Iltalehti uutisoi torstaina, että yhä useampi suomalainen haluaa "korjata" sukupuoltaan.

Taysin ylilääkärin mukaan viime vuonna hoitoihin arvioidaan hakeutuneen tuhat ihmistä.

"Trendiä" ja transpotilasmäärien kasvua selitettiin "kaikkia länsimaita koskevana ilmiönä", tietoisuudella sukupuolen "moninaisuudesta" ja tutkimuksen avaamisella myös alaikäisille vuodesta 2011 lähtien.

Mitä jos ajatus omasta sukupuolesta muuttuukin iän karttuessa?

Taysin aikuispsykiatrian vastuualuejohtaja, ylilääkäri Aino Mattila väittää, että "toistaiseksi" Suomessa on ollut äärimmäisen harvinaista, että sukupuolenvaihdosprosessin läpi käynyt henkilö tulisi katumapäälle.

Miten on?

Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino myöntää, että moni tutkimuksiin hakeutuneista nuorista on "sellaisessa välitilassa, että ei tiedetä, mitä he todella tarvitsisivat".

Amerikkalaisella Walt Heyerilla on omakohtaista kokemusta asiasta. Hän on aikoinaan vaihtanut sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi sekä kertoo olleensa "translapsi".

Hän on anti-transaktivisti, julkinen puhuja ja työskentelee ihmisten kanssa, jotka ottavat yhteyttä häneen surressaan ja katuessaan yrityksiään muuttaa biologista sukupuoltaan.

Hän haluaa kertoa "Billyn seksuaalisen hyväksikäyttötarinan", joka ei hänen mukaansa ole millään tavalla poikkeuksellinen tai ainoa laatuaan.

"Lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö on kokemus, joka on tavallinen useille niistä, jotka kirjoittavat minulle kertoen katuvansa sukupuolenvaihdostaan", Heyer toteaa.

Billyn kaltaiset tarinat täyttävät hänen sähköpostilaatikkonsa viimeisten kymmenen vuoden ajalta.

Billy muistaa lapsena olleensa utelias poikien ja tyttöjen välisistä eroista hänen ja sisarensa välillä. Ensimmäisellä luokalla katsellessaan ympärilleen luokassa, hän oli miettinyt, "kuuluuko hän poikiin vai tyttöihin". Keho tunnisti hänet pojaksi, mutta ajatukset kehottivat häntä kuulumaan tyttöihin.

Kysymys oli askarruttanut Billyä, koska hän oli uteliaisuudesta pukeutunut kotona tytöksi, käyttänyt sisarensa meikkejä ja korvakoruja.

Heyer muistuttaa tällaisen "pukeutumisen, meikkailun ja korvakorun käyttämisen" voivan olla "hyvänlaatuista" käyttäytymistä, josta lapset kasvavat normaalisti ulos, mutta joissakin tilanteissa se voi kehittyä pakenemiseksi fantasiamaailmaan.

Billy oli pieni ja laiha poika, jolla oli puhevika. Toiset lapset usein kiusasivat ja pilkkasivat häntä. Billy oli fyysisesti ja verbaalisesti "liian pieni" taistelemaan vastaan, joten hän nieleskeli tunteensa ja vetäytyi omiin oloihinsa. Hän halusi paeta luisevaa vartaloaan ja puhevaikeuksiaan.

Iltaisin nukkumaan mennessään hän rukouksissaan pyysi Jumalaa muuttamaan hänet tytöksi, että muut lapset eivät pitäisi enää pilkkanaan häntä.

Walt Heyer korostaa, että kenenkään ei pidä luulla, että Billyn valitsema "tunne-elämän piilopaikka" teki hänestä tytön - tai "translapsen", kuten asiantuntijat nykyään uskottelevat. Hän oli vain kiusattu pikkupoika, joka yritti selviytyä.

Kuudennen luokan jälkeen kesällä Billyn maailma romahti. Billyn uusi sukellusopettaja käytti häntä seksuaalisesti hyväksi.

Billy kertoo: "Valmentaja leikki kanssani."

Walt Heyer tietää, että hyväksikäyttäjillä on "taitoa ja temput" ​​kiusata heikoimpia lapsia ja muistuttaa, että sukellusvalmentaja syyllistyi haavoittuvaan lapseen kohdistuvaan kauheaan rikokseen.

