"Kommunismia ei rakennettu ylevien iskulauseiden perustalle, vaan uhrien kärsimyksille."

Näin totesi Unkarin oikeusministeri László Trócsányi kommunismin uhrien muistopäivänä pidetyssä muistojuhlassa 25. helmikuuta Unkarin pääkaupungissa Budapestissa Terrorin talo -museossa, joka oli kaikkialla Unkarissa vietetyn kommunismin uhrien muistopäivän päätapahtumapaikka ja jossa vierailu oli ilmaista muistopäivänä erityisin historian luennoin ja ryhmäopastetuin kiertokäynnein.

Keskeiset muistopuheenvuorot pitivät oikeusministeri László Trócsányi ja Terrorin talo -museon johtaja Mária Schmidt.

László Trócsányin mukaan tähän päivään mennessä kommunistisen hallinnon aikana kärsineiden määrästä ei ole olemassa tarkkoja lukuja, sillä kaikki kommunismin aikana tehdyt hirvittävyydet eivät ole vielä täysin paljastuneet.

Hän korosti, että vuosina 1945–1988 noin kolme neljäsosaa kuolemantuomioista annettiin poliittisista syistä: yli 900 ihmistä teloitettiin käyttämällä ”vääristeltyä oikeusjärjestelmää”. Murhattujen määrä oli kuitenkin paljon suurempi.

Oikeusministeri huomautti, että kommunistit eivät myöskään "pihtailleet" vankeusrangaistuksilla: he tuomitsivat unkarilaisille vähintään 7-8 miljoonaa kuukautta vankeutta.

Lisäksi Trócsányi alleviivasi, että he haluavat täten myös osoittaa kunnioitusta eristysleirien uhreille: he olivat yhtä hyvin kommunismin uhreja, joka maksoi heidän elämästään vuosikymmeniä ja sanoi pitävänsä kommunismin uhrina jokaista yksittäistä henkilöä, joka joutui pelkäämään valtaapitäviä.

Unkarin oikeusministerin mielestä vain hengissä pysyneet voivat kunnioittaa surmansa saaneita ja hän kiitti niitä, jotka ovat olleet osallisia joutuessaan tekemään uhrauksia vapaan maailman puolesta, jossa elämme tänään.

Trócsányi muistutti, etteivät ainoastaan yksilöt ja yhteisöt kuitenkaan joutuneet kommunismin uhreiksi, vaan myös Unkari itse: sen perustuslailliset arvot hylättiin, kulttuuri ja historia vääristeltiin. Kaikilla elämänalueilla ja yhteiskunnassa vallitsi "riistämisen tila" ja elämän rikkonaisuus pohjusti kommunistien tietä. Vaikka järjestelmä parani ajan myötä, ei koskaan täysin päästä "elinkautisesta oikeusmurhasta", ja poliittisia vankeja on ollut jopa viime vuosina.

Ministeri painotti halua elää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvassa maailmassa, jossa tämä muistopäivä on päivä, jota vietetään paitsi Keski- ja Itä-Euroopassa, myös yhtä lailla koko Euroopassa.

Trócsányi korosti uskovansa, että todellinen eurooppalainen yhtenäisyys toteutuu, kun vain ulkopuoliset kiinnittäisivät huomiota kärsimykseen ja vihdoin alkaisivat arvostaa unkarilaisten tuskaa. Pelkkä muistaminen ei riitä, vaan siitä on muistutettava myös muita.

Kommunistien harjoittaman kidutuksen ja terrorin uhrien muistona toimivan Terrorin talon johtaja Mária Schmidt aloitti tervetuliaispuheensa sen sijaan toteamalla olevan ahdistavaa, että huolimatta niistä dokumentoiduista tarinoista, joissa miljoonat kuolivat ja joilta riistettiin vapaus sekä sadoista miljoonista, joita hallinto nöyryytti ja halvensi, Euroopassa on edelleen puolueita, joilla on kommunistiset juuret ja ne ovat osa EU:n lakien oikeuttamaa politiikkaa.

Hän mainitsi muun muassa Ranskan, Alankomaat ja Ruotsin.

Hän viittasi samalla Euroopan komission puheenjohtajaan, joka avoimesti viime toukokuussa vihki Marxin patsaan "filosofin" syntymän 200-vuotispäivänä Saksassa, "jonka pääkaupunki jaettiin kahdeksi kommunistien muurilla ei kovinkaan kauan sitten".

Mária Schmidt sanoi maailman olevan tilanteessa, jossa massamurhaajien seuraajia pidetään legitiimeinä neuvottelukumppaneina eikä Jean-Claude Juncker "heti menetä työpaikkaansa", vaikka toimii tällaisten näkemysten puolestapuhujana hyläten kaikki ajatukset demokratiasta.

Marxin patsas herätti viime vuonna kiistelyä, mutta se ei estänyt Jean-Claude Junckeria suinkaan juhlimasta julkisesti "kommunismin isää", puhumasta hyvin myönteisesti hänestä ja avaamasta joukon näyttelyjä Karl Marxin kotikaupungissa Saksan Trierissä.

Fidesz-KDNP:n Euroopan parlamentin ryhmä vaati tuolloin Junckeria perumaan puheensa.

"Marxilainen ideologia johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan ja satojen miljoonien ihmisten elämän tuhoutumiseen. Sen perustajan juhliminen on heidän muistonsa ​​pilkkaa", Fideszin toukokuisessa julkilausumassa todettiin.

"He luottavat tällaisten aatteiden kannattajiin, tällaiset käsitykset kuuluvat historian roskakoriin", Mária Schmidt ilmaisi oman kantansa nykypäivän myönteiseen suhtautumiseen kommunismiin.

