Maailman Talousfoorumin (WEF) johtajan Klaus Schwabin ja ranskalaisen ekonomistin Thierry Malleretin Ukrainan sodan alla kirjoittama kirja "Suuri Kertomus" luo puitteet 2020 heinäkuussa julkaistun WEF:n "Suuren Resetin" toimeenpanolle maailmassa.

Kirjasta selviää, että  YK:n agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteineen ja EU:n Vihreä siirtymä sekä talousjärjestelmän kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut muuttaminen yhteisölaeilla voittokapitalismista ESG-kapitalismiin on osa Suuren Resetin toimeenpanoa.

Erityisesti punavihreä vasemmisto on saatu vuosikymmeniä jatkuneella valtamedian vyörytyksellä ja nyt "Suuren Kertomuksen" kyynisistä kyynisimmällä eko-/wokeretoriikalla omaksumaan ajatukset tuhoutuvasta planeetasta ja välttämättömyydestä torjua uhkaa hoidolla, jonka seuraukset ovat pahemmat kuin tauti.

Viimeisen viiden vuoden aikana valtamedia on ryhmittynyt yksituumaisesti tämän kansallisvaltiot alasajavan ja ihmisten elintason romahduttavan politiikan takaajiksi leimaten kaikki järjettömien "Suuren Resetin" politiikkojen vastustajat joko salaliittoteoreetikoiksi tai ilmastodenialisteiksi.

"Suuren Kertomuksen" paljastavasta geopolitiikkaluvusta selviää, että Ukrainan sota on pitkälti lopettanut WEF:n haaveet "Suuren Resetin" globaalista toimeenpanosta, mutta EU:n sitouduttua "Suureen Resettiin" säädetyllä yhteisölainsäädännöllä, Suomenkin suvereniteettia ja "Suuren Resetin" taloutta raunioittavaa vaikutusta ei voida estää ilman laajaa heräämistä tietoisuuteen WEF:n politiikkojen perimmäisestä uskonnollisesta luonteesta ja niiden vaarallisuudesta. 

Eräs WEF:n politiikkojen myötä aiheutuvan tuhonnan konkreettinen muoto on nyt Helsingin keskustan tietoinen tuhoaminen. Helsinki tekee tiivistä yhteistyötä WEF:n kanssa ja on julistautunut WEF:n promoamaksi 15 minuutin kaupungiksi, jossa ajatuksena on toteuttaa kaavoituksella, että autoja ei enää tarvita ja että kävellen ja pyöräillen päästään tarvittaviin paikkoihin pienellä alueella.  

Maailman Talousfoorumin (WEF) johtajan Klaus Schwabin ja ranskalaisen ekonomistin Thierry Malleretin kirja "The Great Narrative - For a better future"  ("Suuri Kertomus - Paremman tulevaisuuden puolesta") julkaistiin paria kuukautta ennen Ukrainan sotaa. https://www.amazon.com/Great-Narrative-Reset/dp/2940631301 Se on jatkoteos ensimmäisen pandemiakesän aikana julkaistulle samojen kirjoittajien "The Great Reset"("Suuri Resetti") kirjalle. WEF päätti tuolloin kesällä 2020 laajojen ihmisten alistamistoimien helpon onnistumisen innoittamana tulla ulos kaapista ja paljastaa vuosikymmeniä kypsyneen ja valmistellun massojen pakottamiseen pohjaavan "Suuren Resetin" politiikkaohjelman, joka ihmisten tiettämättä on ollut pohjana, esimerkiksi EU:n komission lukuisille woke-/ekolainsäädäntöaloitteille.

"Suuren Kertomuksen" lukemisesta tuli hyvin paha olo

Luin "Suuren Kertomuksen" viime sunnuntaina yhtäjaksoisesti kuuden tunnin ajan ja täytyy sanoa, että siitä tuli hyvin paha olo, kun tietää, että kirjan sensuroitu sokerikuorutettu sisältö vyöryy silmiemme eteen 24/7 valtamedian viestimistä. Kirjasta selviää, että EU:n Vihreä siirtymä ja YK:n Agenda 2030 on alunperin kirjoitettu kaikessa hiljaisuudessa 2010-luvulla Maailman Talousfoorumissa (WEF) Klaus Schwabin tiukassa kontrollissa mitä ilmeisimmin jatkumona Rooman Klubin 1970-luvun alun väärien tuhoennustusten pohjalta syntyneiden ajatusten.

