Ranskaa pidettiin aiemmin sivistyksen jalokivenä, mutta nyt sitä on kohdannut islamistien vakavat haasteet. Yhtä aikaa islamin vaikutusvaltaa lisätään auliisti ja julkisesti, kun "kätyreinä" toimivat islamia palvovat vasemmistolaiset intellektuellit, toimittajat ja poliitikot.

Näin kirjoittaa Giulio Meotti Gatestone -instituutin "Ranskan uudet kätyrit - Kuinka suojella Ranskaa, Eurooppaa ja Länttä" -artikkelissaan.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron yrittää hallita kauhistuttavaa tilannetta: noin 350 jihadistia on tällä hetkellä vankiloissa, 5 800 on poliisin valvonnassa; lisäksi 17 000 on luokiteltu "mahdolliseksi uhkaksi", kun taas vuodesta 2015 yli 240 ihmishenkeä on menetetty islamilaisille terroristeille.

Meotti kuvailee radikaalin islamin hyökkäyksien olevan ranskalaisen sivistyksen syövyttämistä sisäpuolelta.

"Ja nyt laajoissa osissa ranskalaista kulttuuria avoimesti lisätään vettä islamin myllyyn", hän lisää.

Nämä ovat juuri ne Le Figaro -lehden kutsumat "islamin vaikutusvallan agentit". Intellektuellit, toimittajat, poliitikot. Nuo, jotka pitävät muslimeja "uusina sorrettuina", Meotti muistuttaa.

Ranskalainen esseisti Michel Onfray kutsuu heitä "uusiksi yhteistyökumppaneiksi":

"He ovat niitä, jotka uskovat, että islam on rauhan, suvaitsevaisuuden ja rakkauden uskonto, eivätkä halua kuulla islamin sodista, suvaitsemattomuudesta ja vihasta. Yhteistyökumppani haluaa nähdä vain ensimmäisen islamin - uskoa, että toisella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Koraani on kirja, jonka suurat oikeuttavat sekä ensimmäiseen että toiseen islamiin. Konkreettisesti näitä kätyreitä ovat islamia palvovat vasemmistolaiset."

Meotti pohtii, ovatko he todella voittamassa tämän "kulttuurisodan".

Näyttää siltä, ​​että Ranska on päättänyt hyväksyä sen, minkä se näkee väistämättömäksi: islamistisen maan osien vallankaappauksen. Tätä näkymää kuvastaa todellakin "hätätilanne", Meotti päättelee.

Ranska nimittäin hyväksyi juuri uuden terrorisminvastaisen lain, jossa toteutetaan toimenpiteitä, jotka ovat olleet voimassa kaksi vuotta kestäneen "hätätilanteen" aikana ja jotka on vahvistettu pysyvästi laillisiksi.

Uusi laki vahvistaa muun muassa Ranskan poliisin etsintä- ja valvontavaltuuksia ja helpottaa viranomaisia sulkemaan vihaa saarnaavia moskeijoita.

"Oikeusaktivistit" kuitenkin varoittivat nopeasti, että uudet lait heikentävät useita kansalaisvapauksia.

Human Rights Watch sanoi lausunnossaan: "Ranskasta on tullut niin riippuvainen hätätilanteesta, että se pistää nyt useat näistä väärinkäytöksistä tavalliseen lakiin."

YK: n asiantuntijat ottivat myös esille vastalauseita Ranskan hallituksen toimenpiteeseen.

"Hätävaltuuksien normalisoinnilla on vakavia seurauksia Ranskan oikeusturvan eheydelle sekä terrorismin vastaisessa toiminnassa että sen ulkopuolella", sanoi YK:n ihmisoikeusasiantuntija Fionnuala Ni Aolain.

Ni Aolain ja toinen YK:n asiantuntija Michel Frost ovat myös huolissaan siitä, että muslimit voivat kohdata "syrjiviä seuraamuksia".

Kaksi viikkoa sitten islamistiterroristin veljeä, Abdelkader Merahia syytettiin osallisuudesta terrorismiin ja yllyttämisestä veljeään suorittamaan iskuja, jotka kohdistuivat sotilaisiin ja Ranskan juutalaisyhteisön jäseniin.

Kolmessa erillisessä tapahtumassa hänen veljensä Mohamed Merah tappoi kolme sotilasta, sitten ampui kolme lasta ja opettajan juutalaiskoulussa Toulousessa maaliskuussa vuonna 2012. Mohamed Merah ammuttiin 32-tuntisen jäljityksen ja piirityksen päätteeksi. Ennen kuolemaansa hän väitti toimineensa al-Qaidan puolesta.

"Vuonna 2012 astuimme terrorismin aikakauteen. Aiemmin uskoimme olevamme suojeltuja, se oli käännekohta ranskalaisessa historiassa", toteaa islamintutkimuksen professori Mathieu Guidere Pariisista.

Kun tammikuussa vuonna 2015 satiirisen aikakauslehden Charlie Hebdon toimistoon hyökättiin, Macronin edeltäjä, presidentti François Hollande julisti virallisesti "Ranskan olevan sodassa".

Tähän asti kuitenkin sotaa on taisteltu vain toiselta, islamistien puolelta, Giulio Meotti huomauttaa.

Vaikka jotkut tutkijat, kuten Gilles Kepel arvioivat, että "sisällissota" voisi puhjeta tulevaisuudessa, on olemassa vielä realistisempi skenaario, Meotti jatkaa:

"Maa jakautuu väestötieteellisten ja uskonnollisten suuntien mukaan."

