Liittokansleri Merkelin maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen voidaan luokitella islamofobiana ja se on nähty väkivaltaistavan yhteisön normeja, kun taas kiihottamista varsinaiseen väkivaltaan ja Palestiinan arabien juutalais- ja israelilaismurhiin tavallisesti myötäillään, kertoo gatestoneinstitute.

Oikeusjutuista huolimatta Facebookin harhat ovat niin suuria, että äskettäin palestiinalaisarabien terroristiryhmä Fatahin Facebook-sivu Facebookissa palautettiin, vaikka se yllytti vihaan ja väkivaltaan juutalaisia kohtaan.

Yksistään vuonna 2016 samaisella sivulla oli vähimmilläänkin ainakin 130 postattua julkaisua, jossa ylistettiin terrorismia ja juutalaisten murhia.

Saksa on virallisesti tiedottanut sen erittäin ankarasta pyrkimyksestä sensuroida sosiaalista mediaa. Saksan oikeusministeri Heiko Maas on julkaissut suunnitelmansa vahvistaakseen lain, ”toimeenpanosäännöt”, jossa Saksa painostaa Facebookia, Twitteriä ja You Tubea ja johon sisältyy lupaus poistaa "vihapuhe" verkkosivuilta 24 tunnin sisällä.

”Tässä luonnostelmalaissa asetetaan sitovat normit käsitellä sosiaalisten verkostojen valituksia ja velvoittaa heidät poistamaan lainvastainen sisältö”, Saksan oikeusministeri Heiko Maas sanoi tiedotteessaan suunnitellusta lainsäädännöstään.

Mitä on rikollinen sisältö? Lausuntoja joiden katsotaan olevan Saksan lain mukaan laittomia, yhdistetään nyt lausuntoihin, jotka ovat pelkästään subjektiivisesti ja perustaltaan täysin sattumanvaraisia sosiaalisen median käyttäjien valituksia. Niitä voidaan nyt vapaasti käyttää väärin ”sydämensä kyllyydestä” ja osoittaa niiden olevan vihapuhetta.

Vihapuhe on sisällytetty Angela Merkelin maahanmuuttopolitiikkaan: kun on eri mieltä hallituksen politiikan kanssa, se on nyt rikollista. Sosiaalisen median yhtiöistä, kuten Facebookista tulee Saksan hallituksen ilmiantajia.

Kenen mielestä ja millä tavalla ne ovat päteviä ja asiantuntevia? Työskentelemällä valon nopeudella ja taipumalla 24 tunnin sääntöön?

Oikeusministeri Maas ei ole tyytyväinen sosiaalisen median yhtiöiden pyrkimyksiin. Ne eivät oletettavasti tarpeeksi poista sisältöä tai sitten ne eivät tee sitä tarpeeksi nopeasti. Oikeusministeriön kyselyn mukaan You Tube pystyi poistamaan likimain 90 % ”laittomasta” julkaisustaan viikon kuluessa, sen sijaan Facebook poisti tai kokonaan esti 39 % sisällöstään ja Twitter vain yhden prosentin. Saksan ministeri näyttää haluavan sen olevan vieläkin tehokkaampaa.

”Meidän täytyy lisätä painetta sosiaaliseen verkkoon… Sosiaalisessa mediassa on vähemmän tilaa rikolliselle propagandalle ja herjaamiselle, kuin mitä kaduilla on. Tämän vuoksi tarvitsemme lain määräyksen.”

Hän on nyt esitellyt lakiluonnoksen, joka ei tarjoa muuta kuin valituksia, ilmoituksia ja sakkoja.

Lakihahmotelman mukaan sosiaalisen median julkaisualustat, joissa on yli kaksi miljoonaa käyttäjää, olisi pakko poistaa tai estää mistä tahansa laittomasta rikkeestä, kuten solvaamisesta, herjauksesta, panettelusta tai yllyttämisestä 24 tunnin kuluessa käyttäjän valituksesta. Verkostot saavat seitsemän päivää aikaa monimutkaisemmissa tapauksissa. Saksa voisi sakottaa sosiaalisen median yritystä jopa 50 miljoonalla eurolla, jos ne eivät noudata lakia. Yhtiöiden pääjohtajille sakko Saksassa olisi jopa 5 miljoonaa euroa.

