Serbialainen professori Miroslav Djordjevic tuli tunnetuksi yli kaksi vuosikymmentä sitten saamalla mainetta yhtenä maailman ensimmäisenä sukupuolielinten "jälleenrakennuskirurgina". Tehtyään vuosia miesten ja naisten kehoille leikkauksia​​, hän on alkanut huomata jotakin: toimenpide nimeltä sukupuolenvaihdosleikkaus ei teekään potilaita onnelliseksi.

Sateenkaarilippujen heiluttamisen ja pride-marssien ulkopuolella nämä transsukupuoliset henkilöt kärsivät todellista tuskaa. Djordjevicin kaltaisten lääkärien mukaan he kamppailevat, mutta heidän taistelunsa on jotakin, mitä media tai LGBT-aktivistit eivät halua myöntää.

Perhetutkimusneuvoston (Family Research Council, FRC) puheenjohtaja Tony Perkins kertoo Life Site Newsin artikkelissaan, että erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana Djordjevic on hämmästynyt siitä, kuinka monta ihmistä on lähestynyt häntä peruuttaakseen toimenpiteen. Leikkaus, jonka he luulivat tuovan heille tyytyväisyyden, jota he kaipaavat, syöksikin heidät syvempään epätoivoon.

Kanadalaisen National Postin mukaan professori Djordjevic sanoo, että yhä useammat heistä ovat onnettomia.

Viisi vuotta sitten professori sai potilaan Belgradin klinikalleen. Kyseessä oli ensimmäinen transsukupuolinen henkilö, joka otti yhteyttä pyytäen häntä suorittamaan niin kutsutun "käänteisen" eli peruuttavan leikkauksen. Potilas tahtoi palata takaisin syntymäsukupuoleensa. Hänellä oli ollut jo toisella klinikalla miesten sukupuolielinten poistoleikkaus - ja hän oli sen jälkeen muuttanut mieltään.

Seuraavan kuuden kuukauden aikana lisää ihmisiä kääntyi hänen puoleensa. Kuusi henkilöä halusivat niin ikään peruuttaa toimenpiteensä. He tulivat kaikkialta länsimaista, myös Iso-Britanniasta, kokien voimakasta katumuksen tunnetta, Djordjevic kertoo.

Djordjevic huomauttaa, että "miespuolisten sukupuolielinten palauttaminen" on monimutkaista ja tuskallista, jossa tarvitaan useita toimenpiteitä - mutta myös kallista ja se maksaa tuhansia dollareita.

Djordjevicin mukaan suurin osa oli miehiä, jotka olivat käyneet läpi leikkauksen naisiksi. He kertoivat hänelle "masennuksesta, joka teki toimintakyvyttömäksi" ja rankoista itsemurha-ajatuksista.

"Voi olla todellinen murhenäytelmä kuunnella näitä tarinoita", hän sanoo. "Mutta siltikään, vaikka he ovat pääosassa, he eivät tule kuulluiksi", lääkäri huomauttaa ja jatkaa, että kun lääkärit ja asianajajat alkoivat vaatia lisää tutkimusta sukupuolenvaihdosleikkauksen vaikutuksista, ne sivuutettiin.

Lääketieteellinen yhteisö ja yliopistot, jotka tavallisesti tutkisivat näitä asioita, pelkäsivät yliopistoon kohdistuvaa kritiikkiä ja transsukupuolisten aktivistien painostusryhmiä. Englannissa Bath Spa -yliopisto hylkäsi pyynnön tutkia Djordjevicin kohtaamaa katumusta sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäyneillä ja toimenpiteen peruuttamista.

Sukupuolenvaihdoksen peruuttamista "puheenaiheena" pidettiin "mahdollisesti poliittisesti vääränä".

Djordjevic on suorittanut vuosittain noin 100 leikkausta sekä Belgradin klinikalla että New Yorkin Mount Sinai -sairaalassa ja myöntää olevansa neuvoton, koska hänen mukaansa ymmärrystä näissä "täyskäännöksissä" eli päätöksessä palata syntymäsukupuoleen lääkäreillä tarvitaan entistä enemmän.

"Epäilemättä käänteinen leikkaus ja katumus transsukupuolisilla on yksi varsin ajankohtainen aihe", Djordjevic korostaa. "Meidän on tuettava kaikkia tämän alan tutkimuksia."

Yksi hänen suurimmista huolenaiheistaan ​​on se, että leikkauksella on niin kiire. Hän selittää, että nykyään hänen alallaan toimivat miehet ja naiset joko eivät halua antaa vaikutelmaa suvaitsemattomina tai he haluavat vain rahaa.

