Tanska pääsi kansainvälisiin otsikoihin marraskuun lopulla 2018, jolloin Tanskan hallitus ilmoitti suunnitelmastaan ​​lähettää turvapaikanhakijat pienelle Lindholmin autiosaarelle.

Pikkuruinen saari sijaitsee Tanskan kaakkoisosassa keskellä Stegen lahtea.

Kansainvälinen paheksunta yltyi, kun saarella paljastui olevan tarttuvien eläintautien tutkimuskeskus ja että saareen pääsee ainoastaan lautoilla ja liikennöivää lauttaa kutsutaan "virukseksi".

Kauhua lisäsi myös saarelle vastaanottokeskuksen mukana tuleva poliisin ympärivuorokautinen läsnäolo.

Tutkimuskeskuksen on tarkoitus muuttaa pois saaresta vuonna 2019. Vuoden 2021 jälkipuoliskolla ensimmäisten asukkaiden siirto alkaa, ja kaikkien asukkaiden odotetaan siirtyvän sinne ennen vuoden 2021 loppua. Nykyään saarta käytetään vain rajoitetusti asuintarkoituksiin.

Lauttaliikennettä saareen ei ole myöhään illasta seuraavaan aamuun, joten onkin siis kauhuskenaarion luomista puhua "turvapaikanhakijoiden eristämisestä" ja "poikkeuksellisista toimista" tai edes karkotussaaresta ja vankilasta, sillä saarelle on lauttayhteys, jonka avulla turvapaikanhakijat voivat päästä mantereelle päivisin.

"Se ei ole vankila, mutta sinne täytyy palata yöksi", Tanskan valtiovarainministeri Kristian Jensen sanoo.

Tanskan kansanpuolueen rahoituksen esittelijä René Christensen on harmissaan siitä, että rikollisia, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita ei voida lähettää vankilaan.

"Saaren ratkaisu on kuitenkin hyvä kompromissi", Christensen myöntää.

"Se tarkoittaa, että kun he ovat siellä yöllä ja illalla, he eivät juokse paikallisilla alueilla ja luovat turvattomuutta."

Lindholmiin asumaan tarkoitettujen turvapaikanhakijoiden ryhmä koostuu erityyppisistä rikollisista, mukaan lukien ne, jotka on tuomittu karkotettavaksi Tanskasta, joita pidetään turvallisuusuhkana Tanskalle, ja niin kutsuttuja "ulkomaisia ​​sotureita".

Turvapaikanhakijoita ei kuitenkaan voida karkottaa heidän alkuperämaihinsa, koska kyseiset maat eivät noudata ihmisoikeussopimuksia, jotka Tanska on allekirjoittanut ja jonka vuoksi se on velvollinen kieltämään kidutuksen, niin sanotun epäinhimillisen kohtelun ja kuolemantuomion tai yksinkertaisesti siksi, että alkuperämaa kieltäytyy ottamasta heitä takaisin.

Saarelle tehdään laaja peruskorjaus, jonka arvioidaan kestävän lähes kolme vuotta ja maksavan tanskalaisille veronmaksajille noin 759 miljoonaa Tanskan kruunua (noin 116 miljoonaa dollaria). Kunnes peruskorjaus on valmis, tämä turvapaikanhakijoiden ryhmä pysyy nykyisessä majoituspaikassaan, Kærshovedgård-nimisessä vastaanottokeskuksessa, 6 kilometrin päässä lähimmästä Bordingin kaupungista. Entinen vankila Kærshovedgård perustettiin vuonna 2016 vastaanottokeskukseksi.

Asianajaja, kolumnisti ja poliittinen analyytikko Judith Bergman valottaa Gatestone-instituutin tuoreessa artikkelissan islamin saamaa jalansijaa Tanskassa ja maahanmuuton aiheuttamia välittömiä vakavia ongelmia ja todellisia uhkia.

Kahden ja puolen vuoden aikana poliisi on nostanut 85 syytettä väkivallasta, väkivallan uhkasta, ilkivallasta, myymälävarkauksista ja huumeisiin liittyvistä rikoksista vastaanottokeskuksen asukkaita vastaan. Bordingin paikallisen supermarketin johtaja kutsui vastaanottokeskuksen läsnäoloa "maanpäälliseksi helvetiksi". Päätös vastaanottokeskuksen rikollisasukkaiden lähettämisestä asumattomalle Lindholmin saarelle aiheutti suurta helpotusta Bordingissa.

