Kyyneleitä, rukouksia, kukkia, kynttilöitä, nallekarhuja ja jälleen kerran vakuutteluja, että "islam tarkoittaa rauhaa".

Terrori-isku Barcelonassa aiheutti saman reaktion, kuin kaikki muutkin suuret terrori-iskut Euroopassa.

Näin kirjoittaa Pariisin yliopiston professori Guy Millière Gatestone -instituutin artikkelissaan ja pohtii Euroopan tilannetta ja sen islamistista tulevaisuutta.

Kun ihmiset kokoontuivat Barcelonan terrori-iskun jälkeen vaatimaan tiukempia toimenpiteitä kasvavaa islamismin vaikutusta vastaan, heitä kohtasi nyrkeillä ja käsirysyillä rikastettu "antifasistinen" mielenosoitus.

Tuhannet muslimit järjestivät mielenilmauksen islamin puolustamiseksi.

He väittivät, että Espanjassa asuvat muslimit ovat terrorismin "pääuhreja". Espanjan islamilaisten uskonnollisten yhdistysten puheenjohtaja Mounir Benjelloun El Andaloussi puhui "salaliitosta islamia vastaan" ja sanoi terroristien olevan islamofobisen vihan välineitä.

Barcelonan pormestari Ada Colau pillahti itkuun kameroiden edessä ja sanoi kaupunkinsa olevan edelleen "avoin kaupunki" kaikille maahanmuuttajille. Katalonian kuvernööri Carles Puigdemont käytti lähes samanlaista kieltä. Konservatiivinen Espanjan pääministeri Mariano Rajoy oli ainoa, joka uskalsi kutsua jihadistiterrorismia edes sen oikealla nimellä.

"Jihadistiterrorismi on maailmanlaajuinen uhka ja vastatoimien on oltava maailmanlaajuisia", Rajoy totesi Barcelonassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Pariisin yliopiston professorin Guy Millièren mukaan lähes kaikki eurooppalaiset toimittajat sanoivat Rajoyn sanojen olleen liian ankaria ja julmia.

Eurooppalaiset valtavirtasanomalehdet etsivät jälleen kerran selityksiä terrorismille, mitä he pitävät edelleen "käsittämättömänä".

Johtava espanjalainen päivälehti El Pais kirjoitti pääkirjoituksessaan, että "radikalisoituminen" on katkera hedelmä "tietyille yhteisöille" ja lisäsi, että vastaus olisi enemmän "sosiaalista oikeudenmukaisuutta". Ranskassa vasemmistolainen Le Monde -sanomalehti antoi ymmärtää, että terroristit haluavat "lietsoa vihaa" ja tähdensi, että eurooppalaisten on vältettävä "ennakkoluuloja". Iso-Britanniassa Telegraph selitti, että "tappajat hyökkäävät länteen, koska länsi on länsi". Mutta se puhui "tappajista", ei "terroristeista" tai "islamisteista", professori Guy Millière huomauttaa.

Televisiossa haastatellut terrorisminvastaiset asiantuntijat sanoivat, että kaikkialla mantereella yhä nopeammalla tahdilla toteutettavat iskut tulevat olemaan entistä kuolettavampia ja vaatimaan kerralla enemmän ihmishenkiä. He totesivat, että Barcelonan jihadistien alkuperäinen suunnitelma oli ollut tuhota Sagrada Família -katedraali ja tappaa tuhansia ihmisiä.

Asiantuntijat toistelivat, että eurooppalaiset joutuvat nyt vain oppimaan elämään jatkuvan ja laajamittaisen verilöylyuhan kanssa.

Millière korostaa, että he eivät tarjonneet taaskaan mitään ratkaisuja.

"Jälleen kerran monet sanoivat, että terroristit eivät ole todellisia muslimeja - ja että hyökkäyksillä ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa."

Millièren mukaan monet Länsi-Euroopan maiden johtajat käsittelevät islamistista terrorismia elämän tosiasiana, johon eurooppalaisten on totuttava. Se on ikään kuin jonkinlainen poikkeus, joka ei liity islamiin. He välttävät usein puhumasta terrorismista lainkaan.

