Piirretäänkö Ruotsin poliittista karttaa nyt uudelleen? Onko Ruotsi saamassa konservatiivisen blokin?

Sitä arvioimassa oli sunnuntaina SVT:n Agenda -ohjelmassa ruotsidemokraattien (SD) johtaja Jimmie Åkesson.

Åkesson on toistuvasti todennut, että Ruotsiin on mahdollisesti syntymässä uusi konservatiivinen blokki, joka koostuu ruotsidemokraateista (SD), maltillisesta kokoomuksesta (M) ja kristillisdemokraateista (KD). SVT:n Agenda -ohjelmassa Åkesson kertoi tavoitteekseen sen, että ruotsidemokraateista tulee vahva voima tällaisessa oppositiossa.

"Jos Ulf Kristersson haluaa koskaan Ruotsin pääministeriksi, se ei onnistu ilman tukeani. Ja luulen, että hän ymmärtää", Åkesson muistutti.

"Olisi erittäin hyvä sekä Ruotsille että tämän maan tulevaisuudelle, jos voisimme löytää yhteisen tien vahvaan, aggressiiviseen ja konservatiiviseen oppositioon."

Mielenkiintoista on, että Sifon tammikuun mielipidetutkimus osoittaa, että ruotsidemokraatit, maltillinen kokoomus ja kristillisdemokraatit olisivat saaneet "oman enemmistön" parlamenttiin, jos vaalit järjestettäisiin nyt.

Ruotsidemokraattien vaalitulos paranisi 17,5 prosentista 19,9 prosenttiin ja siitä tulisi Ruotsin toiseksi suurin puolue.

Sosiaalidemokraattisen puolueen hallituskoalitiokumppani ympäristöpuolue putoaisi vaalikynnyksen alapuolelle 3,9 prosentillaan; eikä myöskään toinen Löfvenin uutta hallitusta tukeneista keskusta-oikeistopuolueista ylittäisi vaalikynnystä. Toinen keskusta-oikeistopuolue menettäisi jopa 30 prosenttia äänestäjistään.

Ruotsidemokraattien (SD) johtaja Jimmie Åkesson ei arvatenkaan ole erityisen tyytyväinen uuteen hallitukseen. Hän varoittaa, että sen maahanmuuttopolitiikka voi johtaa "katastrofiin" Ruotsissa.

Hän uskoo nyt olevan suuri vaara, että Ruotsi taantuu liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan, joka vallitsi vuosina 2006-2014 Fredrik Reinfeldtin ollessa Ruotsin pääministerinä ja että uusi hallitus ottamalla nyt käyttöön uudelleen perheenyhdistämisen voi muodostua täydelliseksi katastrofiksi Ruotsille tuhansine uusine "perheenjäsenineen".

"Palaamme takaisin sellaiseen, mikä muistuttaa enemmänkin ennen vuonna 2015 tapahtunutta täydellistä katastrofia ja Fredrik Reinfeldtin aikana vallinneeseen maahanmuuttopolitiikkaan. Se merkitsi katastrofia Ruotsille. Pelkään, että palaamme siihen takaisin”, Åkesson totesi Ruotsin radiolle.

Toisesta tammikuun mielipidekyselystä tuli taasen ilmi se, että 70 % ruotsalaisista ei luota enää poliitikkoihin.

"Alhainen luottamustaso on yllättävä, mutta ei täysin odottamaton", sanoo SVT:lle mielipidekyselyjä tekevän Novuksen toimitusjohtaja Torbjörn Sjöström.

"Luottamuskriisi on ollut jo jonkin aikaa. Äänestäjien suuri liikkuvuus, joka meillä on ollut viimeisten toimikausien aikana ja se, että ruotsidemokraatit on kasvanut niin voimakkaasti, on merkki luottamuksen vähenemisestä poliittiseen järjestelmään."

"Kuluneen neljän kuukauden aikana politiikka on osoittanut, että valta näyttää olevan tärkein, ja että poliittiset ratkaisut ovat toissijaisia. Poliitikot puhuivat kohtalokkaista vaaleista, mutta sitten maa onnistui hallitsemaan neljä kuukautta ilman hallitusta, joten poliitikot ovat myös osoittaneet, että politiikka ei ole niin tärkeä kuin he väittivät."

Luottamuksen menetys poliitikkoihin oli erityisen korkea - 93% - ruotsidemokraatteja äänestäneiden joukossa.