Pahaa oloa lisäävät mm. se, että valtamedia ihastelee WEF:n Nuoren Johtajan Sanna Marinin pääsyä seuraavaksi WEF:n johtajaksi useimmiten veikatun Tony Blairin viestintätoimistoon tai kun on lukenut Sanoma Oy:n vastuullisuustrategian, jossa sana vastuullisuus toistuu 1256 kertaa ja kun havaitsee sen olevan yhtä po. kirjan valtamediassa sensuroitujen sokerikuorutettujen pääviestien kanssa ja näin ymmärtää, että vastuullisen median suomalaiset toimittajat ovat käytännössä joutuneet WEF:n lakeijoiksi, tai kun tietää idioottien europarlamentaarikkojen ja höynäytettyjen hallitusten hyväksyneen EU:n Vihreän siirtymän ja kirjan promoaman vastuullisen kapitalismin lainsäädännön, joka näkyy nyt mm. Osuuspankkiryhmän aktiivisessa ESG-viestinnässä. 

Talousjärjestelmä muutettu kaikessa hiljaisuudessa suuryritysvetoiseksi ESG-kapitalismiksi

Meillä on kaikessa hiljaisuudessa - meiltä taviksilta sitä kysymättä - vaihdettu talousjärjestelmää voittokapitalismista ns. vastuulliseen ESG-kapitalismiin. E tarkoittaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaa seurauksista välittämättä, S tarkoittaa kaikkien vähemmistöjen suojelua, mikä legitimoi mm. kansallisvaltiot tuhoavat avoimet rajat ja esimerkiksi transhoidot ja nyt myös pedofilian edistämisen ja G tarkoittaa julkisen vallan ja suuryhtiöiden liittoa, jossa erityisesti ns. hyvisjärjestöt (esim. Amnesty International, Greenpeace, Maailman Luonnonsäätiö) painostavat yrityksiä noudattamaan säädettyjä ESG-lakeja EU:ssa ja varmistamaan suuryhtiöiden määräävän aseman politiikan johdossa. Meille kansalaisille on varattu sivuosa tässä kaikessa ja meidät on sysätty vaalikarjaksi äänestämään valtamedian ehdoilla vaaleissa, jotka ehkä lopetetaan, jos valtamedia ei kykene torjumaan "Suuren Kertomuksen" neuvojen mukaan pahojen populistien voittokulkua. 

Kirjan lopulla kerrotaan Klaus Schwabin WEF:n piirissä 1971 käynnistämän keskustelun yritysten sosiaalisesta vastuusta, jossa hän kävi talousnobelisti Milton Friedmanin The New York Times lehdessä julkaistua voittokapitalismia voimakkaasti puolustaneen yliökirjoituksen kimppuun. Kirjassa selostetaan 50 vuotta kestänyt tästä virinnyt keskustelu, joka Schwabin ja Mellaretin mukaan päättyi ESG-kapitalismin voittoon 2019, kun USA:n merkittävin talouselämää edustava järjestö asettui ESG-kapitalismin kannalle. Lisättäköön tähän myös EU:ssa säädetyt Vihreän siirtymän ja ESG-kapitalismia säätelevät asetukset, direktiivit ja niiden tsunamin lailla EU:n komission käytännössä säätämät lukuisat delegoidut ja täytäntöönpanoasetukset.

ESG-kriteerien mielivaltaisuus johtaa kaaokseen ja rahaeliitin itsevaltaan

Siirtyminen luontouskontoon ja wokeideologiaan pohjaavaan ESG-kapitalismiin johtaa kaoottiseen autoritaariseen kehitykseen, koska EU:n Vihreän siirtymän ja ESG-lakien kriteerit siitä, mikä on ympäristöystävällistä (E) tai mikä on wokeideologian (S) perimmäinen oikeutus ovat täysin irrallaan todellisuudesta ja ne pohjaavat ideologisiin uskomuksiin tyyliin kierrätys hyvä poltto paha, tuulivoima hyvä kivihiilivoima paha, auto paha polkupyörä hyvä, polttomoottoriauto paha sähköauto hyvä, liharuoka paha kasvisruoka hyvä, tumma ihminen hyvä valkoinen heteromies paha, heteroihminen paha ja jopa pedofiili on nyt hyvä.

G taasen johtaa autoritaariseen kehitykseen, koska tämä "uusi" ESG-kapitalismi tunnettiin jo ennen Toista maailmasotaa fasistisena valtiokapitalismina ja siksi USA:ssa ESG-kapitalismista käytetään enenevästi nimitystä korporaatiofasismi. Koska kaoottisella E-lainsäädännöllä ohjataan myös rahan hintaa (EU:n taksonomia-asetus), se johtaa sijoitusten ohjaamisen vihreisiin Kankkulan kaivoihin, joista olen iät ja ajat kirjoittanut. Tämä tietenkin uhkaa mm. eläkkeitämme.

