisesta mieheksi", Sydney kertaa "mieheksi muuttumisleikkiään" ja näkee valtavana ongelmana sen, kuinka helppoa se hänenkin kohdallaan oli.

"Jos terapeutti olisi edennyt hitaammin ja ollut varovaisempi, hän olisi varmistunut siitä, että oikeastaan ​​en ollut trans.

Tähän mennessä olin kuitenkin nähnyt mainosvideot. Olin vakuuttunut siitä, että sukupuoleni oli se, mikä oli 'pielessä'. Terapeutti lisäksi johdatteli minua ja sai minut tuntemaan, että sukupuolenvaihdos on se, mitä tarvitsen."

Myös hänen ystävänsä rohkaisivat häntä sukupuolenvaihdosprosessiin.

"Olet kuuma typy", he kehuivat. ”Pian olet myös hottis kundi!”

Sydneyn mukaan toiset puolestaan pelkäsivät liian paljon väittääkseen vastaan ja hän katsoo syyksi sen, että "elettiinhän vuotta 2017":

"En koskaan herättänyt vastustusta kenessäkään."

Nyt hän kuitenkin myöntää avoimesti, ettei hän "todellisuudessa tietenkään ollut poika", mutta asian erilainen käsittely olisi silloin ollut "viimeinen asia, jota hän kaipasi".

"Olin yksinkertaisesti epävarma olemaan julkisesti poikatyttö ja lesbo.

Terapeuttini ei koskaan yrittänyt ottaa asiaksi keskustella kanssani ja selvittää sitä. Kertaakaan hän ei suhtautunut vakavasti estääkseen minua tekemästä sukupuolenvaihdosta."

Saatuaan lähetteen Sydney meni lääkärille Atlantassa, joka osoittautui hänen elämänsä pahimmaksi hoidoksi ja vedätykseksi. Kun Sydney antoi lähetteen, lääkäri ei edes vaivautunut avaamaan sitä - edes tarkistaakseen, onko se oikea.

Lisäksi lääkäri jopa väitti, että hormoni-injektiota ei voi missään tapauksessa pistää väärin ja ehdotti Sydneytä menemään kotiin ja opettelemaan sitä katsomalla You Tube -videolta.

Sydneyn mukaan lääkärin piittaamaton lähestymistapa paljasti hänen olevan vuorenvarma siitä, ettei lääkäriä voitaisi asettaa vastuuseen tästä hoidosta. Tuolloin Sydney kuitenkin vielä eli harhakuvitelmissaan ja uskoi edelleen, että sukupuolen vaihtaminen voisi tehdä hänestä “normaalin”.

Nyt hän on kohdannut tosiasiat:

"Valitettavasti minua ei odottanut sellainen todellisuus.

Mieshormoni-injektiot alkoivat vaikuttaa, mutta ei odottamallani tavalla. Painoni nousi yhä enemmän. Ihoni alkoi pöhöttyä entisestään ja sen väri muuttua. Vereni paksuuntua.

Lääkärin vastaanotolla verikokeita otettiin kolmen kuukauden välein, ja niiden mukaan olin itse asiassa nyt diabeteksen esiastetta sairastava potilas - jotain, mikä oli minulle täysin uutta", Sydney muistelee.

Lääkärin mukaan mitään syytä ei ollut huoleen, mutta Sydney alkoi aavistaa koko sukupuolenvaihdoksen olleen pelkkää petkutusta eikä lääkäri oikeasti välittänyt, mitä hänelle tapahtuisi. Niinpä hän päätti tavata toisen lääkärin ja pyytää toista arviointia.

Toisen lääkärin ilmoittama totuus siitä, että hänen paksuuntunut verensä altisti hänet vaaraan saada sydänkohtauksen tai aivohalvauksen, pysäytti Sydneyn.

"Aiheutin tällaista itselleni lähes vuoden ajan. Mitään ongelmistani, joita luulin tämän ratkaisevan, ei ollut selvitetty, ja minulla oli vielä vähemmän itseluottamusta kuin ennen", Sydney summaa pettymystään yritettyään muuttaa biologista sukupuoltaan ongelmiensa ratkaisemiseksi.

Sydney alkoi katua tekojaan, mutta valitettavasti hän oli umpikujassa: hän oli jo kaikille julistanut "olevansa tällainen". Hän oli vaihtanut "sosiaalisen sukupuolensa" ja pakottanut ihmiset myötäilemään ja kutsumaan häntä myös uudella nimellä: Jaxson.

