YK -paneeleissa harjoitetaan tekopyhyyttä ja puhutaan hölynpölyä kaiken aikaa, väittää Gatestone Instituutin artikkelissa Burak Bekdil.

Bekdil on poliittinen analyytikko ja Lähi-idän foorumin tutkija, joka oli 29 vuotta yksi johtavia toimittajia Turkin johtavassa sanomalehdessä, mutta hänet on juuri erotettu hänen kerrottuaan, mitä Turkissa todella tapahtuu.

Vuonna 2016 YK: n kiivas keskustelu pyöri Naisten aseman komission (CSW) ympärillä, joka syytti Israelia palestiinalaisten perheväkivallasta.

YK: n naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoija Dubravka Simonovicin mielestä Israel on syypää palestiinalaisten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja sillä on "selkeä kytkös pitkittyneeseen miehitykseen".

Tänä vuonna kesäkuun 12. päivän kokouksessa YK Watchin johtaja Hillel Neuer kysyi Dubravka Simonovicilta:

"Neiti Simonovic, mitä tarkoittaa, että se on Israelin vika, kun palestiinalaiset miehet lyövät vaimojaan? Missä siitä on tietoa?"

Hillel Neuer jatkoi: "Onko oikein jatkaa palestiinalaisten kohtelemista kuin lapsina, että kun esimerkiksi mies Ramallahissa hakkaa vaimoaan, kannustamme häntä sanomaan "Israel sai minut tekemään sen"?"

Maailman taloudellisen foorumin Global Gender Gap Indexin mukaan ei ole mitään ylivoimaisesti yksittäistä ja parasta muslimivaltiota 50 parhaan maan joukossa. Sitä vastoin viimeiset ja samalla huonoimmat sijoitukset ovat 128 ja 144 välillä ja ne ovat poikkeuksetta ylivoimaisesti juuri muslimimaita, mukaan lukien Turkin 130:s sija.

Bekdil painottaakin, että Turkin tapauksessa on tärkeää huomata, että islamistisen politiikan kasvava ylivalta maan päivittäisessä elämässä on lisännyt patriarkaalista käyttäytymistä ja huonontanut sukupuolten tasa-arvoa vuodesta 2002, jolloin presidentti Recep Tayyip Erdogan tuli valtaan. Toisin sanoen Turkki on 17. suurin talous maailmassa, mutta 15. pahin maa tasa-arvon kannalta.

Yhdistyneiden Kansakuntien väestörahaston synkän raportin mukaan turkkilaiset naiset ja tytöt ovat edelleen alttiita väkivallalle, hyväksikäytölle, heidän pääsyä koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen evätään ja he kohtaavat monia muita ihmisoikeusloukkauksia.

Hurriyet Daily Newsin tutkimuksessa vuonna 2013 todettiin, että 34 % Turkin miehistä ajattelee, että naisiin kohdistuva väkivalta on "joskus tarpeen", kun taas 28 % sanoo väkivallalla voivan kurittaa naisia. Yhteensä siis 62 % miehistä hyväksyy naisiin kohdistuvan väkivallan, korostaa Bekdil.

Vuonna 2014 Turkin Perhe- ja sosiaalipolitiikkaministeriö raportoi, että sen perheväkivallan päivystysnumero oli saanut yli 100 000 puhelua ja arvioi, että ilmoittamattomien tapausten määrä on kolmesta viiteen samasta numerosta.

Saman ministeriön vuoden 2016 tutkimuksessa paljastui, että peräti 86 % turkkilaisista naisista on kärsinyt fyysistä tai henkistä väkivaltaa kumppaniensa tai perheensä käsissä. Ministeriön havaintojen mukaan fyysinen väkivalta on yleisin hyväksikäytön muoto, sillä 70 % naisista ilmoitti joutuneensa pahoinpidellyksi.

"Naisiin kohdistuva väkivalta on kulttuurinen käytäntö ja kulttuuri tässä on yhdistelmä uskonnosta ja politiikasta. Väkivaltaa on erityisesti niissä yhteiskunnissa, joissa tämä hallitseva kulttuuri on islamistista konservatismia", Bekdil huomauttaa.

Muslimien Ramadan-kuukauden alussa esimerkiksi turkkilainen teologian professori Cevat Aksit sanoi televisiolähetyksessä, että "naisia, jotka eivät ole kuukautisten takia paastolla ja syövät kadulla Ramadanin aikana, voi lyödä".

Miten Erdoganin hallitus vastaa tuohon, kysyy Bekdil.

Bursa, yksi Turkin suurimmista kaupungeista on hiljattain käynnistänyt projektin nimetä erilliset junanvaunut naisille, jotta naisten on "mukavampaa" matkustaa.

Bekdilin mukaan "kaikki tämä on normaalia maassa, jossa suosituin poliittinen hahmo on mies nimeltä Erdogan". Mies, joka aikoinaan totesi, että "naisten pitäisi tietää paikkansa" ja että "sukupuolten tasa-arvo on vastoin ihmisen luontoa".

Islamistinen presidentti Recep Tayyip Erdogan julisti marraskuussa 2014, että naisia ja miehiä ei voi kohdella tasavertaisesti.

Hänen varapääministeri Bülent Arinc taas on sanonut, että naiset eivät saa nauraa julkisuudessa.

Bekdil pyytääkin artikkelissaan naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoijaa neiti Simonovicia kertomaan, todellako turkkilaisetkin miehet lyövät ja joskus tappavatkin vaimojaan Israelin miehityksen takia.

"Onko Turkin naisiin kohdistuvan väkivallan määrän kasvulla myös selvä yhteys Israeliin?"