Pohjoismaiden pelottavat rikostilastot: muslimimiehet yliedustettuina melkein jokaisessa rikosluokassa

"Elleivät Pohjoismaiden poliitikot aloita aktiivisesti tutkimaan tilastojen kuvaamia tosiasioita, ongelmista tulee entistä hankalampia: sellaisia, mitkä eivät ehkä ole lainkaan ratkaistavissa"

Ulkomaat ma 07.10.2019 23:54

"Löfven, olet menettänyt Ruotsin hallinnan", Ruotsin Maltillisen kokoomuksen johtaja Ulf Kristersson totesi elokuussa Aftonbladetissa kirjoittamassaan artikkelissa, jossa hän kritisoi Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin epäonnistumista Ruotsin suurimpien ongelmien ratkaisemisessa.

Kristersson huomautti:

"Kaksi asiaa, joita me [Maltillinen kokoomus] pidämme erittäin tärkeinä, ovat laki ja järjestys sekä integraatio. Ne ovat Ruotsin suurimpia ongelmia nyt.

Viime vuonna tapahtui 306 ammuskelua ja 45 ihmistä ammuttiin kuoliaaksi. Poliisin mukaan surmattujen määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2014. Samana ajanjaksona seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden määrä on BRÅ:n mukaan kolminkertaistunut."

Konkreettiset uudistukset ovat Kristerssonin mukaan välttämättömiä.

"Olemme ehdottaneet niitä - sosiaalidemokraatit kieltäytyvät.

Samalla on kotoutumiskriisi: Yli puolet kaikista työttömistä on syntynyt Ruotsin ulkopuolella. Syrjäytyneillä alueillamme on kouluja, joissa edes puolet opiskelijoista ei läpäise kaikkia oppiaineita ... Monet Ruotsissa syntyneet lapset tuskin puhuvat ruotsia, ja sortavaa kunniakulttuuria harjoitetaan laajasti. Tässäkin asiassa olemme vaatineet uudistuksia, mutta sosiaalidemokraatit torjuvat ajatuksen."

Laajasti Pohjoismaiden tilannetta seuraava ja siitä kirjoittava Gatestone -instituutin vanhempi tutkija, asianajaja ja poliittinen analyytikko Judith Bergman huomauttaa 26.9.2019 päivätyssä artikkelissaan Kristerssonin kritiikin osoittavan, että Ruotsin poliittinen valtavirta on täysin tietoinen maan perustavanlaatuisista ongelmista.

Bergmanin mukaan tällainen arvostelu on erityisen merkittävää, kun se tulee juuri Maltilliselta kokoomukselta: Kristerssonin edeltäjä Frederik Reinfeldt, joka oli Ruotsin pääministeri vuosina 2006-2014 ja Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja vuosina 2003-2015, ei pitänyt tilannetta huolestuttavana.

Vuonna 2014 Reinfeldt kehotti ruotsalaisia "avaamaan sydämensä" maailman pakolaisille:

"Nyt pyydän ruotsalaisia ​​olemaan kärsivällisiä. Osoittamaan solidaarisuutta muulle maailmalle ... Pitkällä tähtäimellä luomme tällä tavalla paremman maailman ... Tämä tulee olemaan kallista, meillä ei ole varaa moneen muuhunkaan, mutta nämä ovat todella ihmisiä, jotka pakenevat henkensä edestä."

Toisin kuin Ruotsin nykyinen hallitus, Kristersson näyttää havahtuneen Ruotsin todellisuuteen.

Yksi näistä realiteeteista, Ruotsin turvallisuusviraston (MSB) mukaan on se, että terrorismi on nyt uhka kaikkialla Ruotsissa, ja siksi jopa pienempien kuntien on varauduttava terroritekoihin.

"Ensinnäkin", MSB:n julkisen ympäristön turvallisuudesta vastaava Jonas Eriksson sanoo, "on oltava tietoinen siitä, että näin voi tapahtua pienemmissä kaupungeissa ... Sitten on mietittävä, mikä kunnassa voi olla haavoittuvaa ja herkkää".

