Pelle Neroth on anglo-ruotsalainen Ruotsissa asuva vielä omilla aivoillaan ajatteleva journalisti. Hän kirjoittanut monta arkaluontoista kirjaa Ruotsista, joissa hän on mm. kertonut vähemmän mairittelevaa tarinaa Ruotsin toiminnasta toisen maailman sodan aikana ja tutkinut teoksissaan propagandaa, kylmää sotaa ja nyt nousevaa populismia Euroopassa ja maahanmuuttokriittisyyttä. Hän on hyvin maahanmuuttokriittinen. Hän on myös kirjoittanut kirjan John F. Kennedystä.

Hän on saanut koulutuksensa Westminster School'ssa ja Bristolissa. Hän on toiminut toimittajana, the Guardian, the Independent on Sunday and the Times lehdissä ja julkaissut juttuja the Financial Times, the European, Africa Today, the Sunday Times, New Scientist, the Lancet ja the Economist lehdissä.

Hän on siis kovan luokan konttoristi ja taatusti Kosher, mutta nyt hän ravistelee ruotsalaista yhteiskuntaa mm. tämän dokumentin avulla https://www.youtube.com/watch?v=OMfzb1qX0ZA. Se on todella karua katseltavaa.

Kehotan kaikkia, jotka osaavat englantia tai ruotsia katsomaan tämän dokumentin. Kerron sen pääsanoman nyt suomeksi, että myös em. kieliä osaamattomat voivat saada käsityksen dokumentista.

On puistattavaa katsoa, kuinka ihmiset oppivat pelkäämään omaa valtiovaltaa https://pelleneroth.wordpress.com/, joka on taannut aikaisemmin esimerkillisesti maailman muihin maihin nähden mm. kaikkein tärkeimmän eli turvallisuuden.

Dokumentti on myös kelpo sukellus postmodernin identiteettipolitiikan syövereihin, jota dokumentaristi kutsuu valtion ylhäältä alas ohjaamaksi multikulturaalisuudeksi, jonka perusteiden arvosteleminen on tabu, josta saa armottomia rangaistuksia (erity. työpaikan, mutta myös kodin menettäminen ollut esillä https://pelleneroth.wordpress.com/).

Ensimmäiset  29 minuuttia on raakaa kerrontaa. Malmö elää muun Ruotsin tuella eikä ole väitetty se multikulturaalisuuden hybris, jonka väitettiin/uskottiin luovan kukoistavan talouden erityisesti Sillan rakentamisen myötä. Korkeat rikosluvut, lähes universaali maahanmuuttajien työttömyys, tuhoutuva koulujärjestelmä, rinnakkaisyhteiskunnan syntyminen vakavine lieveilmilöineen ym.  Mm. lähes kaikki juutalaiset ovat joutuneet nuorten muslimiesten väkivallan uhan alla muuttamaan pois Malmöstä. Virallinen meriselitys valtamediassa on, että juutalaiset ovat muuttaneet natsien takia Malmöstä. 

Noin 20 minuutin kohdalla on puhuttelevaa ja karua kertomaa iranilaissyntyisen paikallispoliitikon (Sverige Demokraterna) raa'asta syrjinnästä Malmöstä.

Noin 27 minuutin kohdalla puolalainen bussikuskin kertoo, kuinka puolalaiset alkavat muuttamaan takaisin kotimaahansa, vaikka elintaso laskisikin. Hän myös kertoo kuinka Ruotsin autoritaarinen ilmapiiri alkaa muistuttaa Puolaa sen kommunistiaikoina. Toinen puolalainen haastateltava kertoo, että okei ihmisiä ei heitetä Ruotsissa vankiloihin Neuvostoliiton ja DDR:n tapaan, mutta työpaikat kyllä menevät.

Noin 36 minuutin kohdalla alkaa kertomus akadeemian rappiotilasta. Siinä haastatellaan juuri Saksasta saapunutta hämmentynyttä filosofian proffaan ja yliopistosta poispotkittua sosiologian proffaa. Jälkimmäinen oli kertonut kirjassaaan, että multikulturalismilla ei juurikaan ole tekemistä perinteisen vasemmistolaisuuden kanssa. Potkut tuli. Filosofian professori totesi tieteen ja totuuden etsinnän - ei hallituksen ideologisen agendan - tulee olla olla akateemisen maailman keskiössä ja kertoi, että toisin kuin Saksassa, Ruotsissa ei käydä debattia ja normaaliin tapaan välttämätön akateeminen kritiikki toista tutkijaa kohtaan on kielletty. Toisaalla eräs toinen akateeminen vaikuttaja kertoo, kuinka valtio sensuroi akateemista kirjallisuutta ja poistaa julkaistuja tutkimuksia tietokannoista. 

Nyt Jordan Peterson'n menestys tekee gutaa akadeemialle myös Suomessa mutta erityisesti Ruotsissa. Huomasin, että Petersonin ajatukset leviävät niin valtamediassa https://www.svd.se/om/jordan-b-peterson kuin somessakin kulovalkean tavoin Ruotsissa, koska Ruotsi on niin sairaassa kollektiivisessa mielentilassa.

Noin 38 minuutin kohdalla on hyvin humoristinen äijäfeminismipätkä. Naurattaisi kyllä enemmän, ellei koko dokari olisi niin surkean melankolinen ja ahdistava.

49 minuutin kohdalla alkaa mediaosuus, jossa kerrotaan, kuinka vaihtoehtomediat on syyllistetty niin Ruotsissa kuten Suomessakin, vaikka ne takaavat sen, että kansalaiset saavat sellaista tietoa, jota ei Totuusmedia julkaise. Puolalainen  naistulkki ja unkarilaissyntyinen professori (emerita) kertovat, kuinka Ruotsin lehdistö alkaa muistuttaa vanhaa Rautaesiripun takaista lehdistöä. Puolalainen kertoi, että toisin kuin  Ruotsissa nyt, kaikki kommunismin aikaan tiesivät, että lehdet kertovat aivan naurettavia. Siksi niitä käytettiin vessapaperina.

57 minuutin kohdalla - final thoughts osiossa- kerrotaan, kuinka Ruotsista on nyt tullut autokraattinen kansandemokratia kuuliaisine kansalaisineen ja journalisteineen. Kaiken kaikkiaan puistattava ja ennen kaikkea pelottava.

Jakakaa tätä artikkelia demokratian ja sananvapauden suojaamiseksi.