Se on asia, jonka kansainvälinen lehdistö on näyttänyt jättäneen kertomatta, Judith Bergman huomauttaa ja jatkaa, että on selvää, että lakia noudattavien kansalaisten oikeudella elää rauhassa ei ole suurtakaan merkitystä "kansainvälisen moraalisen raivon mittakaavassa".

Nyt kuitenkin Lindholmin naapurit Kalvehaven pienessä kaupungissa ovat ilmaisseet pelkonsa vastaanottokeskuksen perustamisesta Lindholmiin, jota he pitävät pelkästään ongelman siirtämisenä alueelta toiselle. Jotkut asukkaat puhuvat kameroiden, aitojen ja piikkilangan asettamisesta - jopa aselupien hankkimisesta.

Merkittävää on, että syvästi loukkaantunut kansainvälinen lehdistö ei tarjonnut vastauksia oikeutettuun kysymykseen siitä, mitä hallitusten pitäisi tehdä turvapaikanhakijoiden kanssa, jotka ovat paatuneita rikollisia ja aiheuttavat todellisen uhkan heidän ympäristölleen ja jotka on tuomittu karkotettavaksi, mutta joita ei voida karkottaa maasta kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vuoksi. Käytännössä kaikki Euroopan maat ovat allekirjoittaneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joka saattaa ne samaan pulmalliseen tilanteeseen.

Mahdollisuus houkutella enemmän ulkomaalaisia, jotka saattavat osoittautua rikollisiksi tai turvallisuusuhkiksi, ei kuitenkaan estänyt Tanskan pääministeriä Lars Løkke Rasmussenia allekirjoittamasta YK:n GCM-sopimusta joulukuussa 2018 huolimatta oman hallituksensa vastarinnasta.

Vieläpä väitettiin, että "tietokonerobotit", automaattiset robotit olivat olleet kaikin tavoin mukana levittämässä väärää tietoa ja viestejä Tanskan liittymisestä sopimukseen kehittämällä yleisen vastustuksen sopimusta vastaan ​​internetissä.

Bergman korostaakin, että todennäköisempi syy YK:n sopimuksen vastustamiselle on se, että useammat tanskalaiset ovat tulleet huomaamaan, että maahanmuutto on johtanut useisiin vakaviin ongelmiin Tanskassa.

Yksi tällainen ongelma on islamilaisten rinnakkaisten yhteiskuntien läsnäolo suurissa tanskalaisissa kaupungeissa, joiden tilannetta tanskalaiset dokumenttielokuvantekijät jo vuonna 2016 todistivat salattujen tutkimusten yhteydessä piilokameroilla, vakuuttaen että imaamien tavoitteena on pyrkiä saamaan rinnakkaisyhteiskunnat muslimeille Tanskassa.

"Siitä lähtien mikään ei ole parantunut", Bergman muistuttaa.

Helmikuussa 2018 esimerkiksi Tanskan TV2 vieraili Tanskan kolmanneksi suurimman Odense -kaupungin Vollsmosen lähiössä, jossa muslimien rinnakkaiset yhteiskunnat ovat yleisiä.

65 % Vollsmosen asukkaista on ulkomaalaistaustaisia ja se tunnetaan Tanskassa korkeista rikosluvuista.

Kuvausryhmä puhui nuorille somalinaisille Vollsmosen kahvilassa, jossa miehet ja naiset istuivat erillisillä alueilla. 31-vuotias nainen Hibo Abdulahi, joka tuli Tanskaan kymmenen vuoden ikäisenä, myönsi syyn "itsesäädetylle" sukupuoleen perustuvalle erottamiselle olevan se, että "nämä ovat meidän sääntöjämme. Kyllä, meidän lakimme... Se on islamilainen laki, miehet ja naiset eivät istu yhdessä”.

Toimittaja kysyi, tarkoittaako se sitä, että hän ei miehenä voisi istua kahvilassa naisten alueella.

"Kyllä, voit istua täällä, koska olet valkoihoinen, joten et kaiketi ymmärrä mistään paremmasta". Hibo Abdulahi ei pitänyt kahvilaa esimerkkinä muslimien rinnakkaisyhteiskunnasta:

"Kahvila noudattaa Tanskan lainsäädäntöä... Tämä on meidän kulttuurimme... Mikä siinä on väärin? En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi meidän on oltava niin integroituneita. Tarkoittaako se, että meidän pitäisi hylätä kaikki kulttuurimme ja olla täysin tanskalaisia? Olen saanut tarpeekseni. Olen hyvin kotoutunut, minulla on monia tanskalaisia ystäviä, ota rauhallisesti, sallittakoon meillekin jotakin."

Tanskan maisema on muuttunut myös moskeijoiden lisääntymisen myötä.

