"Ei ole maltillista islamia, islam on islam."

Näin ytimekkäästi Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on määritellyt oman uskontonsa.

Filosofian tohtori ja Lähi-idän kansainvälisen Amerikan neuvoston puheenjohtaja Majid Rafizadehin mukaan islamia voidaan tulkita miten tahansa ja hän varoittaakin jälleen Gatestone -instituutin artikkelissaan lännessä toimivista islamin puolestapuhujista, joilla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä todella tuntuu elää siinä osassa maailmaa tai olla päivittäisen radikaalin islamin uhri.

"Ärsyttävää, että vaikka monet näistä apologeista eivät ole koskaan eläneet islamin sääntöjen alaisina, he käyttäytyvät usein aivan kuin he olisivat", kirjoittaa Majid Rafizadeh, joka on asunut vuosia Lähi-idässä ja nähnyt omin silmin islamilaisen lain alla tapahtuvan äärimmäisen julmuuden ja hyväksikäytön.

Hän on kuullut perheiden huudot, kun heidän rakkaitaan on kidutettu ja teurastettu mitä pienimmistä syistä - laulamisesta, tanssimisesta, mielipiteen ilmaisemisesta tai yksinkertaisesti vain olemisesta ei-muslimi - jotka kaikki ovat islamissa vakavia rikoksia.

"Ihmisenä, joka on kasvanut fundamentalistisissa muslimimaissa, sharia-lain puolustajien jatkuva leviäminen lännessä on lievästi sanottuna juonittelua", Rafizadeh aloittaa.

Oikea Media kertoi viime vuoden huhtikuussa länteen luikertelevista ja laajalle levittäytyvistä vahingollisista islamin puolustajista, jotka esittäytyvät "maltillisiksi muslimitutkijoiksi". Artikkeli perustui Majid Rafizadehin esittämiin varoituksiin.

Majid Rafizadehin mukaan on selvää, että valtamedialla on "symbioottinen suhde" sekä liberaalisten järjestöjen että näiden "maltillisten" islamin puolustajien kanssa.

Nämä "maltilliset muslimiapologit", kommentaattorit ja järjestöt ovat luomassa - suoraan tai välillisesti - islamilaisten ääriliikkeiden ja sen mukana terrorismin nousun.

Rafizadeh on myös liiketoimintastrategi ja neuvonantaja, Harvard-koulutettu tutkija, poliittinen tutkija ja Harvard International Reviewin hallituksen jäsen. Hän tietää, että juuri "maltillisuudella" nämä islamia edistävät tahot yrittävät antaa itsestään luotettavan ja turvallisen vaikutelman.

Hän huomauttaakin, että jopa Erdoğan on sanonut, että "islamia on päivitettävä".

"Islamia päivitetään ajan mittaan, et voi asettaa vanhoja sääntöjä nykyaikaan", presidentti Erdoğan sanoi viime vuonna kansainvälisenä naistenpäivänä, kun hän kritisoi islamin oppineiden antamia naisvihamielisiä lausuntoja.

Mutta kuinka paljon Erdoğanin esittämässä naisia puoltavassa ulostulossa naistenpäivänä on kyse taqiyyasta eli islamilaisesta harhautuksesta, jota muslimien on lu­vallista käyttää kaikissa tilan­teissa, joissa heidän tarvitsee suo­jella henkilökohtaista tai islamin etua, kun muslimien oma kun­nia ja ­valta-asema on kyseenalais­tettu?

"Kasvojen säilyttämi­seksi" ja ei-muslimen alistamiseksi muslimeilla on oikeus ja velvollisuus käyttää "vääräuskoisten" hyväuskoisuutta hyväkseen valehtelemalla ja kertomalla harhaanjohtavia puolitotuuksia (kitman) - käyttämällä ilmauksia, joilla on toinen merkitys, kuin mitä kuulijat olet­ta­vat (tawriya) sekä imitoimalla ei-musli­mien käyt­täytymistä ja teesken­telemällä näille ystä­vällisyyttä.

Islamilaiset johtajat ja muslimitutkijat haluavat erottua edukseen "uskottavina maltillisina", että hyväuskoiset länsimaiset hölmöt nielisivät syötin. Kun heinäkuussa 2017 yli 60 islamilaista johtajaa ja imaamia Ranskasta, Belgiasta, Britanniasta, Tunisiasta ja eri islaminuskon edustajaa marssi ympäri Eurooppaa sanoutuakseen irti islamistisesta terrorismista ja kunnioitti terrorin uhreja Euroopassa käymällä paikoissa, joihin terrori-iskuja on tehty; uskoi moni perimmäisenä tarkoituksena olleen "rohkea kannanotto" ja "voittaa takaisin" niiden länsimaiden luottamus, jotka ovat oikeutetusti vihastuneet viimeaikaisiin terrori-iskuihin.