Hän lausui näin pian sen jälkeen, kun poliisi esti elokuussa mahdollisen terrori-iskun Östersundin kaupungissa. Aftonbladetin mukaan epäilty yritti ajaa väkijoukkoon ja ihmisten päälle. Häntä tutkitaan myös yhteyksistä muslimi Rakhmat Akiloviin, joka tuomittiin viiden ihmisen tappamisesta törmätessään kuorma-autolla Åhlénsin tavaratalon seinään Tukholman keskustassa huhtikuussa 2017.

Poliisin tilastojen mukaan Ruotsissa tapahtui vuoden 2019 alusta heinäkuun loppuun mennessä 120 pommi-iskua. Lukujen perusteella kasvu on 45 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon, jolloin muslimit panivat toimeen 83 pommi-iskua. Ruotsin eteläosa on kärsinyt pahiten, 44 pommitusta.

"Tällä hetkellä voidaan vain arvuutella syitä. Meillä on lisääntynyt rikollisuuden ja syrjäytymisen ongelma", selitti eteläisen poliisialueen päätutkija Petra Stenkula.

Pelkästään eteläisessä, suunnilleen 35 000 asukkaan paikkakunnalla, Ruotsin Landskronan kaupungissa joulukuun 2018 jälkeen on tapahtunut seitsemän räjähdystä tai pommi-iskua. Elokuussa Landskronan kaupungintalon sisäänkäynti räjäytettiin.

Elokuussa toisessa Etelä-Ruotsin kaupungissa, Linköpingissä räjähti jo toisen kerran tänä vuonna. Poliisi löysi vaarallisen esineen, jonka epäili olevan räjähde. Kun kansallinen pommisuojaryhmä tuhosi sen, tapahtui voimakas räjähdys, joka tuhosi poliisin varastorakennuksen ja vaurioitti useita muita rakennuksia.

Kesäkuun alussa, myös Linköpingissä, räjähdys tuhosi koko asuinrakennuksen ja näytti siltä, ​​kuin se olisi pommitettu sodassa. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei kuollut räjähdyksessä, mutta 20 ihmistä loukkaantui. Poliisi jaksaa edelleen uskoa tapauksen liittyvän vain jengien väliseen yhteenottoon.

Tällaisten tapahtumien aiheuttama alituinen turvattomuus tarkoittaa, että vartijoiden ja muiden turvapalvelujen tarve on lisääntynyt dramaattisesti. Sekä yksityiset yritykset että kunnat ovat pyytäneet palkkaamaan lisää vartijoita. Ruotsin kaupan alan järjestön lehdistöpäällikön, Hans Tjernströmin mukaan keskiverto elintarvikeliike käyttää rahaa noin 600 000 kruunua (62 000 dollaria) vuodessa vartijoihin ja muihin turvallisuuteen liittyviin kohteisiin. Turvallisuusalan lähteen mukaan seuraavan kolmen vuoden aikana turva-alan yritysten on rekrytoitava 5 300 uutta työntekijää.

Myös muslimimaahanmuuttajien tekemät raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta jatkuu surutta entiseen tahtiin.

Pelkästään Uppsalassa, viehättävässä ruotsalaisessa yliopistokaupungissa - jossa 80 % tytöistä ei tunne oloansa turvalliseksi keskustassa - tehtiin elokuussa neljän päivän aikana neljä raiskausta tai raiskausyritystä.

Tukholmassa elokuussa järjestetyn "We are Stockholm" -nuorisofestivaalin aikana tapahtui kaksi raiskausta noin kymmenen muun seksuaalirikoksen lisäksi. "Piteå dansar och ler" -kesäfestivaaleilla (PDOL) Piteåssa toiseen raiskaukseen osallistui kymmenen miestä.

Maltillisen kokoomuksen parlamentin jäsen Josefin Malmqvist vetoaakin oikeusministerinä ja maahanmuuttopolitiikan ministerinä toimivaan Morgan Johanssoniin "lopettamaan raiskaukset ja aiheuttamasta naisille pettymystä".

Malmqvist kirjoitti artikkelissaan:

"Alttius seksuaalirikoksille on lisääntynyt voimakkaasti oikeusministeri Morgan Johanssonin (S) aikana: kolmantena peräkkäisenä vuotena ilmoitettujen raiskausten määrä vuonna 2018 nousi 20 ilmoitettuun raiskaukseen päivässä. Tähän mennessä tänä vuonna ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut 14 prosenttia ... Ruotsissa - yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista - naisten vapaus heikkenee. Se, että naisilla ei ole samanlaista mahdollisuutta liikkua vapaasti kaduilla ja aukioilla tarvitsematta olla huolissaan joutumisesta rikoksen uhriksi, on vakavaa naisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden rajoittamista.