Kuten sadat nais​​voimistelijat, jotka hiljattain ilmoittivat kärsineensä vuosia urheilulääkärinsä Larry Nassarin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, myös Billy oli niin traumatisoitunut, että hän ei kertonut kenellekään siitä pitkään aikaan. Billy torjui tunteensa ja harrasti raskasta fyysistä liikuntaa - pyöräilyä, uintia ja juoksua.

Billy sanoo tehneensä näin "siihen saakka, kunnes kipu ruumiissa oli suurempi kuin mielessä".

Hän myöntää seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen vihanneensa miehisiä sukupuolielimiään.

Billy ei ole ensimmäinen, joka "turvautui" transsukupuoliseen identiteettiin paetakseen tuskaa ja traumaa.

Walt Heyer huomauttaa, että Billyn tarina "ei lainkaan eroa hänen omastaan". Muilta sukupuolenvaihdostaan katuvilta saamissaan kertomuksissa hän sanoo lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä olevan runsaasti.

Kipu, häpeä, syyllisyys ja pelko estävät useimpia hyväksikäytettyjä lapsia kertomasta kenellekään, ennen kuin vasta paljon myöhemmin elämässä - jos koskaan.

Heyer selittää, kuinka "LGBT-terapeutit" musertavat monet seksuaalisen hyväksikäytön uhrit suosittelemalla, että asianmukainen hoito on aloitettava voimakkailla sukupuolihormoneilla ja sitä seuraa sukupuolta "vahvistava" leikkaus.

Ongelmana on Heyerin mukaan se, että hormonit ja leikkaus eivät ole tehokkaita pitkäaikaisen masennuksen tai muiden seksuaalisen trauman aiheuttamien sairauksien hoidossa. Liian monet terapeutit kiirehtivät määräämään radikaaleja hormonaalisia ja kirurgisia toimenpiteitä ennen psykiatristen häiriöiden diagnosoimista ja hoitamista.

Niitä on todistettu olevan yhtä aikaa suurimmalla osalla sukupuolidysforisista asiakkaista: masennusta, fobioita ja elimistön hienosäätöhäiriöitä.

Useimmat transsukupuolisiksi identifioituneet ihmiset kärsivät samanaikaisesti monista erilaisista diagnosoimattomista häiriöistä.

Heyer toistaa, että valitettavasti sukupuoliterapeutit ja lääkärit liian usein valheellisesti vakuuttavat heidän ongelmansa "transidentiteetiksi" ja sen "katoavan" tarjoamalla vastakkaisen sukupuolen hormoneja ja leikkausta.

Samalla huomiotta jätetään taustalla olevat syyt, joita pitäisi hoitaa terveellä ja tehokkaalla psykoterapialla.

Heyerin mielestä psykoterapeuttien olisikin aika käsitellä vakavasti kunkin henkilön sukupuolidysforian yksilöllisiä syitä, ennen kuin he kannustavat heitä jatkamaan hormoneja ja leikkausta.

Heyerin mukaan "tällaisilla transaktivistilääkäreillä" ei näytä olevan mitään ongelmaa laittaa käyntiin hoitoja "harkitsemattomasti ja viedä niitä eteenpäin".

"Jatkuva ja jääräpäinen vanhempien, lääkäreiden ja koulujen toistuva vakuuttelu saa lapset luulemaan olevansa transsukupuolisia", Heyer toteaa.

"Kun vastakkaista sukupuoli-identiteettiä tuetaan, kenellä tahansa lapsella saattaa lopulta kehittyä sukupuolidysforian oireita", hän valistaa.

Walt Heyer on SexChangeRegret.com -verkkosivuston perustaja ja sivusto on tarkoitettu henkilöille, jotka katuvat sukupuolensa vaihtamista sekä sieltä löytyy tutkimustietoa siitä, että sukupuolenvaihdosoperaatiot eivät todellakaan paranna transseksuaalien elämää.

Heyerin mukaan kirurginen leikkaus ei korjaa harhaisia psykologisia ongelmia - päinvastoin pahentaa niitä. Heyerin esimerkit herättävät yleistä tietoisuutta sukupuolen vaihtamisen aiheuttamasta katumisen esiintyvyyden yleisyydestä ja siitä aiheutuneista traagisista seurauksista. Heyerin oma tarina on luettavissa romaanin muodossa Kid Dakota ja The Secret Grandma's Housessa ja hänen omaelämäkerrassaan Transgender's Faith.