Mutta mikä on "rohkeaa" ja "takaisin voittamista", kun kysymys on islamista, jonka ainoana tavoitteena on maailman yliherruus, "vääräuskoisten” alistaminen ja pa­kot­ta­minen sharian käs­kyval­lan alle?

Muslimijohtajien "Eurooppa-kiertue" syntyi Drancyn imaamin ja ranskalaisen kirjailija-aktivistin, Marek Halterin aloitteesta.

"Olemme täällä sanoaksemme, että uskontomme ja islamin arvot ovat vastakkaisia näiden murhaajien kanssa", Pariisin läheisyydessä sijaitsevan Seine-Saint-Denisin Drancy-nimisen kunnan moskeijan imaami Hassen Chalghoumi selitti France Inter -radiolle.

Myös Egyptin presidentti Abdel Fattah el-Sisi on sepittänyt samanlaisia ​​"näkemyksiä" kuin Erdoğan ja muut islamin johtajat:

"Meidän on mullistettava uskontomme... Meidän on pitkään ja tiukasti tarkasteltava nykyistä tilannetta... On käsittämätöntä, että tämä ideologia... en viittaa 'uskontoon', vaan 'ideologiaan' - käsitysten ja tekstien kokonaisuuteen, jotka olemme pyhittäneet vuosisatojen aikana siihen pisteeseen, että niiden haastaminen on tullut hyvin vaikeaksi... Se on saavuttanut pisteen, että [tämä ideologia] on vihamielinen koko maailmalle..."

Pakistanilainen toimittaja ja kommentaattori Khadija Khan korostaa, että lännelle väkivaltaisia islamisteja ja rauhan nimessä marssivia "jaloja ja miehuullisia" imaameja vahingollisempia saattavat olla mahdollisesti kuitenkin väkivallattomat muslimit, kuten palestiinalaissyntyinen Linda Sarsour, yhdysvaltalainen poliittinen muslimiaktivisti, joka omien sanojensa mukaan on "jokaisen islamofobin pahin painajainen".

"Sarsour saalistaa muiden kulttuurien naiiveja ihailijoita ja syöttää maailmalle kerrontaa muslimien uhriudesta selvästi yrittäen lietsoa vihamielisiä tuntemuksia", Khadija Khan selvittää.

Majid Rafizadeh kertoo, kuinka "tällaiset kieroutumat" ovat nähtävissä islam-keskusteluissa konferensseissa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä. Islamia puolustavat henkilöt väistelevät esitettyjä kysymyksiä mieluummin kuin vastaavat niihin.

"Sen sijaan, että selvitettäisiin fundamentalismin perimmäisiä kysymyksiä ja tosiasioita - esimerkiksi sharia-lakia ja terrorismia - apologit syyttävät muita henkilöitä."

Kun kyse on islamista, se onkin aina jonkun muun vika.

Vaikka muslimit olisivat enemmistö Brysselissä, Belgian "täytyy olla tehnyt" jotakin kauheaa ansaitakseen esimerkiksi Brysselin joukkoteurastukset. Postmodernien eurooppalaisten älymystöjen keskuudessa perustelu terroristien raivolle on "reaktio heidän epäinhimilliseen kohteluun lännessä".

Islamiin mieltyneet eivät missään tapauksessa kritisoi tai edes halua tietää Koraanista kumpuavista islamin opetuksista, vaan sen sijaan keksivät muita syitä osoitella syyttävällä sormella, usein mieluiten länttä - ja sitten käyttää länttä syntipukkina.

Toiset islamia paapovat vierittävät syyn siitä lännessä asuville ​​"kolonialisteille ja imperialisteille" - vaikka Rafizadeh muistuttaa, että historiallisesti viimeisten 1 400 vuoden aikana ne olivat jihadistit, jotka hyökkäsivät ja asuttivat "kristillisen Bysantin valtakunnan", nyt Turkin. Sitten valloitettiin ja asutettiin kaikki Lähi-itä, Pohjois-Afrikka, Balkanin alue, Unkari, Kreikka, Espanja - ja vuonna 1974 Pohjois-Kyproksen valtaus, jossa turkkilaiset väittivät olevansa "suojelemassa oikeuksiaan". Tällä hetkellä ainoa maa, joka tunnustaa Turkin miehityksen Pohjois-Kyproksessa, on Turkki, Lähi-idän kansainvälisen Amerikan neuvoston puheenjohtaja Rafizadeh luettelee.