"Töissä miesten oli hyväksyttävä heidän entisen naispuolisen työntekijän käyttää nyt samaa wc:tä kuin he.

Kaikki olivat koko ajan varuillaan ympärilläni ja pysyivät ruodussa, koska he pelkäsivät, mitä voisi tapahtua, jos he vastustaisivat."

Sydney on surullinen, ettei kukaan voinut kertoa hänelle, että se mitä hän teki, oli väärin, tai huutanut: ”Hei, herää!”

Hän kertoo työpaikallaan "muutaman urhean" yrittäneen hiljaa kysyä: “Oletko varma?” ja “Miksi et harkitse sitä vähän aikaa?"

Lopulta yhtenä päivänä Sydneyn isoisä oli pakottanut hänet istuutumaan alas ja puhumaan asiasta:

"Hän oli ja tulee olemaan ainoa henkilö, jonka mielipiteestä minä koskaan välitän. Kyyneleet silmissään hän pyysi minua lopettamaan."

Vaikka Sydney ei olisi koko sukupuolenvaihdospelleilyä itsekään enää halunnut jatkaa, ylpeys myöntää avoimesti kaikkien edessä olleensa väärässä ja tehneensä virheen psykoottisissa uskomuksissaan esti vieläkin kääntymästä häntä kannoillaan.

"Ylpeyden takia", Sydney tunnustaa.

Se sama ylpeys, "pride", maailmanlaajuisen liikkeen nimi ja filosofia, jota hokemalla homoseksuaalit, biseksuaalit, transihmiset, sekä kaikkien muidenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen jäsenet yrittävät oikeuttaa seksuaaliset vääristymänsä normaaliksi käyttäytymiseksi.

”Mitähän ihmiset ajattelevat?” hän pohti. Hän oli saanut jokaisen juoneen mukaan.

"Jos lopettaisin yhtäkkiä, mitä sanoisin ihmisille?

Nuo kysymykset jäytivät minua. Ja silti, isoisäni, mies, jota kunnioitan eniten, vetosi minuun silmät kyynelissä. En vain voinut sanoa hänelle ei", Sydney harmittelee.

Hän kuitenkin korostaa, että juuri isoisän väliintulo saattoi pelastaa hänen elämänsä:

"Se oli valopilkku. Olisin antanut tämän hoidon tappaa minut ennen kuin myöntäisin, että olin mokannut.

Joten päätin luopua näyttelemästä - ja lopetin kertaheitolla näkemättä enää lääkäriäni."

Ikävä kyllä se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Vielä kahdenkin viikon kuluttua hormonihoidon lopettamisesta vierotusoireet olivat armottomia.

"Olin ennen pitkää lattialla valittaen, itkien, oksentaen, mikään ei pysynyt sisälläni enkä kyennyt syömään lainkaan.

Oksentaminen joka ainoa päivä oli uuvuttavaa. Kävin kolme kertaa ensiavussa ja kahdessa toimenpiteessä selvitettiin, mitä minulle oli tapahtumassa. Hormonitasapainoni oli pielessä, ja olin onneton."

Viimeisellä kerralla ensiavussa Sydney ei uskonut selviävänsä siitä hengissä.

Ennen kuin Sydney sai ensiapupoliklinikalla rauhoittavia, hän pyysi äitiään järjestämään hänet sairaalahoitoon.

"Kuolen, jos palaan kotiin tai lähden täältä", Sydney oli rukoillut.

Sydney kertoo, kuinka hän oli äitinsä kanssa itkenyt, ennen kuin häneltä meni taju kaikkien hänelle annettujen rauhoittavien lääkkeiden takia.

Neljän pitkän ja rankan kuukauden jälkeen Sydney palasi - omasta mielestään - "vihdoin melko normaaliin elämään":

"Olen nyt tasapainoisempi, mutta kehossani näkyvät sukupuoliterapian jäljet. Ääneni on edelleen matala ja näytän erittäin maskuliiniselta. Olen nyt 1 000 dollaria köyhempi kustannusten takia, tosin se on murto-osa siitä, mitä vakuutus maksoi."

Ja koska lääkärin lähetteessä hänen todettiin olevan peruuttamattomasti mies, ajokortissa pysyy merkintä “miehestä”.

"Minun on mentävä oikeuteen todistaakseni, että olen taas nainen", Sydney sanoo.

Kaikesta huolimatta hän on kiitollinen siitä, että on päässyt irti tuosta kaikesta kauheudesta elossa - ja ennen kuin yhtäkään hänen ruumiinosaansa oli silvottu.

