"Olen ollut yhteydessä 19- ja 20-vuotiaisiin, joille on tehty täydellinen sukupuolenvaihdosleikkaus, jotka toivovat, että se olisi jäänyt heiltä tekemättä. Heidän dysforiansa ei ole lievittynyt eivätkä he tunne oloaan paremmaksi sen johdosta!"
Näin kertoo sukupuolenvaihdosprosessiaan katuvien tueksi perustetun ”Detransition Advocacy Network” -järjestön perustaja, itse teini-ikäisenä sukupuolensa naisesta mieheksi muuttanut Charlie Evans, joka piti itseään miespuolisena melkein kymmenen vuoden ajan - ennen päätöstä vaihtaa takaisin biologiseen sukupuoleensa eli naiseksi.
28-vuotias Charlie Evans on puhunut julkisesti omista kokemuksistaan ja korostaa Sky Newsin haastattelussa keskustelleensa "satojen" nuorten kanssa, jotka katuvat sukupuolenvaihdostaan. Hän on löytänyt myös 5 000:sta henkilöstä koostuvan verkkoyhteisön, joka on vastaavassa tilanteessa.
Sky Newsin haastattelusta uutisoivat muun muassa Breitbart, Life Site News, Daily Wire ja Daily Mail.
Charlie julkisti oman tarinansa viime vuonna ja kertoo hämmästyneensä huomatessaan samanlaisessa tilanteessa olevan niin paljon muitakin.
Evansin mukaan häneen yhteyttä ottaneita ihmisiä yhdistää se, että he ovat suurimmaksi osaksi parikymppisiä, samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta tunteneita naisia ja usein myös autistisia.
Tämä tukee Bostonin yliopiston tutkimuksen julkaisua, jonka mukaan noin 78 prosenttia transsukupuoliseksi, ei-binääriseksi tai ”gender queeriksi” identifioituvista henkilöistä täyttää yhden tai useamman mielenterveyshäiriön kriteerin.
Freelance-tiedetoimittajanakin tunnettu Charlie Evans on aikaisemmin twiitannut:
”Tutkijat, tiedämme, että ei ole olemassa pojan tai tytön aivoja tai että sinä voit syntyä väärään kehoon. Tiedämme, että murrosiänestäjät eivät ole turvallisia, koska tarvitsemme testosteronia ja estrogeenia kehitykseen. Meidän on oltava rohkeita (#BeBrave) ja pidettävä yhtä.”
Charlie Evansin lanseeraama ”Detransition Advocacy Network” pitää ensimmäisen kokouksensa Pohjois-Manchesterissa lokakuun lopulla.
”Detransition Advocacy Network perustettiin tukemaan ihmisiä, jotka ovat keskeyttäneet tai peruuttaneet sukupuolenvaihdoksen”, Eventbrite mainostaa puolestaan hyväntekeväisyystapahtumaseminaaria, jonka ”Make More Noise” -ryhmä järjestää 30. marraskuuta Detransition Advocacy Network -verkoston käynnistämisen kunniaksi.
Tapahtumassa “keskustellaan sukupuoleensa sopeutumattomien naisten ja tyttöjen yhteiskunnallisesta ja lääketieteellisestä sukupuolenvaihdokseen perustuvasta etiikasta” ja tarjolla on “alalla työskentelevien ammattilaisten puheita, joita seuraa biologiseen sukupuoleensa palanneiden naisten paneelikeskustelu, jossa he puhuvat kokemuksistaan”.
Sadat apua hakevat ihmiset ovat olleet yhteyksissä Charlie Evansiin ja pyytäneet neuvoja - pelkästään hänen kotikaupungissaan Newcastlen alueella heitä on ollut tähän mennessä jo 30 henkilöä.
"He eivät tiedä, mitkä heidän vaihtoehtonsa ovat nyt", Evans kertoo ja muistelee, kuinka eräs nuori parrakas nainen oli lähestynyt Charlieta hänen pitämänsä julkisen puheen jälkeen. Nainen oli halannut häntä ja kertonut niin ikään katuvansa sukupuolenvaihdostaan naisesta mieheksi.
Nainen oli sanonut "tunteneensa LGBT-yhteisön hyljeksivän ja pitäneen häntä petturina", kun aktivistiyhteisö sai tietää hänen haluavan palata syntymäsukupuoleensa.
"Koin, että minun oli pakko tehdä jotain”, Evans painottaa.