Aarhusissa (Århus) sijaitsevan turkkilaisen moskeijan rakentamisen takana on Turkin kulttuuriyhdistys, jonka mukaan "minareetti on ennen kaikkea symboli". Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki. 24-metrinen rakennelma, moskeijan minareetti on nähtävissä kaupunkiin tuleville kävijöille lähestyessä sitä moottoritieltä.

Turkki on vahvistanut erittäin aktiivisesti toimintaansa Tanskassa, ilmeisesti osana Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin suunnitelmaa lujittaa islamin asemaa lännessä. Tanskassa oli jo noin 30 turkkilaista moskeijaa yhteensä noin 170 moskeijasta vuoden 2017 lopussa. Vuonna 2006 koko Tanskassa oli 115 moskeijaa - kasvua on lähes 50 % hieman yli kymmenessä vuodessa.

Tuoreessa hallituksen tutkimuksessa "Analyysi ei-länsimaisten jälkeläisten lapsista" käy ilmi, että maahanmuuttajien kotouttamisessa Tanskan yhteiskuntaan on edelleen valtavia ongelmia.

Tutkimuksen mukaan kolmannen sukupolven maahanmuuttajat - toinen sukupolvi, joka on syntynyt Tanskassa - eivät vieläkään saa parempia arvosanoja koulussa kuin heidän vanhempansa eivätkä saa loppuun korkeakoulutustaan tai työllisty. Tammikuussa 2018 Tanskassa oli 24 200 kolmannen sukupolven maahanmuuttajaa, joista 92 prosentilla oli ei-länsimaalainen tausta. Niistä, joilla ei ollut länsimaista taustaa, 41 % oli turkkilaisia, ja 21 % oli pakistanilaisia.

Tanskassa on tällä hetkellä noin 500 000 maahanmuuttajaa ja maahanmuuttajan lasta. Tanskan valtiovarainministeriön mukaan kustannukset Tanskan valtiolle ovat 33 miljardia Tanskan kruunua vuodessa (5 miljardia dollaria, 4,4 miljardia euroa). On arvioitu, että vuonna 2060 Tanskassa on lähes 900 000 maahanmuuttajia ja maahanmuuttajan lasta, Tanskan virallisen tilastotoimiston, Danmark Statistikin mukaan.

Tanskassa on tällä hetkellä 5,8 miljoonaa ihmistä. Jos heikko integroituminen jatkuu maahanmuuttajalasten seuraavankin sukupolven aikana, Tanska on suunnannäyttäjä merkittävästä yhteiskunnallisesta ongelmasta, johon ei näytä olevan ratkaisua.

Uudenvuodenpuheessaan pääministeri Lars Løkke Rasmussen sanoi, että Tanskassa asiat "sujuvat hyvin". Hän ei maininnut ei-länsimaisten maahanmuuttajalapsiin liittyvästä tutkimuksesta tai että Tanskan hallituksella ei ole merkittäviä vastauksia moniin kysymyksiin, joita muslimien rinnakkaisyhteisöjen olemassaolo aiheuttaa - vaikka hän vihjasi muslimien rinnakkaisyhteiskuntien muodostavan ongelman ja että maahanmuuttajien olisi opittava asettamaan maalliset arvot uskonnollisten edelle.

"Hän ei vain kertonut, miten hän on suunnitellut hoitavansa kaiken tämän", Judith Bergman huomauttaa.

Rasmussen otti lisäksi esille kahden Marokossa vaeltamassa olleen nuoren pohjoismaalaisen naisen, jotka Isis-terroristit julmasti raiskasivat ja mestasivat ja joista toinen oli tanskalainen:

"Me kaikki suhtaudumme tapaukseen vastenmielisesti ja surien. Mutta meidän on myös reagoitava puolustamalla sitä, mihin uskomme. Ihmisten vapaus ja tasa-arvo. Meidän on taisteltava arvojemme puolesta.... Ei riitä tiukka politiikka, poliisi- ja rajavalvonta. Se edellyttää tiivistä eurooppalaista yhteistyötä, kehitysapua, diplomatiaa ja suurempia panostuksia puolustukseemme. Meidän on edustettava vapaita yhteiskuntiamme."

Lars Løkke Rasmussen totesi myös:

"Kun olin lukiossa, Tanskassa oli noin 50 000 ei-länsimaistaustaista henkilöä. Nyt heitä on lähes puoli miljoonaa. Yhdessä sukupolvessa maamme on muuttunut."

Judith Bergman muistuttaa, että maa ei vain "muuttunut":

"Tanskalaiset poliitikot muuttivat sen politiikallaan."