Noin vuosi sitten kaksi nuorta muslimimiestä raiskasi puolalaisen Agnieszka Wiśniewskan Ruotsissa. Hän päätti vihdoin kertoa tarinansa, jonka on julkaissut nyt Voice Of Europe.

Puolalaiselle radiokanava Radio Szczecinille antamassaan haastattelussa Agnieszka Wiśniewska avautuu kyseisen illan kokemuksista ja Ruotsin poliisin reaktiosta.

Hän sanoo, että poliisi ei edes yrittänyt selvittää tapausta ja hänen täytyi odottaa 11 kuukautta psykologin apua päästäkseen yli järkytyksestään.

Agnieszka Wiśniewska tuli Ruotsiin vuonna 2007, koska hän halusi elää rauhallisesti. Hän oli lukenut sanomalehdistä, että Ruotsi olisi loistava maa lapsiperheille.

Hän muutti maahan, löysi työpaikan, oppi englantia ja vietti normaalia elämää Tukholmassa rikospäivään asti.

"Se oli kuin mikä tahansa päivä: ostoksia kaupassa, paluu kotiin, laukussa leipää ja ruokaa kissoille. Oli pimeää, kun lähestyin kotia. Kaksi miestä oli lähellä taloani ja tunsin olevani vaarassa", hän aloittaa.

"Miehet kulkivat ohitseni, sitten he tarttuivat takkiini ja vetivät minut metsään... ja koko tilanne sai alkunsa", hän jatkaa.

Vaikka hän taisteli vastaan, Wiśniewska raiskattiin väkivaltaisesti Tukholman laitamilla - aivan hänen oman kotinsa lähettyvillä Järfällassa.

Autot kulkivat vain muutaman sadan metrin päässä ja hän oli täysin shokissa.

Hän oli järkyttynyt nuorten muslimimiesten kunnioituksen puutteesta.

"He olivat hyvin julmia. Elämässäni en ole tavannut tällaista ihmisen kohtelua, joka ei kunnioita ihmiselämää", Wiśniewska painottaa.

Häntä potkittiin, hakattiin, ja he repivät häntä hiuksista ja löivät hänen päätään puunrunkoa vasten. Kun hän yritti vastustaa, häntä lyötiin vatsaan. Iskiessään päänsä puuhun, hän tunsi veren tulvivan kasvoillaan ja pelkäsi pyörtyvänsä.

Hän ei nähnyt ihmisiä, jotka olisivat voineet auttaa häntä ja hän ajatteli lapsiaan, jotka odottivat häntä jo kauppareissulta kotiin. Hän kertoo tienneensä, että jos hän ei reagoi eikä tee mitään, he voivat jopa tappaa.

Wiśniewska arvioi, että koko tapahtumasarja kesti noin 10-15 minuuttia, mutta tuolloin se tuntui kestävän useita tunteja.

"Oli kylmä ja lunta, kun he raahasivat minua lumessa", hän muistelee.

Kun hän yhtäkkiä näki lähistölle pysäytetyn kuorma-auton, hän keräsi viimeiset voimansa ja huusi apua. Kuorma-autolla liikkeellä oleva mies pysähtyi ja katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt häntä metsässä.

Se säikäytti raiskaajat karkuun. Peloissaan hän lankesi kasvoilleen lumeen eikä uskaltanut liikkua, koska hän pelkäsi jokaisen liikkeen herättävän huomiota ja tuovan heidät takaisin.

Vasta muutaman minuutin kuluttua hän pystyi soittamaan poliisille. Kun poliisi oli tullut, Wiśniewska vietiin sairaalaan rikosteknisiin tutkimuksiin ja hän sai hoitoa vammoihinsa.

Myöhemmin poliisi soitti hänelle ja pyysi todistamaan puhelimitse. Hän kieltäytyi, koska lapset olivat kotona ja kuulivat kaiken. Wiśniewska kertoo, ettei hän olisi "selvinnyt psykologisesti" puhelinkeskustelusta, joten hän ehdotti haluavansa mieluummin antaa selvityksen tapahtumista poliisiasemalla.

"Kukaan ei koskaan soittanut minulle uudelleen. Minulle ei annettu tilaisuutta antaa lausuntoa poliisiasemalla. Yksi todistaja oli miespyöräilijä, joka oli kulkenut hyökkäyksen aikana ohitse ja joka pysähtyi auttamaan minua. Hän on puolalainen naapurini. Hänen yhteystietonsa annettiin poliisille, mutta kukaan ei koskaan ottanut yhteyttä häneen. Kukaan ei kysynyt, mitä hän oli nähnyt tai mitä hän muisti", Wiśniewska sanoo.