Juuri tästä syystä, puolustaakseen sukupuolenvaihdosprosessiinsa pettyneitä, Evans perusti ”Detransition Advocacy Network” -hyväntekeväisyysjärjestön.
Toinen Evansiin yhteyttä ottanut nainen kertoi aloittaneensa "mieheksi muuttumisleikkinsä" 13-vuotiaana. Sky News päätti tavata myös tämän naisen.
”Testosteronin ottamisen jälkeen hänen äänensä madaltui, parta kasvoi ja hänen kehonsa muuttui. Hän oli suunnitellut leikkausta rintojen poistamiseksi kesällä”, Sky News kertoo.
Nyt tämä 21-vuotias nuori nainen, joka haluaa itsensä tunnistettavan vain nimellä ”Ruby”, yrittää korjata keholleen aiheutuneet vahingot ja elää naisena. Toukokuussa Rubyn mieltä painaneet epäilykset vain lisääntyivät ja hän päätti lopettaa testosteronin käytön palatakseen takaisin biologiseen sukupuoleensa eli naiseksi.
"En uskonut, että mikään muutos olisi koskaan riittänyt, ja ajattelin, että on parempi tehdä muutoksia sen suhteen, miltä minusta itsestäni tuntui, kuin että muokkaan kehoani", Ruby huomauttaa ja vertaa sukupuolidysforiaa syömishäiriöön, sillä hän on henkilökohtaisesti kärsinyt molemmista.
"Kokemuksissani sukupuolidysforiassa ja muissa kehon kuvaan liittyvissä ongelmissa on yhtäläisyyksiä", Ruby alleviivaa ja toteaa, ettei hänen käydessään sukupuoliklinikalla terapiaistunnoissa syömishäiriötä selvitetty millään tavalla.
"Kun olin sukupuoliklinikallani saadakseni hormoneja, meillä oli tapaaminen, jossa kävin läpi mielenterveysongelmiani. Kerroin heille syömishäiriöstäni eivätkä he nähneet sen voivan liittyä sukupuolidysforiaan", Ruby paheksuu.
Hän onkin pettynyt "järjestelmään", jossa hänen mukaansa toimitaan: "Okei, tässä on hormonisi ja leikkauksesi, alahan mennä!"
"Mielestäni siitä ei ole apua kenellekään”, Ruby tietää nyt omasta kokemuksestaan ja peräänkuuluttaa muita vaihtoehtoja käsitellä ja hoitaa sukupuoli- ja kehodysforiaa:
"Kaikille, joilla on sukupuolidysforia, ovatpa he sitten transseksuaaleja tai eivät, olisi oltava enemmän vaihtoehtoja", hän vaatii.
Tavistock ja Portman NHS Foundation Trust Iso-Britanniassa tarjoaa sukupuoli-identiteettipalveluja alle 18-vuotiaille lapsipotilaille, joista jotkut ovat vasta kolmen tai neljän vuoden ikäisiä.
Osallistuminen sukupuolenvaihdoshoito-ohjelmiin on noussut huimasti.
Tavistock ja Portman NHS Trust vastaanottaa ennätysmäärän lähetteitä. Potilaita on 3 200 % enemmän kuin 10 vuotta sitten - tyttöjen määrä on lisääntynyt 5 337 %.
Tavistock ja Portman NHS Trustin tiedottaja kiistää kuitenkin jyrkästi naisten kuvaukset omakohtaisista katumuskokemuksista.
”Hoidoissamme tehdyt päätökset fyysisistä toimenpiteistä saadaan perusteellisen tutkimusprosessin jälkeen. Vaikka jotkut potilaistamme voivat päättää olla jatkamatta fyysistä hoitoa tai lopettavat hoidon, tässä kuvatut kokemukset katumuksesta ovat harvinaisia”, tiedottaja väittää.
Vuonna 2016 PJ Media julkaisi artikkelin nimeltä "Transgender-kultin tosielämän uhrit", jossa kaksi nuorta naista otti kantaa voimakkaasti lasten ja nuorten sukupuolenvaihdoksia vastaan.
Toinen naisista kertoi yksityiskohtaisesti niistä peruuttamattomista fyysisistä vahingoista, joista hän on joutunut kärsimään oman sukupuolenvaihdosprosessinsa yhteydessä, jota hän nyt epätoivoisesti katuu.
"Olen todellinen, elävä 22-vuotias nainen, jolla on rintakehässä arvet, särkynyt ääni ja 'five o’clock shadow', koska en voinut kohdata ajatusta kasvaa naiseksi, se on minun todellisuuteni", Cari Stella avautuu You Tube -videolla.