Vaikka yhä useammat naiset ilmoittavat seksuaalirikoksista, ratkaistujen raiskausten määrä on edelleen pelottavan alhainen. Viime vuosina ilmoitettujen raiskausten tarkastelu osoittaa, että vain viisi sadasta ilmoitetusta raiskauksesta johtaa tuomioon."

Toinen lain ja järjestyksen puutteesta kärsinyt väestöryhmä Ruotsissa on lapset. Brån mukaan nuoriin kohdistuvien ryöstöjen määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Muutamassa vuodessa alle 18-vuotiaita vastaan ​​tehtyjen ryöstöjen määrässä on merkittävästi kasvua, 1 084:stä ilmoitetusta ryöstöstä vuonna 2015 1 896:een vuonna 2018 - kasvua 75 %.

Nuoriin kohdistetuista ryöstöistä vuonna 2019 on jo tähän mennessä tehty 1 247 ilmoitusta. Ruotsin poliisiosaston kriminologi Sven Granathin mukaan nuorten ryöstämisen lisääntyminen voi johtua siitä, että vanhempien ihmisten ryöstämisestä tai varastamisesta kaupoissa on tullut vaikeampaa.

"Se on yhä vaikeampaa, ja sitten he jahtaavat ryhmää, joka ei pysty myöskään suojautumaan. Heillä on myös mitä muut nuoret haluavat, kuten mopoja, puhelimia ja koruja", Granath pohtii.

Gatestone -instituutin vanhempi tutkija Judith Bergman toistaa Maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan, Ulf Kristerssonin huolen ja on sitä mieltä, ​​että pääministeri Löfven on todella menettänyt Ruotsin hallinnan.

Bergman toteaa 4.10.2019 päivätyssä artikkelissaan "Kuka pelkää Pohjoismaiden rikostilastoja?", että Ruotsissa keskustelut siitä, kuka on maan nykyisen rikollisepidemian takana - joka muistuttaa enenevässä määrin jo sotatannerta - on jo pitkään ollut tabu.

Tästä tilastointia on julkaissut Ruotsin rikostenehkäisyneuvosto (BRÅ) vain kahdesti, vuonna 1996 ja 2005. BRÅ:n julkaistessa vuonna 2005 viimeisimmän aiheesta laatimansa raportin "Rikollisuus Ruotsissa ja ulkomailla syntyneiden keskuudessa", se sisälsi seuraavan huomautuksen:

"Kriitikot ovat väittäneet, että uusia tuloksia voidaan suurennella, tarkastella asiayhteydestä erillään ja tulkita väärin ja joka on omiaan vahvistamaan 'me ja he' -ajattelua. On syytä ottaa tällaiset riskit vakavasti. BRÅ:n arvion mukaan ... tietoon perustuva kuva maahanmuuttajien rikollisuudesta on parempi kuin arvauksiin ja henkilökohtaisiin havaintoihin perustuva kuva. Koska ajankohtaista tietoa rikoksista ulkomailla syntyneiden ja heidän lastensa keskuudessa ei ole, se helpottaa myyttien luomista ja yhteensovittamista.

Jos rikollisuus on ongelma tietyissä ulkomailla syntyneiden ryhmissä, silloin ongelmat eivät katoa, ellet korosta niitä ja puhu niistä avoimesti. Oikean kuvan ongelmien laajuudesta ja kehityksestä pitäisi sen sijaan olla paras perusta olosuhteiden analysoimiseksi ja parantaa kaikkien asukkaiden kykyä toimia moitteettomasti Ruotsissa, etnisestä alkuperästä riippumatta."

Tuohon aikaan viranomaiset ilmeisesti arvostivat tosiasioita.

