Blogi: Alan Salehzadeh, ke 04.10.2017 22:15

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

Pian tulee aika, jolloin Turkin on valittava kumpaan suuntaan kallistuu. Joko se jatkaa lännen liittolaisena tai siirtyy kokonaan Iran-Venäjä-rintamalle.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganilmoitti, ettei enää ole kiinnostunut EU-jäsenyydestä. Yllättikö se? Ehkä ei. Ilmoitus tuli nimittäin aikana, jolloin Turkki on ottanut selkeitä harppauksia Iranin ja Venäjän suuntaan, poispäin Euroopan unionista ja Natosta. Itse asiassa Yhdysvallat liittolaisineen pitävät Irania suurimpana vihollisenaan. Pitäisikö Turkin uudesta linjauksesta huolestua? Kyllä, erittäin paljon.

Turkki on jo vuosikymmeniä halunnut liittyä EU:n jäseneksi. Vaikka EU hyväksyi Turkin jäsenehdokkaaksi jo vuonna 1999, tähän asti se ei ole edennyt jäseneksi, koska maa on liian kaukana vaadittavista kriteereistä. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel on toistuvasti vastustanut Turkin jäsenyyttä. Suurimmat epäkohdat liittyvät sanan- ja lehdistönvapauteen sekä vähemmistöryhmien ihmisoikeuksiin.

Myös Turkin talousasioissa on merkittäviä epäselvyyksiä. Viime aikoina Turkki on myös esittänyt eriasteisia uhkauksia EU:ta vastaan. Monet EU:n jäsenmaat ovat näiden syiden vuoksi vaatineet EU:n maksamien vuotuisen rahallisen tuen lakkauttamista. Se on yli 4,2 miljardia euroa.

Turkkiin liittyvät epäkohdat ovat olleet tiedossa jo toistakymmentä vuotta. Viime aikoina Turkin ja EU:n suhteet ovat kuitenkin saaneet kylmää vettä niskaansa. Voi sanoa, etteivät suhteet ole koskaan olleet yhtä jäiset.

Tähän asti Eurooppa on katsonut islamisoituvaa, itsevaltiaaksi pyrkivää Erdogania huolestuneena. Mutta meillä oli ässä hihassa, nimittäin viime aikoihin saakka Erdoganin suurin päiväuni oli EU-jäsenyys. Neuvottelukortin heiluttelu antoi EU:lle pelivaraa Turkin sisäisiin asioihin. Se oli porkkana, jolla Erdogania sai hivutettua aina sentin tai kaksi parempaan suuntaan.

Nyt Turkki on kuitenkin lähtenyt hamuilemaan vastakkaiseen suuntaan. Se hakee kavereita itselleen EU:n perinteisistä “vihollisista”, Venäjästä ja Iranista. Jo pelkästään tänä vuonna EU:n ja Turkin välille on puhjennut useita ulkopoliittisia kriisejä, milloin minkäkin vuoksi. Erdogan on esimerkiksi kannustanut EU:ssa asuvaa diasporaa olemaan hänelle uskollinen silloinkin, kun se olisi isäntämaan edun vastaista. Samalla Turkki on solminut merkittäviä asesopimuksia Venäjän kanssa.

Moni katsoo Turkin olleen vastuussa vuoden 2015 pakolaiskriisistä. Massat lähtivät liikkeelle, kun Turkki avasi omat rajansa ja antoi valtavien populaatioiden vaeltaa lävitseen Eurooppaan. Kun se sitten sulki rajansa ja näin esti pakolaisten vyöryn, oli se suuri voimannäyte joka sysäsi pysyvän ässän Erdoganin hihaan. Hallitsija on sittemmin käyttänyt pakolaiskorttia hyväksi neuvotellakseen merkittäviä etuja ja rahaa Turkille.

Ovatko EU:n ja Turkin suhteet pysyvästi huonontuneet? Voi olla. Suhteet ovat niin ikään jäiset Naton ja Yhdysvaltojen kanssa.

Yksi suurimpia syitä välirikon taustalla on Erdoganin vaatimus siitä, että EU ja Yhdysvallat edistävät Turkin omaa agendaa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tämä on erityisesti hiertänyt Turkin suhteita Natoon.

Kylmän sodan aikana Turkin geostrateginen ja sotilaallinen asema oli tärkeä Natolle. Mutta Erdoganin AK-puolueen harjoittama, sekasortoon ajava politiikka, johon kuuluu islamistien tukeminen Syyriassa ja liittoutuminen Venäjän ja Iranin kanssa, ei miellytä Yhdysvaltoja tai muitakaan Nato-maita.

Naton ja Erdoganin näkemykset siitä, miten Syyrian konflikti tulee ratkaista, eivät voisi olla kauempana toisistaan. Erdogan vastustaa kurdien itsehallintoaluetta ja pitää heitä terroristeina. Se tukee Bashar al-Assadinhallintoa eikä osallistu Isisin vastaisiin toimiin. Turkki ei myöskään ole tukenut Natoa Irakin sodassa.

Lisäksi Turkkia kismittää EU:n sotkeutuminen sen sisäpolitiikkaan. EU on muun muassa tuominnut Erdoganin puhdistukset ja vaatii, että maa ratkaisee sisäiset konfliktinsa rauhanomaisin keinoin.