Stella vastustaa transseksuaalitoimittaja Julia Seranon vaatimusta kutsua häntä transsukupuoliseksi.
"Sukupuoli tehtiin minulle. Sukupuoli traumatisoi minut, en halua olla missään tekemisissä sen kanssa enää", Stella teroittaa.
Hän kertoo tunteneensa sukupuolenvaihdosprosessin aikana "voimakasta halua" - sellaista, jota hän kutsui tuolloin ilmaisulla "tarve vaihtaa sukupuolta", vaikka siitä olisi lopulta haitallisia vaikutuksia.
”Voi olla hemmetin vaikeaa selvittää, että hoito, jonka väitetään auttavan sinua, itse asiassa heikentääkin mielenterveyttäsi. Testosteroni sai minut entistä etääntyneemmäksi itsestäni kuin mitä alunperin olin.”
Toinen nuori nainen, joka on päättänyt palata takaisin syntymäsukupuoleensa identifioiduttuaan sitä ennen mieheksi, Carey Callahan, ilmaisi turhautumisensa LGBT-yhteisöön ja transseksuaalitoimittajaan heidän vähäteltyä hänen omakohtaisia kokemuksiaan.
"Jos oman identiteetin määrittely on ihmisoikeus, en tiedä kuinka paljon kovempaa voimme huutaa maailmalle, että emme ole transsukupuolisia."
Carey Callahan muistuttaa, että hänellä oli "trauma", joka sai hänet "irtaantumaan naisen kehostaan". Hän kertoo, että mitä kauemmin hän "jahtasi tätä irrottautumista" ja mitä enemmän hän pyysi ihmisiä kutsumaan häntä erityispronomineilla, sitä enemmän hän yritti muuttaa vartaloaan.
"Mitä enemmän turvauduin yhteisöön, joka vahvisti trans-identiteettiä, sitä huonommalta oloni tuntui.
Se on keskeinen tarina elämästäni, ja te pyyhitte pois sen saadaksenne minut sopimaan ideologiaanne!"
Vaikka sukupuolenvaihdoksen kyseenalaistaminen, jopa nuorten piirissä, leimataan jatkuvasti raivoisasti ”transfobiseksi” retoriikaksi, silti Charlie Evansin, "Rubyn", Cari Stellan ja Carey Callahanin kaltaiset, sukupuolenvaihdostaan syvästi katuvat ihmiset vastustavat kaikenlaista painostusta pysytellä hiljaa.
Ja heitä on yhä enemmän - myös Suomessa.
Esimerkiksi uudessa suomenkielisessä, genderkriittisessä nettisivusto-yhteisössä nimeltä ihmistenkirjo.netissä ollaan "huolestuneita siitä, miten transsukupuolisuuskokemusta ja sukupuolidysforiaa nykyään käsitellään yhteiskunnassa".
"Meitä yhdistää kriittisyys vallitsevaksi nousseen (genderideologiseen) näkemykseen sukupuolesta, jonka vaarallisuuden olemme omakohtaisesti kokeneet", verkkosivuilla kerrotaan.
“Onneksi tulin järkiini ja ymmärsin ongelmien johtuvan ihan jostain muusta, ennen kuin oli liian myöhäistä. Näitä oivalluksia en tuskin koskaan olisi tehnyt, jos en olisi poistunut LGBTQ-yhteisön luomasta kuplasta, jossa hoitojen kesken jättäminen olisi koettu jopa hiukan häpeällisenä.
Transpolin henkilökunta tuntui myös vain puskevan prosessia eteenpäin ja he pyysivät minua muun muassa leikkaamaan hiukseni ja käyttämään tietynlaisia vaatteita”, eräs 2,5 vuotta transpolilla tutkimuksissa käynyt, mutta lopulta transsukupuolisuusdiagnoosista ja hoidoista kieltäytynyt henkilö kiteyttää.
Olisi korkea aika perustaa SETA:n uhrit ry. (Toim.huom).
Donald Trump murskavoitolla jälleen USA:n presidentiksi
pe 08.11. 15:49The Implementation of the Brutal Theosophy - not Science - based Great Reset
ma 28.10. 17:15Tp-Utva historian polttopisteessä
to 03.10. 15:30Kultamunat ovat kuoriutuneet - Pisa-tutkimus paljastaa
ti 01.10. 14:12Käännytyslaki ratkaisevassa vaiheessa
pe 28.06. 10:23