"Olen kuullut tarinoita leikkauksissa käyvistä, joilta on vain tarkistettu, onko heillä rahaa maksaa", hän sanoo. "Meidän on lopetettava tällainen. Meidän on laadittava erittäin ankarat säännöt."

Hän yrittää pitää yhteyttä ja jutella potilaidensa kanssa mahdollisimman pitkään sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen ja tällä hetkellä edelleen noin 80 prosenttia entisistä potilaista tarvitsee keskusteluapua.

Keskusteltuaan niiden kanssa, joita hän on auttanut sukupuolenvaihdoksen peruuttamisessa, Djordjevic sanoo olevansa todella huolissaan sen psyykkisen arvioinnin ja neuvonnan tasosta, jota nämä ihmiset saavat muualla ennen kuin sukupuolenvaihtaminen ensi kertaa tapahtuu.

Tähän mennessä kaikki hänen sukupuolenvaihdoksen peruuttamista haluavat potilaansa ovat olleet yli 30-vuotiaita transsukupuolisia naisia, jotka haluavat palauttaa miehen sukupuolielimet. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana hänen potilaidensa keski-ikä on yli puolittunut, 45:stä 21:een.

Professori Djordjevic painottaakin, että sukupuolenvaihdosleikkauksia neuvotaan tekemään yhä nuoremmille ja nuorille lapsille ja hän pelkää, että tätä ikärajaa voidaan pian alentaa käsittämään alaikäiset.

Jos tämä tapahtuu, hän sanoo kieltäytyvänsä noudattamasta sääntöjä:

"Pelkään, mitä tapahtuu viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tälle henkilölle. Siinä on kysymys paljon suuremmasta kuin leikkauksesta; se on ihmisoikeuskysymys. En voi hyväksyä niitä potilaille, koska pelkäisin, mitä heidän mielessään tapahtuu."

Räjähdysmäinen kasvu niiden lasten määrässä, jotka haluavat vaihtaa sukupuolta, on herättänyt Iso-Britanniassakin jo ministerit.

Raportointivuonna 2009-2010 lääkärit viittasivat yhteensä 40 tyttöön, jotka saavat sukupuolenvaihdokseen liittyvää hoitoa. Vuosiin 2017-2018 mennessä tämä luku oli ampaissut 1 806:een. Lähetteet pojille ovat nousseet 57:stä 713:een samana ajanjaksona.

Naisten ja tasa-arvoasioiden ministeri Penny Mordaunt haluaa selvittää syitä, miksi viimeisen vuosikymmenen aikana sukupuolenvaihdosta haluavien tyttöjen määrä on kasvanut 4 400 prosentilla.

Virkamiehet tutkivat sosiaalisen median roolia ja transsukupuolisten kysymysten opetusta kouluissa osana tutkimuksiaan. Jotkut parlamentin jäsenet ovat huolissaan siitä, että lääkehoitoa tarjotaan liian helposti lapsille - joista osa on alle 10-vuotiaita - täysin ymmärtämättä, mitä heidän "ihailemansa sukupuolen muutoksen" taustalla on.

American College of Pediatricians on julistanut tämän ideologian "lasten hyväksikäytöksi" ja huomauttaa, kuinka absurdi tämä agenda on:

"DSM-5:n (psykiatristen häiriöiden luokitusjärjestelmä) mukaan jopa 98 prosenttia sukupuolestaan hämmentyneistä pojista ja 88 prosenttia sukupuolestaan hämmentyneistä tytöistä lopulta hyväksyvät heidän biologisen sukupuolensa sen jälkeen, kun he ovat luonnollisesti ohittaneet murrosiän."

Perhetutkimusneuvostoa, Family Research Councilia (FRC) edustavan Peter Spriggin mielestä on entistä merkittävämpää, että tällaisia leikkauksia suorittava lääkäri on huolissaan.

Jopa American Psychiatric Association myöntää, että sukupuolidysforisten lasten keskuudessa enemmistö ei kasva aikuiseksi samaistuen "transsukupuoliseksi", jos lapset jätettäisiin omiin oloihinsa. Sukupuoli-identiteettiin liittyvien kysymysten kanssa kamppailevien ihmisten täytyy ymmärtää, että "siirtyminen" toiseen sukupuoleen ei ole mikään ihmelääke, ja se voi olla turmiollinen, joten heidän ei pitäisi rynnätä tällaiseen radikaaliin vastatoimeen.