Turkin liittolaisuus Venäjän ja Iranin kanssa on verrattain uusi ilmiö. Nyt maat tekevät yhteistyötä Syyriassa al-Assadin hallinnon kanssa ja ovat jopa viime aikoina hyökänneet Yhdysvaltain tukemia joukkoja vastaan. Meneillään on oikea kuherruskuukausi. Tällä viikolla Turkki ja Iran tekivät yhteisiä sotaharjoituksia maiden välisellä rajalla ja Turkin armeijan johtaja vieraili Iranissa tiivistääkseen yhteistyötä.

Yhteistyön taustalla on pettymys vanhoihin liittolaisuussuhteisiin. Turkki suuttui siitä, että Nato ja länsimaat eivät ryhtyneet taisteluun kurdeja vastaan, kannattaneet Turkin neo-ottomaanisia pyrkimyksiä tai tukeneet sunni-islamisteja valtaanpääsypyrkimyksissään.

Uskon, että Turkin, Iranin ja Venäjän liittolaisuus ei tule kestämään pitkään. Sunnimaa Turkki pelaa vaarallisesti kahteen pussiin. USA ja muut Naton jäsenet tuskin hyväksyvät, että maa on Naton jäsen, mutta samalla ostaa aseita Venäjältä ja osallistuu Naton vastaisiin toimiin. Pian tulee aika, jolloin Turkin on valittava kumpaan suuntaan kallistuu. Joko se jatkaa lännen liittolaisena tai siirtyy kokonaan Iran-Venäjä-rintamalle.

Turkin hallitsijoiden pitäisi tiedostaa todellinen asemansa, eli että Turkki on alueellisesti tärkeä valtio, joka ei kuitenkaan ole suurvallan asemassa sanellakseen kaikkien muiden toimintaa. Oli Turkin EU-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on hyvä kannustaa, tai tarpeen tullen painostaa maata kohti demokraattisia uudistuksia. Viestini Suomen viranomaisillekin on, että Turkin pillin mukaan ei kannata hyppiä, sillä maa ajaa vahvasti omaa agendaansa. Se käyttää häikäilemättä pakolaiskorttia EU:ta vastaan, ajaa omaa politiikkaansa Syyriassa sekä Irakissa, ja vaatii kaiken jälkeen, että EU tukee sitä.

Nyt Turkilla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Se voi joko jatkaa NATO:n ja EU:n liittolaisena ja taistella rehellisesti terrorismia vastaan esimerkiksi Syyriassa. Tai sitten sen on syvennettävä entisestään uutta liittolaisuuttaan Venäjän ja Iranin kanssa.

En usko, että Erdogan pystyy enää kauaa johtamaan maata diktaattorisilla otteillaan, uhmaten länttä ja sekaantuen lähimaiden asioihin. Pidän todennäköisenä, että Turkissa nähdään pian uusi vallankaappausyritys, joka saattaa syöstä ennen niin vakaana pidetyn Turkin täysimittaiseen sisällissotaan. Toivottavasti olen väärässä.

Alan Salehzadeh ke 04.10. 22:15

Kommentit: 1

Antero pe 06.10.2017 18:55 0

" Monet EU:n jäsenmaat ovat näiden syiden vuoksi vaatineet EU:n maksamien vuotuisen rahallisen tuen lakkauttamista. Se on yli 4,2 miljardia euroa"

Käsittämätöntä! Minäkin siis maksan tälle islam-diktaattorille.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Alan Salehzadeh

Alan Salehzadeh on uusisuomalainen geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hän toimii akateemisen Menatto-konsultointiyrityksen johtajana.

tuoreimmat

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11. 12:23

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

ke 04.10. 22:15

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09. 18:52

Voi voi Yle. Tässä sisällöt joita YLE ei tänään halunnutkaan julkaista

ma 28.08. 20:06

Terrori-iskut jatkuvat niin kauan, kun islamistien kanssa lepsuillaan

su 20.08. 13:33

Qatarilainen Al-Jazeera-kanava on muuttunut vapaasta mediasta Muslimiveljeskunnnan äänitorveksi

ke 09.08. 16:53

HS:n sensuuri iskee pahemmin kuin Iranin papisto

pe 04.08. 13:28

Jännitteet kasvavat USAn ja Iranin välillä

to 27.07. 10:28

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07. 09:53

Kunniasurmat: vain naisten himo on rangaistavaa

ke 05.07. 20:24

blogit

Vieraskynä

Onnitteluni 100-vuotiaalle Suomelle

ti 05.12.2017 17:33

Juha Ahvio

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12.2017 13:21

Professorin Ajatuksia

Göteborgin murhapolttoyritys

ma 11.12.2017 08:14

Jukka Hankamäki

Suurmoskeija olisi muslimien pienoisparlamentti

ma 11.12.2017 08:31

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Islam on kristillisen uskon irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Naisjääkiekkoilijan euro ei ole senttiäkään

ma 11.12.2017 07:44

Arto Luukkanen

Valinnanvapauden ja hallituksen muistosanat

ma 11.12.2017 08:30

Mika Niikko

Valtion rahoittamaa Jumalan pilkkaa

pe 24.11.2017 12:47

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Äärimedia Yleisradio

ma 11.12.2017 10:03

Olli Pusa

Helsingin Sanomat valemediana

su 03.12.2017 14:21

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Teoston Suomi 100 vuotta onnittelut

to 30.11.2017 11:23

Reijo Tossavainen

Persut potkaistiin hallituksesta, koska Euroopan unionista tehdään liittovaltio

pe 08.12.2017 13:54

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kulttuurin perässä naapurissa

ma 11.12.2017 08:16

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49