Hän ottaa esille vielä yhden perustavaa laatua olevan totuuden islamista, mitä islamin puolustajilla on aina erityisesti tapana vältellä. He jättävät mainitsematta naisten alistamisen sekä väkivallan tai islamin nimessä tehdyt terrori-iskut, vaikka näitä on tapahtunut viime kuukausiin asti lähes poikkeuksetta.

Sen sijaan islam on heidän mukaansa aina "rauhan uskonto", mutta Rafizadeh huomauttaa, että se "rauha" tulee vasta kun kaikki "vääräuskoiset" on saatu käännytettyä.

"Valitettavasti he jättävät mainitsematta, että islamin mukaan tämä 'rauha' on tarkoitus tulla vasta sen jälkeen, kun kaikki maailma on käännytetty islamille.", hän valistaa.

Siihen saakka islamin mukaan koko maailma on jaettu kahteen: dar al-islam (" islamin talo"), joka koostuu jo uskovista, ja dar al-harb ("sodan talo"), joka muodostuu niistä, joita ei ole vielä käännytetty.

"Ja taistele heitä vastaan, kunnes ei ole enää fitnaa [sekasortoa, epäuskoa] ja [kunnes] uskonnossa kaikki on Allahin puolella."

(Koraani 8:39)

Rafizadeh pitääkin outona sitä, että jopa lukemattomien hyökkäysten jälkeen Euroopassa juuri vuodesta 2001 lähtien, kun olemme kaikki nähneet ja kokeneet tämän "sodan talon", kukaan ei koskaan mainitse sen olemassaoloa.

"Pikemminkin kuulemme hyvin usein, jopa terrori-iskujen jälkeen, että 'islam on rauhan uskonto'.

Kuinka ihmeessä me emme koskaan kuule lisää tästä sodan talosta?" Rafizadeh arvuuttelee.

Samaan aikaan, kun näitä julmuuksia tapahtuu, Iran on tehnyt lukemattomia hyökkäyksiä sekä ulkomaalaisia että omia kansalaisia vastaan.

Iranin kaltaisten maiden sharia-laki - jonka Yle ja Hesari toivottaisivat tervetulleeksi Suomeenkin - määrää teloituksia homoille; kohtelee naisia toisen luokan kansalaisina; hirttää ne, jotka päättävät jättää islamin; teloittaa alaikäisiä; alistaa ja tappaa kristittyjä ja juutalaisia ​​ja kivittää naisia ​​kuoliaaksi jopa oletetusta aviorikoksesta, johon voi kuulua raiskauksen uhriksi joutuminen.

Iran vangitsee ja ruoskii ihmisiä "rikoksista", kuten tanssimisesta, musiikin kuuntelemisesta, juhlimisesta, runojen kirjoittamisesta, alkoholin juomisesta, treffeillä käymisestä, hijabin poisottamisesta, "ei-islamilaisen" vaatteen päällä pitämisestä tai "poikaystävän lähellä olemisesta".

Näistä kammottavista rangaistuksista keskusteleminen on mahdotonta islamia vaalivien kanssa ja he käyttävätkin mieluummin "rasismisyytöstä" suojana yrittäessään lopettaa keskustelu - ennen kuin se edes alkaakaan. Islamia kritisoivat tuomitaan rasisteiksi, kun taas se "yksityiskohta" sivuutetaan, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä rodun kanssa.

Kysyttäessä näiltä islamia suosivilta muslimitutkijoilta tällaisista ​​hirvittävistä teoista, monet vastaavat, että niillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa eivätkä ne ole islaminopetuksen vika.

Jotkut poliittiset ja uskonnolliset johtajat yrittävät myös väittää, että Isisillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, vaikka se on moneen kertaan osoitettu vääräksi väittämäksi.

Osa islamia kunnioittavista väittää, että he ovat varsinaisia "rasistien" ja "islamofobien" uhreja. He ovat vihaisia ​​ja hämmentyneitä siitä, että ihmiset, jotka ovat todistaneet tai lukeneet islamin nimessä tehdyistä lukuisista iskuista, saattavat olla alkaneet suhtautua muslimeihin hieman epäilevästi.