Barcelonan hyökkäyksen jälkeen Saksan liittokansleri Angela Merkel antoi vain lyhyen nuhtelun "inhottavasta tapahtumasta". Ranskan presidentti Emmanuel Macron twiittasi pahoittelunsa ja puhui "traagisesta hyökkäyksestä".

Professori Millière painottaa, että kaikkialla Euroopassa suuttumuksen ilmaisut ovat tunnollisesti syrjäytetty. Kehotukset liikekannallepanoon tai ylipäätään mihinkään vakavaan muutokseen maahanmuuttopolitiikassa tulevat vain poliitikoilta, joita ylimielisesti ja pilkallisesti luonnehditaan "populisteiksi", hän jatkaa.

"Jopa vähäisinkin islamin arvostelu herättää välittömästi lähes yksimielisen suuttumuksen ja närkästymisen."

Millière kertoo, että Länsi-Euroopassa islamilaisia ​​kirjoja on laajalti saatavilla ja niitä kirjoittavat ihmiset, jotka ovat läheisiä Muslimiveljeskunnalle, kuten Tariq Ramadan.

Tariq Ramadan on sveitsiläinen islamintutkija, jonka isoisä oli Muslimiveljeskunnan egyptiläinen perustaja Hassan al-Banna. Ramadan on työssään keskittynyt ennen kaikkea muslimien asemaan nyky-Euroopassa.

Millièren mukaan "poliittisesti virheellisiä" kirjoja on myös olemassa, mutta ne myydään "alta tiskin", aivan kuin ne olisivat laittomia. Islamilaiset kirjakaupat taas myyvät esitteitä, joissa vaaditaan väkivaltaa avoimesti, lähes piilottamatta tekemisiään.

Barcelonan hyökkäyksestä epäillyn neropattijohtajan, Abdelbaki Es Sattyn kaltaiset kymmenet imaamit jatkavat saarnaamista rankaisematta ja jos heidät pidätetään, heidät vapautetaan myös nopeasti.

Millièren mielestä alistuminen valtaa alaa. Keskustelukulttuuri kaikkialla on sitä, että kasvavista uhista huolimatta eurooppalaisten on elettävä elämäänsä mahdollisimman normaalisti.

Hän kuitenkin muistuttaa, että eurooppalaiset näkevät kyllä, millaisia ​​uhkia on olemassa.

"He näkevät, että elämä ei ole edes hieman normaalia. He näkevät poliisit ja sotilaat kaduilla, lisääntyvät turvatarkastukset, tiukat valvontatoimet teattereiden ja kauppojen sisäänkäyntien yhteydessä. He näkevät turvattomuuden kaikkialla. Heitä käsketään olemaan välittämättä uhkien aiheuttajasta. He tietävät aiheuttajan ja väittävät, etteivät he ole peloissaan."

Tuhannet Barcelonassa huusivat: "No tinc por" ("Emme pelkää"). Itse asiassa he pelkäävät kuolemaa, professori Millière vakuuttaa.

Kyselyt osoittavat, että eurooppalaiset ovat pessimistisiä ja ajattelevat tulevaisuuden olevan synkkä. Eurooppalaisilla ei myöskään enää ole luottamusta niihin, jotka hallitsevat ja ohjaavat heitä, mutta he kokevat ettei heillä ole vaihtoehtoa.

Millièren mukaan Euroopan johtajat ovat luopuneet oman kulttuurinsa puolustamisesta. Heidän mukaansa kaikkia kulttuureja on tarkasteltava samalla tavalla.

Samaan aikaan ääri-islamistiset muslimisaarnaajat ovat saapuneet vahvistamaan Euroopan vihaa. He saarnaavat, että muslimien on muistettava, keitä he ovat: että islamin on kostettava.

He selittävät nuorille, vangituille muslimi​rikollisille, että väkivaltaa voidaan käyttää "jaloon asiaan": jihadiin.