Asiantuntijoiden ollessa koolla gender-ideologiaan keskittyneessä paneelikeskustelussa syyskuussa Washingtonissa, Peter Sprigg totesi, että "on huolestuttavaa, kun aikuinen hyväksyy tällaisen transsukupuolisen ideologian ja traagista, kun lapsi joutuu sen uhriksi".

Sprigg huomautti myös, että ihmiskunnan historiassa on aina pidetty selvänä sitä tapaa, jolla määritämme, ovatko ihmiset miehiä vai naisia - eli heidän kehonsa perusteella.

"Nykyään transsukupuolinen liike väittää, että mieli menee kehon edelle, kun päätetään, onko henkilö mies vai nainen. Tämä on kuitenkin ideologinen väittämä", Sprigg korosti ja lisäsi, että "se ei ole millään tavalla tieteellistä".

Se, mitä ihmiset tarvitsevat enemmän kuin mitään muuta, on se apu, jonka liian monet valtiot haluavat kieltää heiltä: pätevän terapeutin neuvoja ja lohdutusta, Perhetutkimusneuvoston johtaja Tony Perkins alleviivaa.

"Niin monet näistä kysymyksistä ovat tunneperäisiä ja psyykkisiä", vahvistaa Walt Heyer, joka aiemmin identifioi itsensä transseksuaaliksi.

Heyer kertoo itsekin olleensa "translapsi" ja on aikoinaan vaihtanut sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi. Hän on SexChangeRegret -sivuston perustaja. SexChangeRegret on sivusto henkilöille, jotka katuvat sukupuolensa vaihtamista ja sieltä löytyy tukevaa tutkimustietoa siitä, että sukupuolenvaihdosoperaatiot eivät todellakaan paranna transseksuaalien elämää.

Heyerin mukaan kirurginen leikkaus ei korjaa harhaisia psykologisia ongelmia - päinvastoin pahentaa niitä.

Perherututkimusneuvoston puheenjohtaja Tony Perkins muistuttaa, että LGBT-aktivistit haluavat sinun uskovan, että inhimillinen reaktio on rohkaista ja vahvistaa näitä tunteita.

"Mutta vaarallisten ja tuhoavien ajatusten vahvistaminen ei ole myötätuntoa. Todellista myötätuntoa on auttaa ihmisiä löytämään heidän tiensä vapauteen ja täyttymykseen, joka saavutetaan tuntemalla totuus", Perkins vakuuttaa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia on parjattu ja kritisoitu hänen yrittäessä päästä eroon maassaan tästä radikaalista ideologiasta, joka pitää Perkinsin mukaan "kahleissa" niitä ihmisiä, jotka identifioivat itsensä transseksuaaleiksi. Kun Trump pyrkii torjumaan Barack Obaman radikaalia määritelmää "sukupuolesta", joka sisälsi "sukupuoli-identiteetin", näyttelijä Bradley Whitford twittasi:

"Tämä on hävytöntä. Tällaista emme saa hyväksyä. Käytän tätä sanaa tarkoituksella, mitä natsit käyttivät. Haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjen parjaus ja syrjäyttäminen."

Konservatiivi, Mediatutkimuskeskuksen (Media Research Center, MRC) perustaja ja puheenjohtaja sekä NewsBustersin ja CNSNewsin kustantaja Brent Bozell ampui takaisin sanomalla, että "miehen kutsuminen mieheksi on nyt holokausti".

Tony Perkins painottaa, että "loppujen lopuksi monen vasemmistolaisen hysteria osoittaa vain yhden asian: he eivät välitä ihmisistä".

"Heitä kiinnostaa vain heidän agendansa. Ja samoin kuin naiset, joita he ajavat abortteihin - ilman ajatusta kivusta tai seurauksista - he tekevät mitä tahansa sen suojelemiseksi. Se ei ole suvaitsevaisuutta - se on manipulaatiota. Ihmisarvon tähden on aika nousta ylös ja sanoa: 'Riittää!'"

Lisätietoja siitä, mitä Trumpin hallinto todella tekee asiassa, voit lukea Peter Spriggin 25. lokakuuta julkaisemasta "Trumpin transseksuaalipolitiikka on yksinkertaista ja tieteellistä: Sukupuoli tarkoittaa biologista sukupuolta" -artikkelista Washington Examiner -sivustolta. Tutustu myös FRC:n julkaisuun "Transsukupuolisen liikehdinnän ymmärtäminen ja siihen reagoiminen".