Kaksitoista vuotta myöhemmin, tammikuussa 2017, oikeusministeri Morgan Johansson kieltäytyi kuitenkin jyrkästi julkaisemasta tilastoja rikollisten etnisestä alkuperästä Ruotsissa. Johanssonin mukaan:

"[Tutkimuksia] on tehty sekä Ruotsissa aiemmin, ja on olemassa lukemattomia kansainvälisiä tutkimuksia, jotka kaikki osoittavat suurin piirtein samaa: vähemmistöryhmät ovat usein yliedustettuina rikollisuustilastoissa, mutta kun sosioekonomiset tekijät poistetaan, se [yliedustus] katoaa melkein kokonaan. Joten voin tehdä poliittiset johtopäätökset jo olemassa olevien kansainvälisten ja ruotsalaisten tutkimusten perusteella."

Johansson, joka oikeusministerin tehtävien lisäksi toimii myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ministerinä, ei ollut yksin tätä mieltä. Kun Ruotsin televisio kysyi Ruotsin parlamentin poliittisilta puolueilta, enemmistö oli sitä mieltä, että tällaista tilastotietoa ei tarvita.

Ruotsidemokraatit - jonka kannatus on nosteessa ja uhkaa jo sosiaalidemokraattien asemaa suurimpana puolueena - olisivat sen sijaan halunneet päivittää tilastoja siitä, mistä maista rikoksesta epäillyt henkilöt tulevat.

Tänä kesänä julkisten tilastotietojen puuttuessa edelleen näinkin erittäin tärkeästä julkisesta aiheesta, yksityinen säätiö Det Goda Samhället otti tehtäväkseen laatia nämä tilastot uudessa raportissaan "Invandring och brottslighet – ett trettioårsperspektiv", ("Maahanmuutto ja rikollisuus - kolmenkymmenen vuoden perspektiivi").

Kaikki siinä oleva raakadata tilattiin BRÅ:lta ja oli BRÅ:n toimittamaa. BRÅ:n raakatietoihin pääsee käsiksi tästä.

Det Goda Samhälletin uuden raportin mukaan:

"Nyt ensimmäistä kertaa enemmän rikoksia - absoluuttisesti ilmaistuna - tekevät ulkomaalaistaustaiset henkilöt kuin ruotsalaista alkuperää olevat henkilöt ... Rikoksiin kaikkein taipuvaisimpaan väestön alaryhmään kuuluvat ihmiset, jotka ovat syntyneet [Ruotsissa] kahdelle ulkomailla syntyneiden vanhemmille."

Raportissa pääteltiin:

"Tutkimukset koskivat yli kolmeakymmentä vuotta ja yksi suuntaus on selkeämpi kuin kaikki muut. Nimittäin se, että osuus ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemien rikosten kokonaismäärästä kasvaa tasaisesti ... Ensimmäisen tutkitun ajanjakson aikana, vuosina 1985-1989, ulkomaalaistaustaisten osuus oli 31 prosenttia kaikista rikoksista. Ajanjaksolla vuosina 2013-2017 määrä oli noussut 58 prosenttiin. Täten ruotsalaista alkuperää olevien ihmisten osuus on nyt alle puolet, 42 prosenttia, vaikka he muodostavat 67 prosenttia tutkitusta väestöstä."

Vuonna 1996 BRÅ julkisti asiaa koskevassa ensimmäisessä raportissaan ( s. 40 ), että "Ulkomaalaisissa tutkimuksissa maahanmuuttajien lasten rikollisuudesta yleinen kuva on, että heidän rikollisuusaste on korkeampi kuin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien. Näin ei ole asian laita Ruotsissa".

Uuden raportin mukaan tilanne on nyt se, ja se on kenties suurin syytös Ruotsin 30 viime vuoden aikaista kotouttamispolitiikkaa vastaan: maahanmuuttopolitiikka ei selvästikään toimi.

Toinen huomattava johtopäätös raportissa on ulkomailla syntyneiden rekisteröimättömien henkilöiden tekemien rikosten lisääntyminen Ruotsissa - niihin kuuluu laittomia maahanmuuttajia, EU:n kansalaisia ​​ja turisteja. Tämän ryhmän tekemät rikokset ovat lisääntyneet 3 prosentista vuosina 1985–89 13 prosenttiin vuosina 2013–17.

Ruotsin lehdistö on suurelta osin jättänyt huomiotta raportin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuten paikalliset sanomalehdet Göteborgs-Posten ja Norrköpings Tidningar.