"Vaikka kidutusta ja teloituksia ei enää olekaan, pidätyksiä tehdään yhä, ja samalla monimuotoisuus häviää yhä enemmän lehdistöltä, erityisesti lännessä", hän jatkoi.

Hänen mukaansa unkarilaiset selviytyivät kommunismista vain, koska heillä on jotain kestävää: vapaudenkaipuuta, uskoa, rakkautta esivanhempiin ja perinteiden kunnioittamista.

Samoin kuin "pikkuveljensä" kansallissosialismi, myös kommunismi teki ihmisten leimaamisesta, kidutuksesta ja tappamisesta jokapäiväistä käytäntöä, hän vihjasi.

”Kommunististen valheiden korttitalo” romahti kolmekymmentä vuotta sitten; ”se ei kuitenkaan kaatunut itsestään, me nujersimme sen”, Schmidt totesi.

Hän lisäsi vielä: "Vaikka kommunismi esitti jaloja tavoitteita, se halusi tuhota kaiken, mikä antaa ihmiselämälle arvon.”

Schmidtin mielestä kommunismia ei pitäisi esitellä pelkästään menneisyyden tuloksena, koska Euroopassa on yhä aistittavissa halua järjestää rivit uudelleen tämän aatejärjestelmän mukaisesti.

”Niillä, jotka pitävät kommunistisia ihanteita hyväksyttävinä vuonna 2019, ei ole minkäänlaista sijaa julkisessa elämässä, taloudessa, kulttuurissa tai tiedotusvälineissä”, Mária Schmidt julisti.

Juhlapuheessa Szegedissä henkilöstöministeriön valtiosihteeri, juristi Bence Rétvári (Fidesz-KDNP) puolestaan palautti mieleen sen tosiasian, että kommunistien tavoitteena oli pelotella kaikkia Unkarissa.

"Heidän täytyi tehdä niin, koska heillä ei koskaan ollut todellista yhteiskunnallista enemmistöä", hän tarkensi.

Rétvári kertoi Unkarin kärsineen 30 vuotta kaksinaismoralismista. Hän kuvaili sitä sanomalla kommunismin uhrien olevan "ikään kuin vähemmän tärkeitä" kuin kansallissosialistinen diktatuuri.

Myös hän otti kantaa Jean-Claude Junckerin osallistumiseen taannoiseen Marx-patsaan virallisiin juhlallisuuksiin ja piti sitä "hyvin surullisena merkkinä" kaksinaismoralismista.

"Euroopan komission puheenjohtajan ei pitäisi olla mukana pystyttämässä Marxin patsasta, vaan muistomerkkiä marxilaisuuden uhreille.

Marxismi ei edistänyt Keski-Eurooppaa, se juuri vei sen. Marxismi ja kommunismi toivat sortoa ja diktatuuria kaikkialle."

Bence Rétvárin mukaan kommunistijohtajilla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta.

"Heidän mielestä kaikki aiemmin tapahtunut pitäisi hajottaa ja näimme tämän myös Unkarissa.

He halusivat hävittää kaiken, joka oli kansallista, perinteistä ja kristillistä."

Rétvári huomautti, että parlamentissa on nykyäänkin Unkarin kommunistisen puolueen seuraaja, mutta heillä kommunismi on muuttunut globalismiksi.

"Molemmille yhteistä on se, että kaikki, mikä on kansallista, suljetaan pois ja sen vuoksi kaikista identiteeteistä yritetään päästä eroon.

Meillä on perusarvomme: perhe, kristillinen usko ja kansakunta, jotka ovat säilyttäneet meidät vuosisatojen ajan Karpaattien altaan alueella. Emme halua korvata perhettä maahanmuutolla, uskoa kulutuksella ja maailmankuvaa neutraalisuudella - kansaa monikulttuurisuudella."

Niin ikään kansainvälisen viestinnän ja suhteiden valtiosihteeri Zoltán Kovács korosti, että 25. helmikuuta Unkarissa on tapana muistaa kommunistisen diktatuurin uhreja, teloitettuja, vangittuja ja särjettyjä, joiden ainoa synti oli se, että he eivät sopineet luokkataistelun ideologian kapeisiin rajoihin.

Kovács muistutti, että se oli nimenomaan Orbánin ensimmäinen hallitus, joka päätti, että Unkarin pitäisi vihdoin kunnioittaa kommunismin uhreja arvokkaalla tavalla.

Vuonna 2000 parlamentti julisti 25. helmikuuta kommunismin uhrien muistopäiväksi, koska juuri sinä päivänä vuonna 1947 Talonpoikaisliiton pääsihteeri Béla Kovács pidätettiin laittomasti ennen kuin hänet lähetettiin Neuvostoliittoon.

Zoltán Kovácsista on mahdotonta hyväksyä, että vielä tälläkin hetkellä kommunismiin mielletään Länsi-Euroopassa ”kaihoa ja innostusta, vaikka me täällä Keski-Euroopan alueella koimme henkilökohtaisesti, millaista on elää sorrettuna ja pelossa".

Kommunismin musta kirja arvioi uhrien maailmanlaajuiseksi määräksi noin 100 miljoonaa, kun taas Keski- ja Itä-Euroopassa nälänhädän, keskitysleirien ja poliittisten teloitusten uhrien arvioidaan olevan noin miljoona.

Kovács tähdentää Unkarin tämänhetkistä vapautta ja turvallisuutta:

"Meillä on tulevaisuus, jonka valitsimme itsellemme, toisin kuin diktatuurivaltioissa. Ymmärsimme voivamme olla vapaita vain, jos emme koskaan luovu kansallisesta suvereniteetistamme uudelleen.”