Useiden taloustieteilijöiden mukaan seuraava taantuma on iskemässä vielä kuluvan vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että vastavalittu eduskunta saa ensitöikseen pohtia ratkaisuja erääseen vaikeimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä; miten saada ihmiset töihin ja toisaalta yritykset rekrytoimaan.

Korkeat työllisyystilastot eivät ole mikään itseisarvo, eikä työllistämistoimenpiteiden tarkoitus ole olla puolueiden väline mitata hallituspuolueiden onnistumista. Tempputyöllistäminen on vastuutonta työvoimapolitiikkaa, sillä työllisyys vaikuttaa luonnollisesti yksilön talouteen, mutta myös terveyteen ja koko kansan hyvinvointiin. Useiden kyselyjen mukaan nuoria huolettaa nimenomaan epävarma työllisyystilanne, joka taas johtaa esimerkiksi päätökseen olla perustamatta perheitä.

Päätöksentekoa työllisyyskysymyksissä ei tulisi ikinä perustaa vain yrittäjän tai työntekijän näkökulmaan - eikä sen kummin poliitikkojen pönkittämiseen. Työllisyyskysymyksiin tehtävien ratkaisujen suorat ja epäsuorat seuraukset ovat näkyvissä pitkän aikaa eikä monista toimenpiteistä edes näe seurauksia kovin lyhyessä ajassa. Kannatuksesta riippuvan, neljän vuoden välein poukkoilevan lainsäädännön sijaan, pidän kolmikantamallia terveimpänä vaihtoehtona tämän hetkisessä tilanteessa.

Vastuuttoman ja epäeettisen politikoinnin takia pulassa ei ole nyt pelkästään ammattikoululaiset, vaan myös yrittäjät. Suomen valtti maailmanmarkkinoilla on aina ollut maine ammattitaitoisena ja luotettavana kansana. Meiltä voidaan ostaa tuotteita kalliimmalla, koska ostaja tietää saavansa laatua. Näin oli ennen, mutta onko tulevaisuudessa? Koulutuksesta tehdyt leikkaukset on iskenyt kaikkein koviten ammattikouluihin. Siis kouluihin, joissa Suomen tulevat duunarisukupolvet opiskelevat.

Useimmissa ammattikouluissa opiskelu vaatii lähiopetusta. Haluaisitko sinä, että isovanhempiesi tai lapsiesi hoitaja ei ole saanut opetusta? Tai että talosi rakentaa rakennusmies, joka ei ole sitä konkreettisesti harjoitellut? Seuraukset voivat olla mitä tahansa epäinhimillisistä oloista vaaratilanteisiin ja homeisiin rakennuksiin.

Ammattiylpeyteen sijoittaminen on sijoitus vientiin, hyvinvointiin ja talouskasvuun. Paitsi että säilyttäisimme kansana ansaitun maineemme kansainvälisillä markkinoilla, ammattiylpeyden puuttuminen tekee työnteosta epämieluisaa ja edesauttaa työuupumusta, syrjäytymistä ja työttömäksi jäämistä. 200 miljoonan sijoittaminen takaisin ammatilliseen koulutukseen välittömästi ei ole realistista, mutta hitaasti, kauaskatseisella päätöksenteolla, voimme paikata edellisen hallituksen tekemät vahingot.