Heyerin mielestä Billyn tarina havainnollistaa, kuinka tärkeää on selvittää perusteellisesti, miksi joku henkilö haluaa kirurgisesti muuttaa kehoaan eikä olettaa, että vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutuminen tai roolileikki merkitsisi lasten tarvitsevan sukupuolenvaihdosta.

Kuten monet muutkin naiseksi identifioituneet miehet, jotka haluavat, että heidän sukupuolielimet poistetaan kirurgisesti, myös Billy oli edelleen kuitenkin kiinnostunut naisista. Ihminen ei pääse biologiaansa pakoon.

Yliopistossa hän rakastui naiseen, ja tunteiden voimakkuus pääsi valloilleen, joita hän oli pidättänyt sisällään. Hän oli kuin ällikällä lyöty ja kysyi siskoltaan neuvoa, joka auttoi häntä löytämään seksuaaliterapeutin.

Billy kertoi terapeutilleen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta sitä ei tutkittu perusteellisesti. Sen sijaan painopisteenä oli Billyn "naiseksi itsensä tunteminen".

Billy ahmi kaikki kirjat, jotka hän löysi aiheesta, ja hän vakuuttui siitä, että kunhan hän vain vaihtaisi sukupuoltaan, kaikki olisi hyvin. Terapeuttiensa vahvistuksella ja luottavaisena "tietäen mitä hänen oli tehtävä", hän päätti kirurgisesti muuttaa miehen sukupuolielimensä "naispuolisiksi".

Billyn terapeutti opasti hänet New Orleansiin lääkäriin, joka hankki hormonihoidon "naiseksi muuttumisleikin" aloittamiseksi. Sitten tulivat "naisistavat" kosmeettiset ja sukupuolielinleikkaukset, ruokavalion noudattaminen lihaksien laihduttamiseksi ja nimen muuttaminen Billystä "Billieksi".

"Billiellä" oli kunnianhimoinen ura insinöörinä ja hän piti työpaikkansa työtoveriensa myötätunnon, ymmärtäväisyyden ja tuen avulla.

Elettyään 7-8 vuotta naisena, Billy alkoi käydä seurakunnassa. Kun hän kasvoi uskossaan, hän tajusi transelämänsä olleen täyttä valhetta, jota hän ei enää voinut jatkaa. Billy alkoi harkita täysin vakavissaan palaamista takaisin biologiseen sukupuoleensa eli mieheksi, jonka Jumala oli hänelle alun perin tarkoittanut. Työtoverit kannustivat ja olivat mukana rohkaisemassa häntä muuttumaan takaisin normaaliksi Billyksi.

"Billie" palasi takaisin biologiseen sukupuoleensa ja tapasi kauniin naisen, jolla oli kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta. Heistä tuli ystäviä, he rakastuivat ja avioituivat vuonna 2011.

Oikea Media kertoi lokakuussa amerikkalaisesta Elan Anthonysta, joka syntyi pojaksi 42 vuotta sitten ja vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi 19-vuotiaana. 3 vuotta sitten hän halusi takaisin mieheksi.

Anthonyn mukaan sukupuolen vaihdos aiheutti enemmän ongelmia, kuin mitä se ratkaisi.

"Vaihtaminen takaisin syntymäsukupuoleen" ei ole niin harvinaista ja epätavallista, kuin mitä jopa lääkärit yleisesti uskottelevat.

Poliittisen korrektiuden eli "virallisen totuuden" mukaan sukupuolen "katumis- ja peruuttajatapauksia" on hyvin vähän, mutta todellisuudessa heitä on todella paljon ja uusia tapauksia, joissa ongelmat eivät "sukupuolen korjauksella" ratkenneetkaan, paljastuu koko ajan hurjasti lisää.

"Sukupuolenvaihdoksen luvatuissa maissa", Amerikassa ja Iso-Britanniassa he ovat jo järjestäytyneet ja perustaneet omia yhdistyksiä ja moni heistä haluaa varoittaa suurta yleisöä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita peruuttamattomia riskejä.

Osa biologiseen sukupuoleen "palanneista" on kertonut avoimesti, että he eivät ole tehneet päätöksiään "täydessä ymmärryksessä" ja ovat tajunneet todellisen tilanteen aivan liian myöhään.

Valtamedia ei kerro totuutta transseksuaalien vääristyneestä todellisuuskuvasta ja mielenterveyden ongelmista, vaan nielevät transaktivistien valheen transseksuaalien ongelmien johtuvan syrjinnästä ja yhteiskunnan "transfobiasta".