Kun Agnieszka Wiśniewska yritti kääntyä psykologin puoleen raiskauksesta ja hakkaamisesta, klinikalta kerrottiin, että hänen oli odotettava, koska "pakolaisilla on traumoja ja heillä on etusija".

Pahoin traumatisoituneen Wiśniewskan oli odotettava 11 kuukautta, vaikka hän oli kirjoittanut useita sähköposteja klinikalle ja kertonut tarvitsevansa "todella jo apua" mielessä pyörivien itsemurha-ajatuksiensa takia.

"Minulle kerrottiin, että minun on odotettava, koska juuri maahan saapuneilla maahanmuuttajilla on niin suuria traumoja, että he ovat ensimmäisellä sijalla. Terveyspalvelu huolehtii ensin näistä ihmisistä, ja minun on odotettava. Ja odotin. Yksitoista kuukautta!" Wiśniewska kertoo Radio Szczecinille.

Yhdessä puolisonsa kanssa hän päätti lopulta ottaa yhteyttä mediaan ja haastaa klinikan oikeuteen.

Wiśniewska sanoo, että monia naisia ja tyttöjä raiskataan joka päivä. Tällaisia ​​tarinoita jaetaan Facebookissa ja muissa sosiaalisissa verkostoissa. Hän kehottaa jokaista kertomaan rohkeasti "omilla kasvoillaan" tarinansa ja antamaan näin rohkeutta muille.

Hän kertoo lukeneensa potilastietoja poliisin papereista, joissa jopa kolme- ja nelivuotiaita on raiskattu ja erittäin väkivaltaisista naisten joukkoraiskauksista, joissa keho on runneltu pysyvästi.

Wiśniewska paljastaa haastattelussaan, kuinka naispoliisi oli kysynyt paikan päälle saapuessaan häneltä suoraan:

"Olivatko he arabilaista alkuperää? Joten poliisit itse tietävät hyvin, että vähintään 90 prosenttia kaikista seksuaalirikoksista on... Kaikki tietävät sen, nämä tiedot vain salataan", hän muistuttaa.

"Kaikki on tehty sen estämiseksi, että nykyistä hallitusta ei syytettäisi siitä, että Ruotsiin sallitaan täysin erilainen kulttuuri, joka ei kunnioita naisia. Joka sallii potkia ja hakata naisen ja raiskata."

Poliisi ei voi virallisesti kertoa medialle ja sanoa: "Se oli kaksi arabialaista miestä, jotka hyökkäsivät tämän naisen kimppuun", Wiśniewska lisää.

Ruotsin poliisi lanseerasi toissa kesänä rannekekampanjan kesäfestareilla nuoriin tyttöihin kohdistuneiden seksuaaliahdistelujen estämiseksi.

Poliisin mukaan nuoret naiset kertoivat tulleensa raiskatuksi konserttien aikana ja tekijät olivat nimenomaan turvapaikanhakijanuoria. Rannekkeita kritisoitiin siitä, että enemmistö seksuaaliahdistelijoista ovat "uusia maahanmuuttajia" eivätkä he osaa lukea rannekkeen "Poliisin Suojaama – Älä Kähmi" -tekstejä.

Raiskatuksi tullut Wiśniewska tyrmää koko "rannerenkaat", vaikka niissä lukisi käyttäytymisohjeet arabiaksi. Ne eivät suojele hänen mielestä tyttöjä ja naisia sen enempää kuin turvasumutteetkaan, niin kauan kun poliisilla ei ole työkaluja:

"He ovat tulleet Ruotsiin, eivätkä ole rekisteröityneet minnekään. He ovat tulleet ilman asiakirjoja. Meillä ei ole heidän sormenjälkiään, joten ketä me etsimme. Ei rannerengas suojaa meitä!"

Wiśniewska sanoo, että suurin osa ruotsalaisista ei näe mitään ongelmaa, ennen kuin se koskettaa heitä henkilökohtaisesti - kun tytär tai vaimo raiskataan.

Hän pitää ruotsalaisia naiivina kansana, joka ei halua nähdä totuutta ja että jonkun on paljastettava ruotsalaisille, miten asiat todella ovat.

Wiśniewska kertoo Ruotsin tilanteen olevan niin vaarallinen naisille, että jokainen pelkää mennä yksinään ulos kello 18 jälkeen.

Tämän tilanteen vuoksi hän aikoo nyt palata takaisin Puolaan. Hän auttaa muita raiskauksen uhreja.

"Pidämme yhteyttä toisiimme, puhumme toisillemme. Tuemme toisiamme. He auttavat minua enemmän kuin psykologi", Wiśniewska toteaa lopuksi.