Norjassa äskettäin Norjan hallitukseen kuuluva Fremskrittspartiet (FrP ) , Edistyspuolue, tilasi Norjan tilastokeskukselta (SSB) raportin maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä yliedustuksesta rikostilastoissa.

"Olimme tienneet, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina näissä tilastoissa, mutta emme niin suuressa määrin", totesi FrP:n maahanmuuttopolitiikan tiedottaja Jon Helgheim.

"Jos esimerkiksi käytämme oikaisemattomia lukuja ... afgaaneja ja somalia syytetään väkivallasta ja pahoinpitelystä viisi kertaa todennäköisemmin kuin norjalaisia. Ikä ja sukupuoli huomioon ottaen yliedustus on melkein kolminkertainen ... Suurin osa maahanmuuttajista ei ole rikollisia, mutta kun maahanmuuttajaväestö on yliedustettuna melkein jokaisessa rikosluokassa, silloin on ongelma, josta meidän on uskallettava puhua."

Dagbladetin mukaan Edistyspuolue FrP on jo vuosien ajan vaatinut yksityiskohtaista tilastotietoa maahanmuuttajien ja maahanmuuttajien lasten tekemistä rikoksista. Vuonna 2015 puolue tilasi tietoja Norjan tilastokeskukselta, mutta virasto kieltäytyi toimittamasta rikostilastoja maahanmuuttajien alkuperämaan perusteella.

Kaksi vuotta myöhemmin Norjan tilastokeskus (SSB) julkaisi tutkimusraportin, jonka mukaan maahanmuuttajat olivat voimakkaasti yliedustettuina rikostilastoissa, mutta raportti ei ollut FrP:n mukaan riittävän yksityiskohtainen, ja tilasi uuden raportin, joka on nyt saatavana.

Dagbladetin mukaan uudet tilastot "osoittavat, että muista kuin länsimaista tulevat maahanmuuttajat ovat yliedustettuina 65:ssä 80:stä rikollisluokasta. Vuonna 2017 Norjan väestöstä oli 7,1 prosenttia ei-länsimaalaisia maahanmuuttajia."

Dagbladetin mukaan uudet tilastot paljastavat myös, että "suurin yliedustus [on] väkivaltaa ja pahoinpitelyä lähisuhteissa".

"Muita kuin länsimaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiä syytettiin perheväkivallasta kahdeksan kertaa niin usein kuin muuta väestöä. Vuosina 2015-2017 nostettiin syyte keskimäärin 443 henkilöä vastaan vuosittain, ja 35 prosenttia (155) ) syytetyistä oli lähtöisin muusta kuin länsimaasta tai heillä oli ei-länsimainen tausta. Vain puolet lähisuhteiden pahoinpitelyistä oli sitä, mitä SSB [tilastokeskus] kutsuu muuksi väestöksi ... Afrikkaa, Aasiaa, Latinalaista Amerikkaa, Oseaniaa paitsi Australiaa ja Eurooppaa EU:n ja ETA:n ulkopuolella pidetään muina kuin länsimaina."

Dagbladetin mukaan palestiinalaisia ja somalialaisia miehiä syytetään väkivallasta ja pahoinpitelyistä kolme kertaa useammin kuin norjalaismiehiä.

Poliittiset vastustajat ovat syyttäneet FrP:tä siitä, että se tilasi nämä tilastot erityisesti Norjassa 9. syyskuuta 2019 pidettyjä kunnallisvaaleja varten. Dagbladet kysyi Helgheimilta, onko näiden tilastojen käyttö "kyynistä". Helgheim vastasi:

"Ei, se ei ole ollenkaan kyynistä. Tämä on erittäin tärkeää kansalaisille tietää jotain. FrP:n epäonnistuminen olisi olla tekemättä mitään tiedottaakseen äänestäjiään todellisesta tilanteesta ja tosiasioista. Vastustajamme kritisoivat jatkuvasti meitä maahanmuuttokortin esiin vetämisestä ... En keksi mitään muuta selitystä kuin sen, että ne, jotka eivät halua julkistaa tietoja, eivät myöskään halua tietää Norjaan suuntautuvan maahanmuuton seurauksista."

Tanskassa, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa, tällaisten tilastojen julkaiseminen on sinänsä melko kiistatonta. Tanskan tilastokeskus julkaisee ne itse asiassa vuosittain, ja ne ovat julkisesti kaikkien saatavilla.