"He uskovat saaneensa todisteita siitä, että demokratia ei toimi. He ovat kolmanneksi suurin puolue, mutta heidät on täysin voitettu viekkaudella", Sjöström huomauttaa viitaten siihen, että joka ainoa poliittinen johtaja kieltäytyi jopa neuvottelemasta ruotsidemokraattien kanssa.

Viime perjantaina 18. tammikuuta, yli neljä kuukautta syyskuussa järjestettyjen valtiopäivävaalien jälkeen, Ruotsin valtiopäivät valitsivat toiselle kaudelle, pääministeriksi sosiaalidemokraattien puheenjohtajan, jo vuodesta 2014 Ruotsin pääministerinä toimineen Stefan Löfvenin.

Löfveniä kannatti 115 edustajaa ja vastusti 153 edustajaa. Tyhjää äänesti 77 edustajaa. Jos yli puolet valtiopäivien 349 edustajista olisi vastustanut valintaa, häntä ei olisi valittu.

Ruotsin parlamentaaristen sääntöjen mukaan mahdollinen pääministeri voi muodostaa hallituksen, vaikka hän ei olisi saanut enemmistöä äänistä, kunhan vain parlamentissa ei ole enemmistöä häntä vastaan.

Löfven ei saavuttanut likimainkaan enemmistöä äänistä, mikä herättää asianajaja Judith Bergmanin mielestä kysymyksen siitä, voittiko hän oikeastaan vaalit, vaikka hänestä tulikin pääministeri toiselle kaudelle.

"Kysymys on todella kyseenalainen", Bergman pohtii Gatestone -instituutin artikkelissaan "Ruotsi: uusi hallitus, vanhat toimintatavat".

Stefan Löfvenin vasemmistolainen sosiaalidemokraatit voitti vaalit 28,3 % äänillä - joka on puolueen huonoin tulos yli 100 vuoteen.

Se on ensimmäinen kerta, kun puolue on koskaan saanut alle 30 % äänistä.

Löfven muodosti vähemmistöhallituksen jälleen ympäristöpuolueen (MP) kanssa ja toisessa hallituksessa istuvat samat puolueet, sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue, ja osin samat ministeritkin kuin edellisellä kaudella.

Ministereistä 11 on miestä ja 12 naisia. Sosiaalidemokraatit saivat 18 ministeriä ja ympäristöpuolue 5 ministeriä. Uusi kulttuuri- ja demokratiaministeri Amanda Lind (MP) kunnioittaa Ruotsin entistä asuntoministeriä, islamistivaikuttaja Mehmet Kaplania, joka on vakaumuksellinen Israelin vastustaja ja josta teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvio on tehnyt ansioituneesti selkoa jo vuonna 2014 artikkelissaan "Islamismi etenee Ruotsissa" toteamalla muun muassa Kaplanin olleen sitä mieltä, että ISIS-islamistiterroristijärjestön riveihin vapaaehtoisina lähteneet ruotsalaisnuorukaiset ovat verrattavissa vuosien 1939–1940 Suomen talvisotaan Suomen tueksi lähteneisiin ruotsalaisvapaaehtoisiin.

Tuore Ruotsin kulttuuri- ja demokratiaministeri Amanda Lind pitää kansallismielisiä "Ruotsin vihollisina" ja kutsuu Mehmet Kaplania "sankariksi", joka on tehnyt "suuria tekoja" ja kirjoittaa olevansa "syvästi kiitollinen" siitä, että hän on saanut "toimia yhteistyössä" hänen kanssaan.

Sosiaalidemokraattien hallituskumppani ympäristöpuolue ylsi nippa nappa vaalikynnyksen yläpuolelle 4,4 prosentilla äänistä.

Hallitusta muodostava kädenvääntö pitkittyi kahnauksiin sen jälkeen, kun 9. syyskuuta pidettyjen vaalien tulokset osoittivat selvästi, että Ruotsin perinteiset kilpailevat blokit, vasemmalla sosiaalidemokraatit (S) ja niiden liittolaiset sekä oikealla maltillinen kokoomus (M) ja heidän liittolaiset olivat saaneet kumpikin noin 40 % äänistä - 40,7 ja 40,3 - mutta eivät pystyneet löytämään keinoja rakentaa hallituskoalitiota ilman vastakkaista ryhmää tai ruotsidemokraatteja (SD).

Vaikka ruotsidemokraatit olivat edullisessa asemassa toimiakseen "kuninkaantekijänä" parlamentissa, valtavirtablokit olivat vannoneet olla tekemättä yhteistyötä heidän kanssaan.