WEF huijannut vasemmiston puolelleen kyynisellä eko-/wokeretoriikalla

Kyynisintä kirjassa on maailman rikkaimpaan eliittiin kuuluvien Schwabin ja Malleretin julistautuminen epäuskottavasti sosiaalisiksi sotureiksi (engl. social warrior), jotka päivittelevät rikkaiden rikastumista, yhteiskuntien koheesion takaavan yhteiskuntasopimuksen rapautumista, rikkaiden veronkiertoa veroparatiisisaarilla sijaitsevilla pöytälaatikkofirmoilla ja z-sukupolven toivotonta kurotusta vanhempiensa elintasoon. Kirjassa ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan on torjuttu äärivasemmistolaisella lapsellisella retoriikalla, jossa ihmisten luontaisesta hyvyydestä johtuen harmonia ja yhteistyö tulee vallitsemaan. Kirjassa myös viitataan samassa hengessä Suomen koulujärjestelmän kykyyn vähentää väkivaltaisuutta varhain aloitetulla empatiakasvatuksella jne. Kirjoittajat laittavat toivonsa z-sukupolven punavihreän radikalisoitumisen kansalaistottelemattomuuteen johtavaan suoraan toimintaan Kone Oy:n Herlinien tapaan.  

Schwabille ja Malleretille liittoutuminen punavihreiden kanssa on oiva kyyninen keino saada  kansalaisjärjestöjen ja punavihreiden itsestään luoma eko- (E-osio) ja wokehyvyys (S-osio) fasaadiksi, jotta ei paljastuisi, että WEF:n tosiasiallinen tahto on pahuuden edistämisessä. 

Pahuuden hyvyydellä edistämisen ydin on ankaran ilmastopolitiikan pakkosyöttö median avulla 

Pahuuden hyvyydellä edistämisen ydin on ankaran ilmastopolitiikan armoton vyörytys.  "Suuren Kertomuksen" kirjoittajat käyttävät äärimmäistä kieltä ilmastokriisistä ja tarpeesta torjua sitä kustannuksista ja ankaran ilmastopolitiikan hirveistä taloudellisista seurauksista ja inhimillistä kärsimyksistä välittämättä, joista kirjassa kerrotaan avoimesti osin fiktioon tukeutuen. Kirja tukeutuu ankarassa ilmastoretoriikassa vain yhteen ruotsalaiseen maataloustutkijaan nimeltään Johan Rockström. Mainittakoon, että kirjan ihailema Ison Britannian 0-hiilipolitiikka on nyt johtanut siihen, että 13 miljoonalla alle 20 000 puntaa vuodessa ansaitsevalla kotitaloudella ei ole ensi talvena varaa lämmitykseen. Jos tulee kova talvi toisin kuin viime talvena kävi, sadat tuhannet voivat kuolla.

Kirjassa esitetyt avoimet kuvaukset ilmastonmuutoksen torjunnan hirveistä vaikutuksista (mm. teollisuuden alasajo ja ylös ja alas sahaavat suhdanteet ja "luova" kaaos) tuovat väistämättä mieleen Adolf Hitlerin "Mein Kampf" kirjan lupaukset tuhota kaikki juutalaiset, josta lupauksesta tuli totta. 

Koersiiviseen pakkoon ja ihmisvastaisuuteen perustuvan ilmastopolitiikan jäljet ovat tuhoisat

Kirjan lopulla vedoten taloustietelijöihin Schwab ja Malleret kuitenkin väittävät, että tuuli- ja aurinkovoiman maailmanlaajuinen rakentaminen vaatii vuosittain vain 1-2 % maailman bruttokansantuotteesta. Kirjan alkupuolella kirjoittajat kuitenkin ovat erittäin viehättyneitä ajatuksesta, että keskuspankit liittoutuvat ja pystyttävät kaikkialle maailmassa tuuli- ja aurinkovoimalat painamalla rahaa seurauksista välittämättä, mikä ei ole linjassa sen kanssa, että tuuli- ja aurinkovoiman pystyttäminen olisikin halpaa kuten he väittävät kirjan lopussa. Tähän visioon viehättyen he toistavat myös ajatuksen siitä, että rahapolitiikan pitäisi olla täysin globaalissa kontrollissa samalla, kun kansallisten hallitusten roolia pienennettäisiin ja valta siirrettäisiin alueille.