Poliisit määrätään olemaan puuttumatta, etteivät he kärjistäisi jännitteitä entisestään. Korkean rikollisuuden alueista tulee no-go -alueita, islamististen terroristien rekrytoinnin "kasvatusalueita".

Euroopan johtajat ovat hyväksyneet maidensa osien muuttamisen vihollisalueiksi.

Mellakoita on tapahtunut ja johtajat ovat tehneet yhä enemmän myönnytyksiä. He ovat säätäneet sananvapautta rajoittavia lakeja, professori luettelee.

"Kun islamistisen terrorismin ensimmäinen osuma tuli Eurooppaan, sen johtajat eivät tienneet, mitä tehdä. He eivät vieläkään tiedä, mitä tehdä. He ovat vankina tilanteessa, jonka he ovat itse luoneet eivätkä voi hallita sitä enää. He näyttävät olevan avuttomia."

Millière tietää, että he eivät voi syyttää islamia, sillä heidän itse säätämänsä lait tekevät sen laittomaksi. Useimmissa Euroopan maissa islamin kyseenalaistaminen on leimattu "islamofobiaksi". Se johtaa koviin sakkoihin, ellei jopa oikeudenkäynteihin tai vankeuteen, kuten Lars Hedegaardin, Elisabeth Sabaditsch-Wolffin, Geert Wildersin tai George Bensoussanin tapauksissa.

He eivät voi palauttaa lakia ja järjestystä no-go -alueille, sillä tämä edellyttäisi armeijan väliintuloa ja siirtymistä sotatilalainsäädäntöön. He eivät voi hyväksyä niiden puolueiden ehdottamia ratkaisuja, joita he ovat vastustaneet.

He perustelevat, etteivät voi edes sulkea rajojaan, koska se mahdollisuus poistettiin vuonna 1995 Schengenin sopimuksella. Rajavalvonnan uudelleen asettaminen tulisi kalliiksi ja veisi aikaa.

Euroopan johtajilla ei näytä olevan tahtoa eikä keinoja vastustaa miljoonien muslimimaahanmuuttajien aaltoja Afrikasta ja Lähi-idästä.

He tietävät, että terroristit ovat piilossa maahanmuuttajien joukossa, mutta he eivät silti seulo ja tarkasta heitä. Sen sijaan he turvautuvat harhautuksiin ja valheisiin. He luovat radikalisaation vastaisia ohjelmia, jotka eivät toimi, sillä "radikaalit" näyttävät olevan haluttomia sopeutumaan normaalielämään.

Euroopan johtajat pyrkivät määrittelemään "radikalisoitumisen" oireena "mielisairaudesta" ja he harkitsevat psykiatrien pyytämistä ratkaisemaan islamista aiheutuneen "sekasotkun".

He puhuvat "eurooppalaisen islamin" luomisesta, täysin erilaisesta islamista kuin muualla maailmassa. He poseeraavat mahtaillen ja tärkeillen muodostaakseen moraalisen ylemmyyden ja paremmuuden illuusion.

Aivan kuten Ada Colau ja Carles Puigdemont tekivät Barcelonassa. He luulevat omistavansa ylhäiset periaatteet sanoessaan, että Barcelona pysyy "avoimena" maahanmuuttajille.

Angela Merkel kieltäytyy kohtaamasta politiikkansa seurauksia kärrätessään maahansa lukemattomia maahanmuuttajia. Hän ojentaa Keski-Euroopan maita, jotka kieltäytyvät hyväksymästä hänen politiikkaansa.

Euroopan johtajat näkevät, että väestörakenteellinen katastrofi on tapahtumassa. He tietävät, että kahdessa tai kolmessa vuosikymmenessä islam hallitsee Eurooppaa.

He yrittävät puuduttaa ei-muslimiväestöt unelmilla idyllisestä tulevaisuudesta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. He sanovat, että Euroopan on opittava elämään terrorismin kanssa ja ettei kukaan voi tehdä mitään sen estämiseksi.

He voisivat tehdä paljonkin, mutta he eivät vain halua, sillä se saattaa maksaa heille muslimien äänet, professori Millière analysoi esimerkkiensä päätteeksi.