Ylen uutisen mukaan Helsingin poliisissa työskentelevästä vihapuhepoliisista tehty tutkinta sai niin sanotusti onnellisen päätöksen, kun Helsingin poliisi päätti tänä aamuna alkaneen selvityksen rikoskomissario Pekka Hätösestä. Poliisi päätti, että komisario saa jatkaa kolmen kansanedustajan kohdalla tutkinnan loppuun, mutta joutuu läksytettäväksi. 

Kaikki vihapuhepoliisit eivät ole olleet yhtä onnekkaita, sillä Suomen kenties tunnetuin vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade sai keväällä kesken kiimaisinta vaaliaikaa niin sanotusti potkut, kun Twitterissä päivystävän komisarion tili suljettiin.

Tilin sulkeminen oli vakavampaa kuin mitä ehkä ensin ajattelisi -  sosiaalinen media jäi lähestulkoon vartioimatta ja näin me kaikki altistuimme vihapuheelle. 
Ehkä kyse onkin siitä - Keijon tilin sulkemisen jälkeen vihapuheyksikkö jäi vajaalle miehitykselle, ja tämän takia kansanedustajia ja poliittisia vaikuttajia tutki poliisi, joka on ollut Vihreän puolueen ehdokkaana. 
Myös case Keijo liittyi samaisen komisarion jupakkaan ja näyttääkin siltä, että Keijo on, jos ei ensimmäinen niin ensimmäisiä, uhreja tapauksessa. Lisää asiasta voi lukea Kaarisateen blogista.

Kansalaisten luottamus poliisiin on tärkeää. Historiassa ja maailmalla on esimerkkejä epäluotettavasta ja puolueellisesta virkavallasta, johon kansa ei luota. Yhteiskuntarauhan kannalta luottamuksen säilyminen on oleellista ja vain siten kansalaisille taatut perusoikeudet voivat edes täyttyä. Poliisilla on valvovassa asemassa auktoriteettia, jota sen pitää käyttää oikein. 

Oikeusvaltioperiaatteen mukainen sananvapaus on mielipidevapauden lähtökohta ja poliittisen toiminnan edellytys ja koko demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Yhteiskunnan ja sen yksilöiden kannalta ehkä tärkein mittari edellämainittujen onnistumisessa on virkamiesten toiminnan kritisoiminen. Kaarisateen tilin sulkeminen on yksi virstanpylväs - eikä kovin mairitteleva sellainen.

Yksi asia on syytä muistaa: Keijo ei syyllistynyt rikokseen, ei esiintynyt poliisina vaan teki ilmiselvää, ihmisiä viihdyttävää satiiria, jossa taustalla oli painavaa asiaa ja kritiikkiä. Keijo antoi kansalaispalautetta, johon virkamiehet vastasivat sensuurilla.
Keijo sai puolueellisen vihapuhepoliisin sekä median näyttämään naurettavalta ja poliisin näyttäminen naurettavalta ei nostata varsinaisesti kansalaisten luottamusta turvallisuudesta vastaavaan virkavaltaan. Suosio itsessään kertoo jostain syvemmästä; suuri määrä ihmisiä ei allekirjoita poliisin toimintaa vihapuheiden osalta ja pitää sitä pelleilynä.

Poliisin on toimittava puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Sen on valvottava, että kansalaisten oikeudet täyttyvät - myös sananvapaus.