Yksi viimeisin tällainen raportti on "Tanskan maahanmuuttajat vuonna 2018", josta Berlingske Tidende ilmoitti huhtikuussa.

Vaikka dramaattinen tilanteiden kärjistyminen on Ruotsista tuotu maahan, Tanskassa on todellakin omat samankaltaiset rikollisuusongelmansa, nimittäin muslimimaahanmuuttajamiesten tekemät.

Berlingske Tidende:

"Luvut osoittavat, että vuonna 2017 rikollisuus oli 60 % korkeampi maahanmuuttajamiesten keskuudessa ja 234 % korkeampi ei-länsimaisten miespuolisten jälkeläisten kuin koko miespuolisen väestön kohdalla. Jos otetaan huomioon esimerkiksi se, että monet jälkeläisistä ovat nuoria, kuten Tanskan tilastokeskus raportissa toteaa, niin luvut ovat vastaavasti 44 % maahanmuuttajien ja 145 % lasten osalta. Jos edelleen tarkistetaan muista kuin länsimaista tulevien maahanmuuttajien ja jälkeläisten sekä ikää että tuloja, ​​luvut ovat 21 % ja 108 %."

Mitä tulee rikollisten maahanmuuttajien kansallisuuteen, Berlingske Tidende kertoi:

"Luettelon kärjessä olevat miespuoliset libanonilaiset, heidän jälkeläistensä suhteen, ovat melkein neljä kertaa niin rikollisia kuin keskimäärin miehet, kun [lukuja] mukautetaan iän mukaan.

Miespuoliset jälkeläiset Somaliasta, Marokosta ja Syyriasta tulevat selvästi perässä. Muista kuin länsimaista peräisin olevien jälkeläisten väkivaltaindeksi on 351. He ovat 3,5 kertaa väkivaltaisempia kuin väestö kokonaisuudessaan. Libanonilaisten jälkeläisten väkivaltarikosten indeksi on 668 iän mukaan korjattuna."

31. elokuuta 31-vuotias nainen, Karolina Hakim, ammuttiin kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää Ribersborgissa, Malmön rauhallisella, suhteellisen vauraalla alueella. Murha järkytti koko Ruotsia eikä vähiten siksi, että nainen piti vastasyntynyttä vauvaansa sylissä. Naisen seurassa oleillut mies oli tiettävästi lapsen isä ja on mainittu Ruotsin tiedotusvälineissä olleen osana näyttävää ryöstöä Tanskassa vuonna 2008, josta hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.

Vain kaksi päivää myöhemmin 18-vuotias nainen ammuttiin hengiltä tukholmalaisessa asunnossa.

Ruotsi on tilanteessa, johon mikään länsimainen moderni maa ei ole koskaan joutunut.

Tanska on vielä "suhteellisen kaukana" sellaisesta rikosepidemiasta, joka parhaillaan vaivaa Ruotsia. Kun otetaan huomioon kahden maan läheisyys, avoimet rajat ja rikollisten vapaa virtaaminen rajojen yli - puhumattakaan Tanskan omasta rikollisuustasosta - Bergmanin mukaan näyttää kuitenkin siltä, että tilannetta ei juuri voida pysäyttää Tanskassakaan karkaamasta käsistä ja muuttumisesta yhä enemmän Ruotsin kaltaiseksi.

Judith Bergman korostaa, että elleivät Pohjoismaiden poliittiset johtajat aloita aktiivisesti tutkimaan näiden tilastojen kuvaamia tosiasioita, ongelmista tulee entistä hankalampia:

"Sellaisia, mitkä eivät ehkä ole lainkaan ratkaistavissa."


 

 

Tytti Salenius ma 07.10. 23:54

Pääuutiset

blogit

Timo Vihavainen

Dosenttitason kirjallisuutta

ma 14.10. 22:42

Professorin Ajatuksia

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

ma 14.10. 22:39

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10. 11:17

Heikki Porkka

Oikeusmurha ja poliittinen matka kohti turvatonta Suomea

la 12.10. 07:44

Jukka Hankamäki

Lähi-idästä uhkaava pakolaisaalto torjuttava päättäväisesti

pe 11.10. 22:36

videot