Ranskan tasavalta vastaan islamilaiset erillisalueet, "Ranskan 100 Molenbeekkiä" - Brysselin jihadistien pesäkkeen nimen mukaisesti.

Brysselin Molenbeekiä on sanottu “Jihadistaniksi”, Euroopan jihadistien pääkaupungiksi. Useita terroristiyhteyksistä epäiltyjä on pidätetty juuri tuolla jihadistien sydänalueella Länsi-Euroopassa, jonne radikalismi on pesiytynyt lähelle EU:n päämajaa, Molenbeekin kaupunginosaan.

Meotti kysyy, kuinka Ranska voi estää islamin maan osien vallankaappauksen kuolemaan johtavine etäpesäkkeineen koko Euroopan mantereella.

"Terroristien riisumiseksi aseista meidän on murhattava omatunto", kirjoittaa filosofi Damien Le Guay juuri uudessa "Tuleva sisällissota on jo täällä" -kirjassaan.

Ranskan on lopetettava puhuminen "ei-väkivaltaisista islamisteista", kuten muslimiveljeskunnasta ja sen sijaan puhuttava todellisista liberaaleista uudistajista, islamin sisäisistä toisinajattelijoista, Meotti ehdottaa.

Sanomalehti Le Figaro julkaisi hiljattain artikkelin musliminaisista Ranskassa, jotka yrittävät taistella radikaalia islamia vastaan.

He ovat journalisteja, aktivisteja ja kirjailijoita, jotka haluavat miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, ilmaisunvapautta ja seksuaalista vapautta.

"Nämä muslimit välittävät selvästi enemmän ranskalaisesta valistuksesta kuin monet ei-muslimit, jotka puolustavat islamistien lepyttämistä", Meotti alleviivaa.

Meottin mielestä Ranskan on myös suljettava rajansa massamaahanmuutolta ja valittava "uudet tulokkaat" sen perusteella, että he haluavat säilyttää Ranskan nykyisen kulttuurin:

"Ranskan on hylättävä monikulttuurisuus, joka kannattaa useiden uskontojen kunnioittamista julkisessa tilassa."

Vääränlainen ranskalainen sekularismi on Meottin mukaan aggressiivista katolilaisuutta vastaan, mutta heiveröistä ja passiivista islamin suhteen.

Giulio Meotti luettelee useita toimenpiteitä, joihin Ranskan olisi ryhdyttävä välittömästi "hätätilanteen" hallitsemisen lisäksi:

Ranskan on suljettava salafistien moskeijat ja kiellettävä radikaalien imaamien saarnaaminen, jossa muslimiyhteisöjä kiihotetaan "vääräuskoisia" vastaan ​​ja painostetaan muslimeja eristäytymään muusta väestöstä.

Ranskan on estettävä propaganda Lähi-idän diktatuurijärjestelmistä: heidän moskeijansa, satelliittikanavat, esitteet, kirjastot ja kirjat.

Ranskan täytyy kieltää moniavioliitto, islamilainen sharia-laki, naisten sukupuolielinten silpominen (FGM), islamilainen ylivalta ja pakkoavioliitot.

Ranskan on tiukennettava liittoutumistaan ​​Israelin kanssa, joka on länsimaisen kulttuurin yksi etuvartioasema.

"Israel on lännen ainoa tosi liittolainen alueella, joka on sortumassa radikaalin islamin painosta", Meotti korostaa.

Meotti toivoo, että Ranska suojelisi ja kunnostaisi kristillisiä aarteitaan.

Elokuussa Pariisin Notre Damen katedraalille esitettiin rahankeräyshanketta, jolla rakennus pelastettaisiin rapistumiselta.

"Ranskan viranomaisten on tehtävä oma osuutensa eikä se saa hylätä Ranskan kristillistä perintöä. Ranskan on lähetettävä islamisteille se viesti, että Ranska on sekulaarinen maa, mutta ei sellainen, joka poistaa kristillisen vaikutusvallan ja sen tunnusmerkit ja erityispiirteet", Meotti painottaa.

Meotti pitää ehdottoman tärkeänä myös sitä, että Ranska suojelisi juutalaisyhteisöään. Se on kymmenessä vuodessa menettänyt 40 000 ihmistä, jotka pakenivat antisemitismin seurauksena. Ranskalainen juutalaisyhteisö on Euroopan suurin ja sen uskotaan olevan noin 500 000 ihmistä.

Meotti vaatii Ranskaa vahvistamaan länsimaista kulttuuria kouluissa, museoissa, yliopistoissa ja kustantamoissa:

"Valistuksen perustuksena on oltava omantunnonvapaus, ilmaisun- ja uskonnonvapaus, uskonnon ja valtion erottaminen sekä juutalais-kristillinen perinne kaikkien Euroopan kulttuurin suurten saavutusten perustana ja lähteenä."

Ranskan on Meottin mukaan vaadittava myös vastavuoroisuutta.

Oikeus rakentaa moskeija Ranskassa pitäisi olla sidoksissa Lähi-idässä olevien kristittyjen oikeuteen harjoittaa omaa uskoaan. Ranskalla on poliittiset ja diplomaattiset yhteydet Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään ja sillä on mahdollisuus edellyttää tässäkin vastavuoroisuusperiaatetta.

"Se mikä puuttuu, on se poliittinen tahto", Meotti teroittaa.