Bergman huomauttaakin, että selvästi tärkein syy pitkään kestäneelle hallituskriisille oli pitää ruotsidemokraatit kaukana saamasta minkäänlaista poliittista vaikutusvaltaa:

"Koko hallitusneuvottelujen ajan kaikki poliittiset johtajat hyljeksivät ja eristivät ulkopuolelle ruotsidemokraatit, joka sai 17,5 prosenttia äänistä ja on nyt parlamentin kolmanneksi suurin puolue, ja joka edustaa yli miljoonaa heitä äänestänyttä ihmistä - yhteensä 6,5 miljoonasta äänestä."

"On kyse... kunniallisuudesta, ihmisarvoisesta demokratiasta. Sosiaalidemokraattien johtama hallitus takaa, että äärioikeistolainen ja rasistinen ruotsidemokraatit ei saa vaikutusvaltaa", Löfven julisti 9. syyskuuta, kun hän oli antanut oman äänensä.

Oman vaikutusvaltansa edistämiseksi sosiaalidemokraatit satsasivat kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua (850 000 dollaria, 770 000 euroa) veronmaksajien rahaa kannustaakseen maahanmuuttajia äänestämään. Tämä strategia näytti tuottaneen tulosta: Tukholman Rinkebyn alueella - missä yhdeksän kymmenestä asukkaasta on maahanmuuttaja - sosiaalidemokraateille ropisi lähes 77 prosenttia äänistä, kun ruotsidemokraatit joutui tyytymään vain 3 prosenttiin.

Sama kuvio tapahtui Ruotsissa viidelläkymmenellä muulla no-go -alueella, joita Ruotsin poliisi kaunistelevasti kutsuu "haavoittuviksi alueiksi".

Vaalitarkkailijat ovatkin esittäneet useita teorioita selvittääkseen mielipidekyselyjen ja lopullisten vaalitulosten välistä epäjohdonmukaisuutta. Eräät tahot ovat viitanneet sosiaalidemokraattien pyrkimyksiin kuvata ruotsidemokraatit "äärioikeistolaisina", "rasisteina" ja "uusnatseina" puolueen "nationalistisen" ja "populistisen" maahanmuuttoa koskevan kannan vuoksi. Pelko tulla leimatuksi ruotsidemokraatteja äänestämällä on saattanut todella muodostua esteeksi äänestää oman näkemyksensä mukaisesti.

"Arvomme eivät ole samoja kuin ruotsidemokraattien", kuulutti puolestaan keskusta-oikeistoryhmää johtava Ulf Kristersson vuosi sitten viitaten siihen, olisiko hän valmis keskustelemaan ruotsidemokraattien kanssa.

"En tule toimimaan yhteistyössä, keskustelemaan, tekemään yhteistyötä tai liittoutumaan ruotsidemokraattien kanssa." Hän toisti samaa lausetta kuin pyhää tekstiä marraskuussa, vielä kaksi kuukautta 9. syyskuuta pidettyjen vaalien jälkeenkin:

"En puhu tai neuvottele ruotsidemokraattien kanssa", hän ilmoitti ruotsalaiselle televisiolle. "Tämä ei johdu siitä, että en kunnioita heidän äänestäjiään, vaan haluan puhua niille, joiden kanssa haluaisin tehdä yhteistyötä."

Ruotsin poliittiset johtajat vastustavat erityisesti ruotsidemokraattien maahanmuuttopolitiikkaa. Ruotsidemokraattien vaaliohjelman mukaan:

"Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa on vuosikymmeniä hallittu vastuuttomasti ja välinpitämättömästi, ja sillä on vakavia seurauksia ruotsalaiselle yhteiskunnalle. Suuri määrä turvapaikanhakijoita ja heidän sukulaisiaan on jakaantunut yhteiskuntaan, viljellyt syrjäytymistä ja heikentänyt hyvinvointivaltiota. Samaan aikaan turvallisuus on vaarantunut... Nyt kymmeniätuhansia ihmisiä oleskelee laittomasti maan rajojen sisäpuolella, ja Ruotsi on kansainvälisesti tunnettu levottomuuksista ja terroristiverkostoihin osallistuvista aktiivisista kansalaisista... Ruotsin on rakennettava alusta alkaen maahanmuuttopolitiikka, jossa on sovitut säännöt, ja maan rajoja, kansalaisia ja lakeja kunnioitetaan...”