"Minusta on järjetöntä, että yhteiskuntamme sallii tämän tapahtua nuorille. 18-vuotiaana minulla ei ollut edes lupaa ostaa alkoholia, mutta olin tarpeeksi vanha menemään terapeutille ja hankkimaan hormoneja vaihtaakseni sukupuoleni", Sydney alleviivaa ja muistuttaa tätä tapahtuvan häntä paljon nuoremmille haavoittuville lapsille.

"Kun astut sisälle näihin klinikoihin, et todellakaan näe vanhempia ihmisiä ympärilläsi. Siellä on poikia ja tyttöjä, jotka leikkivät pukeutumisleikkejä. Täysin tietämättömien vanhempien sinne tuomina he odottavat tapaamista, joka hyvin todennäköisesti turmelee heidän elämänsä", Sydney Wright tietää omasta kokemuksestaan.

Tämä on Sydneyn mielestä kansanterveyttä koskeva kriisi, jonka tiedotusvälineemme ja poliitikkomme sivuuttavat kokonaan.

"Yhä useampia nuoria harhautetaan joka päivä, kun heille väitetään, että ratkaisu heidän turvattomuuteensa ja identiteettiin liittyviin ongelmiin on tehdä sukupuolenvaihdos", hän painottaa ja lisää, että "tämä on suurin piirtein pahin suunta, johon voit johdattaa nuoren".

"Toivon tarinani voivan toimia hälytyskellona ja pelastaa jonkun muun nuoren teini-ikäisen kärsimykset ja surun, jonka olen itse käynyt läpi", Sydney peräänkuuluttaa.

Sydneyn tarina ei siis ole yksittäistapaus. Elämän yksityiskohdat voivat poiketa paljonkin toisistaan, mutta se mikä näitä kaikkia tällaisia tapauksia yhdistää: jokainen sukupuolenvaihdosprosessia katuva kertoo yleensä tapahtuneen jotakin, mikä sai heidät tilanteeseen, missä he eivät halunneet olla keitä he ovat ​ja siksi yrittivät muuttua joksikin muuksi.

Suurin osa biologiseen sukupuoleen "palanneista" sanoo avoimesti, että he eivät ole tehneet päätöksiään "täydessä ymmärryksessä" ja ovat tajunneet todellisen tilanteen aivan liian myöhään.

Sukupuolen vaihtamista markkinoidaan nyt aggressiivisesti valheilla ja kohderyhmänä on lapset ja nuoret.

Ja tälle mielettömyydelle yhteiskunta on antanut siunauksensa.

Olemme viime vuosina "yht'äkkiä huomanneet", että tuhansittain lapsia on "syntynyt väärään ruumiiseen". Tästä ideologisesta päätelmästä eri mieltä olevia lääkäreitä, psykiatreja ja tutkijoita on pakotettu uhkailemalla vaikenemaan: LGBT-aktivistien mukaan ne, jotka eivät puolla gender-ideologiaa, ovat ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia.

Meille uskotellaan, että ollaksemme myötätuntoisia, meidän on luovutettava nämä lapset peruuttamattomiin kirurgisiin operaatioihin ja että kastraatiot ja rinnanpoistoleikkaukset ovat hengenpelastavia hoitoja.

Valtamedia ei kerro totuutta transseksuaalien vääristyneestä todellisuuskuvasta ja mielenterveyden ongelmista, vaan nielee transaktivistien valheen transsukupuolisten ongelmien johtuvan syrjinnästä ja yhteiskunnan "transfobiasta".

Sydney vakuuttaa omalla todistuksellaan, että hän on nähnyt läheltä kaiken tämän ja kokenut sen itse, miten kulttuurimme on luonut nopeutetun keinon vaihtaa sukupuolta, joka johtaa vain arpisiin kehoihin ja raunioituneisiin ihmiselämiin - ja lääketieteellinen yhteisö on vahvasti osallisena siinä:

"Voin kertoa teille, etteivät he välittäneet", Sydney vahvistaa.


 


 

Tytti Salenius su 24.11. 22:52

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Suomi-media on jälleen kärsinyt murskatappion

Klo 08:50.

Jukka Hankamäki

Sätkynukkehallitus, marionettiministerit

ke 11.12. 22:16

Arto Luukkanen

Sanna Marin ja Suomen epärehellisin hallitus

ke 11.12. 22:13

Timo Vihavainen

Vetäytyjät

ke 11.12. 22:12

Professorin Ajatuksia

Uusi jäsen demareiden otuskerhoon ja hallitukselle välikysymys kansan harhauttamisesta

ke 11.12. 22:11

videot