Vaikka Saksa ei halua tällä tavalla rajoittaa omaa toimivaltaansa, oikeusministeri haluaa tätä koko Eurooppaan. Maas sanoi, että tarvitaan Euroopan laajuisia yhtiöitä. Euroopan Unionilla on jo samanlaiset toimeenpanosäännöt valmiina, joten ei tuon pitäisi olla kovinkaan vaikeaa toteuttaa.

Facebook puolestaan on tiedottanut, että vuoden 2017 loppuun mennessä työntekijöiden luku Berliinin valitushallinnossa tulee nousemaan suuremmaksi kuin 700. Tiedottaja sanoi, että Facebookilla on selkeät säännöt vihapuhetta vastaan ja se toimii voimakkaasti poistaakseen ”rikollisen sisällön”.

Facebookin käyttämät niin kutsutut yhteisönormit ovat sitä varten, että niihin viittaamalla se osoittaa, milloin sisältö on sallittua ja milloin poistettava. Kysymys on puolueellisuudesta, ei tasavertaisesta oikeudenmukaisuudesta.

Facebookin vääristymät ja ennakkoasenteet tulivat tosi asiassa ääneen lausutuksi lokakuussa 2015, kun Shurat Hadin Israelin Lakikeskuksesta teki ennennäkemättömän oikeusjutun Facebookia vastaan noin 20 000 israelilaisen puolesta kieltääkseen palestiinalaisia arabiterroristeja käyttämästä nettiä väkivaltaisen hyökkäyksen yllytykseen juutalaisia vastaan. Valituksella haettiin kieltotuomiota, että Facebook seuraisi, valvoisi ja välittömästi reagoisi, jos sisällöistä tulee valituksia. Shurat Hadin kirjoitti tuolloin:

”Facebook on paljon enemmän kuin neutraali internetin julkaisualusta tai pelkkä puheen ”julkaisija”, koska sen algoritmit yhdistävät terroristit kiihottajiin. Facebook aktiivisesti avustaa kiihottajia löytämään ihmisiä, jotka ovat innokkaita toimimaan ja jakamaan vihaisia viestejään ystävilleen, ryhmiin ja tapahtumaehdotuksiin.

Lisäksi Facebook usein kieltäytyy poistamasta kiihotussivuja väittämällä, että ne eivät lietso väkivaltaa eivätkä riko ”yhteisön normeja”. Ihmisten kehottaminen rikoksiin ei ole perustuslaillista puhetta ja se vaarantaa juutalaisten ja israelilaisten elämät.”

Vuonna 2016 Shurat Hadin jätti erillisen 1 biljoonan oikeusjutun viiden Hamasin terrorismin uhrin ja heidän perheidensä hyväksi. He hakivat vahingonkorvausta Facebookia vastaan Yhdysvaltain terrorismin vastaisen toiminnan aikana, sillä Facebook antoi tukea ja resursseja Facebook-palvelujen muodossa, joita Hamas sitten käytti hyödykseen terroritoiminnassaan.

Tämä on vain pieni askel langettaa sensuuria sosiaalisen median yrityksille, seuloa sähköposteja ja sensuroida kirjeitä, lehtiä ja esitteitä, joita kansalaiset levittävät tapahtumissa ja samalla sitä oletettua muukalaisvihaa ja ”valeuutisia”. On runsaasti ennakkotapauksia tällaisista tapauksista.

Esimerkiksi kylmän sodan aikana ihmiset elivät rautaesiripun takana ja kommunistiviranomaiset avasivat heidän yksityiskirjeensä. Osia teksteistä tutkittiin ja niiden uskottiin olevan eri linjassa kommunistisen ortodoksisuuden kanssa. Niinpä ne yksinkertaisesti pimitettiin.

Kuka olisi ajatellut tai edes uskonut, että yli neljännes vuosisata Berliinin muurin kaatumisen (1989) jälkeen Länsi-Euroopan julkisuuskuva keksittäisiin uudelleen Neuvostoliiton kaltaiseksi?