Osana tällaista politiikkaa ruotsidemokraatit sanovat haluavansa "lopettaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen Ruotsiin" sekä "tarkentaa Ruotsin kansalaisuuden saamisen vaatimuksia" ja "mahdollistaa väärin perustein myönnetyn kansalaisuuden peruuttamisen". He haluavat myös antaa poliiseille "työkaluja ja resursseja etsiä ihmisiä, jotka oleskelevat maassa laittomasti... ja pidentää säilössäoloaikaa, jos karkottamista ei voida panna välittömästi täytäntöön". Lisäksi he "pyrkisivät sopimuksiin muiden maiden kanssa, jotta he voivat karkottaa useampia ihmisiä..."

Ruotsidemokraatit huomauttavat myös, että he haluavat tiukempaa lähestymistapaa koskien lakia ja järjestystä:

"Nykyiset ja entiset hallitukset ovat vakavasti vahingoittaneet luottamusta oikeusjärjestelmään. Poliisit ovat jättämässä työpaikkansa huonojen työolojen ja kasvavien uhkien vuoksi. Palokunnat ja ambulanssit eivät voi lähettää apua maahanmuuttajavaltaisille alueille ilman aseistettua saattuetta. Rikolliset ryöstävät, rikkovat ja valloittavat lähiöissämme asuvien ja työskentelevien myymälät. Todellisuudessa vain harvat tuomitaan vakavista rikoksista ja he pakenevat lievin rangaistuksin, kun taas heidän uhrinsa eivät saa mitään tukea tai korvauksia.

Hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena terroristit... kävelevät vapaasti kaduilla ja toreilla ja käyttävät hyväkseen sosiaaliturva- ja turvapaikkajärjestelmiä.

Juutalaiset pakenevat Ruotsin kaupungeista, kun antisemitismi vahvistuu..."

Tilanteen korjaamiseksi ruotsidemokraatit näkisivät tärkeäksi ottaa käyttöön muun muassa "laajamittaiset rangaistukset ja korottaa erityisesti vähimmäisrangaistusta toistuvista ja vakavista rikoksista" sekä mahdollistaa "pakkokarkotuksen törkeisiin rikoksiin syyllistyneille ulkomaalaisille ja kansalaisuuden peruuttamisen terrorismirikostapauksissa".

Ruotsidemokraattien toive on myös se, että Ruotsi jättää EU:n ja pitää kansanäänestyksen asiasta, jota lähes kaikki muut poliittiset puolueet vastustavat voimakkaasti.

Mikään muu puolue ei halua edes keskustella näistä kysymyksistä ruotsidemokraattien kanssa. Pääministeri Löfven totesi 18. tammikuuta puheessaan uutena pääministerinä ikään kuin Ruotsin poliittiset johtajat olisivat pitäneet ruotsidemokraatteja poliittisesti eristyksissä ja juuri väistyneet itse kuilun reunalta:

"Yhä useammat hallitukset ympäri maailmaa ovat tulleet riippuvaiseksi ​​puolueista, joilla on demokratianvastainen toimintaohjelma. Vuoden 2018 vaaleissa Ruotsi oli vastaavanlaisen uhkan edessä: joutua ruotsidemokraattien kohteeksi pienen oikeistohallituksen menestyessä. Mutta Ruotsissa me puolustamme demokratiaa ja ihmisten tasa-arvoa. Ruotsi valitsee toisenlaisen suunnan ja se on historiallista."

"Se ei ole ollut helppoa, mutta Ruotsin keskeiset puolueet ovat yhdistyneet ja tehneet sen, mitä tarvitaan. Tammikuun sopimuksen kautta Ruotsi saa uuden hallituksen, joka perustuu yhteistyöhön Ruotsin politiikan keskellä. Ruotsi saa voimakkaan hallituksen, joka ei ole riippuvainen ruotsidemokraateista... Suurin voittaja on Ruotsi."

Ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Åkesson otti kantaa Facebookissa Löfvenin "toisenlaiseen suuntaan".

Hän ei ole täysin samaa mieltä siitä, että kyseinen tie olisi positiivinen.

"Löfvenin suunta on tähän mennessä johtanut meidät lisääntyneeseen hajaannukseen, väkivaltaan ja kaksinkertaistuneisiin hoitojonoihin. Varjeltakoon meitä Löfvenin suunnalta", kirjoittaa Åkesson.

Löfvenin "tammikuun sopimus" muodosti perustan uudelle poliittiselle liittoumalle Löfvenin puolueen ja hänen ympäristökoalitioyhteistyökumppaninsa ja toisaalta kahden pienen keskusta-oikeistoryhmän välillä, jotka päättivät rikkoa perinteisen blokkipolitiikan ja tukea sosiaalidemokraattista hallitusta. Se muodostaa myös perustan uuden hallituksen politiikalle.