Kirja perustuu maailman 50 "johtavan" ajattelijan haastatteluihin siitä mitkä ovat meidän haasteet ja miten Suurta Resettiä tulee edistää. Näihin satumaisen viisaisiin ajattelijoihin kuuluu myös australialainen syvästi ihmisvastainen filosofi Peter Singer, joka on saarnannut eläinten oikeuksien puolesta äärimmäisellä tavalla.

Geopolitiikan luku on hyvin USA:n aggressiivisen ulkopolitiikan vastainen ja Kiinamyönteinen

Kirja on erittäin helppolukuinen ja sujuvasti kirjoitettu. Sen eräs mielenkiintoisin ja samalla paljastavin on geopolitiikan haasteiden läpikäynti omana lukunaan. Schwab ja Malleret käyvät USA:n neokonservatiivien aggressiivista ulkopolitiikkaa vastaan ja kertovat USA:n absoluuttisen maailmanhallinnan olevan jyrkässä laskussa ja ovat täysin Kiinan puolella mm. ilmastopoliittisessa keskustelussa. Viimeistä kirjoittajat perustelevat ilmasto-oikeudellisella (engl. climate justice) näkökulmalla eli USA:n ja erityisesti Kanadan teollisuushistorian aikana kumuloituneilla per kapita hiilidioksidipäästöillä, jotka ovat kaksinkertaiset verrattuna Kiinan vastaaviin kumulatiivisiin päästöihin. Kirjoittajat siteeraavat lähes sivun verran USA:n ulkopolitiikkaa arvostelevaa Chicagon yliopiston professori John Mearsheimeria, joka tunnetaan 2015 laajalti intenetissä levinneestä esitelmästään (kymmeniä miljoonia katsojia), jossa hän ennusti USA:n neokonservatiivien aggressiivisen ulkopolitiikan johtavan lopulta sotaan Ukrainassa. Hän on myös nykyisen USA:n Ukrainapolitiikan merkittävin arvostelija.

Minusta tämä kirjan Kiina-myönteinen tulokulma ei voi olla seurausta kuin siitä, että WEF:llä oli suuret toiveet saada Kiinan uuteen digitaaliseen teknologiaan (erityisesti keskuspankkien digiraha) pohjaava sosiaalisen kontrollin politiikat (sosiaalisen luototuksen pisteytys, englanniksi social credit score) laajalti käyttöön länsimaissa. Se mahdollistaisi esimerkiksi pakolla tapahtuvan lihansyönnin vähentämisen. Toisena vaikuttimena rauhan ja yhteistyön korostamisessa on varmaan ollut se, että ainoastaan monenkeskisellä sopimisella ja yhteistyöllä voidaan yhteiskunnat alasajaa, ei tilanteessa, jossa maat irtautuvat YK:n puitteissa monenkeskisestä sopimisesta. Kirjassa annetaan myös runsaasti tilaa sinänsä oikeutetusti lännen omahyväisyyteen kohdistuvalle kritiikille, jotta voidaan taata monenkeskinen sopiminen tuhonnan edistämisessä myös kehitysmaissa. Eräs WEF:n politiikkojen myötä aiheutuvan tuhonnan konkreettinen muoto on nyt Helsingin keskustan tietoinen tuhoaminen. Helsinki tekee tiivistä yhteistyötä WEF:n kanssa ja on julistautunut WEF:n promoamaksi 15 minuutin kaupungiksi, jonka ajatuksena on toteuttaa kaavoituksella, että autoja ei enää tarvita ja että kävellen ja pyöräillen päästään tarvittaviin paikkoihin pienellä alueella.

Ukrainan sota pilasi WEF:n mahdollisuudet toimeenpanna Suurta Resettiä maailmanlaajuisesti

Venäjän ja Kiinan Ukrainan sodan myötä syntynyt käytännön liittosuhde pilasi Suuren Resetin, koska nämä maat irtautuvat siitä, mutta se ei estä sitä, että Suomi pelastuisi ilman laajaa heräämistä ymmärtämään, että olemme tekemisissä pahuuden ja järjettömien politiikkojen kanssa. 

Kirjasta paljastuu lisää tietoa WEF:n vaarallisesta valistuksen vastaisesta uskonnollisesta luonteesta

Kirja on tarkoituksella kummallisen ristiriitainen ja uskottavuuden saavuttamiseksi vain peitellysti valistusaatteen vastainen, mitä se todellisuudessa kuitenkin syvällisessä mielessä on.