Toiset islamia hyysäävät sysäävät syyn terroristihyökkäyksistä uhreille. Näiden mukaan heidän käyttäytymisensä väitetään "aiheuttaneen" hyökkäyksen. Muun muassa "Espanjan ulkopolitiikka" aiheutti Madridin junapommitukset vuonna 2004; ja vuoden 2017 Manchester Arena-iskun olivat saaneet aikaan tytöt, jotka halusivat osallistua konserttiin.

Psykologi ja kirjailija Laura McNally kuvailee asiaa näin:

"Itse asiassa naisten katsotaan olevan vastuussa ​​solidaarisuuden osoittamisesta uskonnolle, joka aktiivisesti pyrkii heikentämään heidän oikeuksiaan - siltä varalta ettei heitä haukuttaisi foobikoiksi tai vihan lietsomisesta ja etteivät he kohdistaisi näin itseensä terrorismia."

McNally pitää tyrannimaisena vaatia naisia ​​uhraamaan vapautensa islamin kaltaisen uskonnon puolesta.

Taustalla olevan "Rakkaus voi parantaa terrorin" -teorian oletuksena on hänen mukaansa se, että hyväntahtoisuus voisi tyynnyttää mahdollisen huonon kohtelun, ennen kuin se alkaa. Hän korostaa, että hyvä tahto edellyttää kuitenkin avointa keskusteluyhteyttä, sellaista vuoropuhelua, joka ei ole usein mahdollista islamin kaltaisessa uskonnossa, joka kieltää naisilta ja muilta vähemmistöiltä yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet jokapäiväiseen elämään.

"Itse asiassa avoin vuoropuhelu islamjohtajien kanssa voi johtaa hirvittäviin seurauksiin", Laura McNally huomauttaa ja jatkaa, että se on joka tapauksessa varmaa, että kasvavalle maailmanlaajuiselle terrorismin vitsaukselle rakentuva islam ei ole sellainen, joka hyväksyisi naiset, homot ja lesbot tai "vääräuskoiset".

"Yleisön vastuulla ei ole mahdollisten ääriliikkeiden lepyttäminen minkään ideologisen, uskonnollisen tai poliittisen ryhmän piirissä. Pahoinpitelijät ovat vastuussa omista teoistaan ja yksin. Tämä on poliittisen vasemmiston yhteinen opetus perheväkivallasta ja on aika, että samaa ajattelua sovelletaan uskonnolliseen terrorismiin", McNally alleviivaa.

Majid Rafizadeh toteaa, että millään maalla ei kaiketi ole tahratonta menneisyyttä, mutta ainakin lännessä yritetään korjata epäoikeudenmukaisuuksia, kuten Yhdysvaltain perustuslain 19. muutos, jolla naisille taattiin äänioikeus, vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki tai nykyinen työ vankilauudistuksen eteen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump allekirjoitti joulukuussa First Step Act -lain.

Joskus nämä korjaukset vaikuttavat menevän Rafizadehin mielestä silti yli äyräiden.

Esimerkkinä hän mainitsee "suoja-alueet", joissa lakia rikkoneet ulkomaalaiset asetetaan etusijalle niiden kansalaisten kustannuksella, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään laittomuuteen.

"Jossakin vaiheessa tällaiset päätökset voivat tehdä toisesta puolustuskyvyttömän", Rafizadeh ennakoi ja välittää lopuksi selväpiirteisen viestin kaikille "apologeille", jotka peittelevät radikaalin väkivallan ja ääriliikkeiden levittäjiä.

Hän on tietoinen, että vaihtamalla aihetta tai syyttämällä muita rasismista, syrjinnästä, sortamisesta ja "islamofobiasta" - edistetään entisestään heidän vaikutusmahdollisuuksia.

"Rohkaisette fundamentalisteja ja vahvistamalla sharia-lakeja teette mahdolliseksi miljoonien naisten ja lasten nujertamisen ja alistamisen. Hyväksytte lapsiavioliitot, naisten sukupuolielinten silpomisen (FGM), lasten, homojen, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sortamisen ja teloituksen sekä uskonnollisen terrorismin lisääntymisen kaikkialla maailmassa."

"Kuten on todettu, aate on saanut alkunsa radikaalista, vanhentuneesta uskomusjärjestelmästä.

Syy ei ole lännessä!" vahvistaa Majid Rafizadeh, vuosia Lähi-idässä asunut Lähi-idän kansainvälisen Amerikan neuvoston puheenjohtaja.