Joten, mitä uusi hallitus lupaa tehdä kaikkein kiireellisimmissä kysymyksissä, kuten maahanmuuton sekä lain ja järjestyksen suhteen?

Sosiaalidemokraattisen hallituksen ja sitä tukevien keskusta-oikeistolaisten välisen tammikuun sopimuksen mukaan:

"Ruotsi on loistava maa, mutta kohtaamme suuria haasteita: ilmastonmuutos, puutteellinen integrointi, syrjintä ja luottamus, globalisaatio, joka on edelleen koetinkivi kilpailukyvyllemme... lisääntynyt polarisaatio ja rasismi, jengirikollisuus... asuntopula... Tämän sopimuksen ehdotukset voivat voimakkaasti vastata näihin haasteisiin purkamalla vanhat solmut ja saamalla aikaan systeemisiä muutoksia... Meidän puolueillamme on erilaiset ideologiset lähtökohdat, mutta ne ovat yhteisiä puolustettaessa demokratian liberaaleja perustuksia, vahvaa oikeusvaltiota, yksilönvapauden ja oikeuksien vakaata suojelua, muukalaisvihan vastustamista, itsenäisiä vapaita tiedotusvälineitä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisia edellytyksiä taustasta riippumatta.”

Sopimuksessa mainitaan maahanmuutto toiseksi viimeisellä, 15. sivulla sen 16:sta sivusta. Siinä ei kuitenkaan viitata mihinkään, millä maahanmuutto on rikastanut Ruotsia - puhumattakaan sen tuomista ongelmista. Sen sijaan siinä kyllä esitetään ideoita saada lisää maahanmuuttajia työmarkkinoille ja oppia Ruotsin kieltä, sekä ehdotuksia käsitellä kunniamurhia.

Sopimuksen mukaan Ruotsi ottaa uudelleen käyttöön oikeuden perheenyhdistämiseen niille henkilöille, joille on myönnetty turvapaikka Ruotsissa, joilla ei ole pakolaisasemaa. Tämä tarkoittaa, että he voivat tuoda puolisonsa ja lapsensa Ruotsiin, kun taas ilman huoltajaa olevat lapset voivat saada vanhempansa Ruotsiin.

Tällaisen "paluumuuton" arvioidaan kasvattavan Ruotsin maahanmuuttoväestöä vähintään 8 000 ihmisellä kolmen seuraavan vuoden aikana. Malmön yliopiston kansainvälisen maahanmuuton tohtorin, Henrik Emilssonin mukaan muutos vaikuttaa turvapaikkamaahanmuuttoon:

"Perheiden yhdistäminen on erittäin tärkeää turvapaikanhakijoille. Tiedot siitä, millä maalla on mitkäkin säännöt leviävät nopeasti ja vaikuttavat siihen, mihin halutaan hakea."

Suojaa, turvallisuutta ja demokratiaa koskevat kysymykset mainitaan vain sopimuksen viimeisellä sivulla, mikä ehkä ilmaisee ensisijaiset tavoitteet, sillä verrattuna ilmastonmuutokseen ja ympäristöön - niistä on kaksi sivua.

Tässä ovat uudet hallituksen suunnitelmat, mutta ei sanaakaan siitä, miten se aikoo toteuttaa sen:

"Turvallisuus koko Ruotsissa lisääntyy... Toimimme järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, vahvistamme poliisia ja torjumme sekä rikoksia että rikosten syitä. Demokratia on turvattava sekä meillä että maailmalla. Työtä väkivaltaisten ääriliikkeiden, mustalaisvastaisuuden, antisemitismin, islamofobian ja muiden rasismin muotojen torjumiseksi on vahvistettava."

Sopimus lupaa myös "kymmenen tuhatta poliisia lisää" vuoteen 2024 mennessä ja "vahvistaa poliisin työn houkuttelevuutta paremmilla olosuhteilla" sekä sitoutua "nostamaan Ruotsin ulkomaanavun 1 prosenttiin bruttokansantulosta".

Sanallakaan sopimuksessa ei mainita islamilaisen terrorismin uhasta, vaikka Ruotsin turvallisuuspalvelun Säpon 15. tammikuuta julkaisemassa lehdistötiedotteessa todetaan, että "väkivaltaa edistävät islamistiset ääriliikkeet ovat tällä hetkellä suurin uhka Ruotsille" ja "terrorismin uhka pysyy korkealla, tasolla kolme viisiportaisella asteikolla".

"Tämä merkitsee, että terroriteko on todennäköinen", vahvistaa turvallisuudesta vastaava poliisipäällikkö Klas Friberg.