Kirjan esipuheessa väitetään kirjan perustuvan tieteeseen ja akateemiseen analyysiin. On vaikea ymmärtää, että Klaus Schwabin puheilla ja väitteillä on mitään tekemistä tieteen kanssa, kun on katsonut hänen Sveitsin TV:ssä vuonna 2015 antamaansa haastattelua. Haastattelussa hän sanoo, että meidän tavisten aivoihin sijoitettavien antureiden avulla jo kymmenen vuoden kuluttua - siis jo parin vuoden kuluttua tästä ajan hetkestä - meidän ajatuksemme saadaan kytketyksi internettiin, jotta hän voi ohjata mielenliikkeitämme haluamaansa suuntaan. Kirjoittajat palaavat tähän transhumanismin eli proosallisemmin Schwabin kabbalismin ja mystiikan harrastukset paljastaneeseen höperyyteen kirjan loppupuolella yhdellä lauseella. Siinä ei enää kuitenkaan mainita aivoihimme asennettavia antureita ja aikajännekin tämän käänteen tekevän teknologistieteellisen murroksen saavuttamiseen on pidentynyt kymmeniksi vuosiksi. Joku on ilmeisesti antanut vinkin kirjan kirjoittajille olla kirjoittamatta niin, ettei anneta vastustajille oljenkortta. Kirjoittajat jatkavat kirjan lopussa kuitenkin pakkomielteisesti tätä jo Schwabin 2015 aloittamaa höperöintiä "fyysisen, biologisen ja teknologisen maailman fuusiosta" valtavasti kehittyvän synteettisen biologian teeman ympärillä, joka luo muutamassa kymmenessä vuodessa mullistavan biotalouden synteettisine lihoineen ynnä muine vähähiili-innovaatioineen. 

Kirjan freudilainen lipsahdus saattoi paljastaa WEF:n perimmäiset synkät tavoitteet?

Kirjassa on ilmeinen freudilainen lipsahdus, joka saattaa paljastaa kirjan kirjoittajien syvimmät päämäärät eli kuvitellun utopian eliitille ja dystopian meille taviksille. Jotain outoa ja selittämätöntä on siinä, että WEF on vaikutusvallallaan suistanut erityisesti Euroopan unionin täysin epärationaalisen tuhoon johtavan politiikan teon tielle. Pohtiessaan kirjoittajien suhdetta valistusaatteeseen he kertovan 1600-luvulla vaikuttaneen englantilaisfilosofin Thomas Hobbesin maksiimin, jonka mukaan aikana ennen hallituksia ja valtiovaltaa ihmisten elämä oli villieläinten tapaan "karmea, brutaali ja lyhyt". Kirjoittajat ovat tyytymättömiä siihen, että tähän Hobbesin lausumaan viitataan kanonisena totuutena. He lähtevät siitä, että se on vain hypoteesi. Tämän vuoksi voidaan kuvitella (imagine) tulevaisuuksia, joissa järjestäytynyt yhteiskunta voidaan ajaa alas mielikuvituksen avulla kirjan alaotsikon mukaan "kohti parempaa maailmaa". Kirjassa kuvitteluun ja mielenmurroksen ensisijaisuuteen muutoksen käynnistäjänä kiinnitetään paljon huomiota Rooman Klubin perustajan, kabbalistin ja todennäköisesti Klaus Schwabin mentorin Aurelio Peccein tavoin.

On paljon puhuttu, että Schwabin ja Melleretin ajatusten takana on paluu 500 miljoonan ihmisen planeettaan, joka on jonkinlainen alkuparatiisi valitulle eliitille ja tarpeettomien tavisten kohtalona on tulla eliminoiduksi. Näin luonnon kanssa symbioosissa elävän eliitti-ihmisen elämä ei olekaan "karmea, brutaali ja lyhyt". Klaus Schwabin ykkösapuri maailmankuulu historijoitsija ja tietäjä - myös kabbalisti - Yuval Hariri on toistuvasti puhunut 21. vuosisadan turhista ihmisistä, joita ei työelämä enää kaipaa ja jotka tietokonepelien ja huumeiden kuluttajina joutavat mennä.

On mielenkiintoista, että Klaus Schwab ja Thierry Malleret vähättelevät Thomas Hobbesin painottamaa valtiovallan merkitystä, vaikka kirjan lopussa kertovat valtioiden roolin suuresti kasvavan ESG-kapitalismin myötä. Hobbesin ajatusten vähättely on kuitenkin täysin linjassa edellä mainitsemani  kirjoittajien hellimän ajatuksen kanssa, jossa valta keskitetään globaalieliitille ja kansalliset hallitukset muutetaan postikonttoreiksi. Mitä ilmeisimmin ristiriitaisilla viesteillä halutaan peittää se, että tavoitteena on vallan keskittäminen maailman bisneseliitille.