Suomalainen media on viime päivinä nähnyt tarpeelliseksi seurata tarkoin hondurasilaisjoukon marssia kohti Yhdysvaltoja. Ylen uutisen mukaan matkaajat "kertovat kokeneensa laajaa väkivaltaa, köyhyyttä ja korruptiota".

Jutussa haastateltu nainen kertoi, että hänen tavoitteenaan "on löytää työtä ja parempi tulevaisuus tytärilleni". Toisaalta presidentti Donald Trump aikkoo käännyttää heidän pois Meksikon vastaiselta rajalta.

Googlaamalla löytämäni englanninkielisen VICE-Newsin jutun mukaan toinen nainen kertoi, että hänen poikansa on 16-vuotias ja ihmetteli minkälainen tulevaisuus tätä odottaisi kotimaassaan, jossa on niin paljon rikollisuutta ja jengejä. Toinen nainen taas kertoi, että hän olisi jäänyt Hondurasiin, mikäli hänellä olisi ollut paljon ruokaa siellä.

Jutun mukaan liikkeellä on 3000 ihmisen sijasta 2000. Ja joku liikkeelle lähtenyt on tullut myös katumapäälle.

Käytännössä lukemieni juttujen perusteella kyseessä on elintasopakolaisten joukko, joka poikkeaa Eurooppaan virtaavasta väestä siinä, että liikkeellä on paljon myös naisia ja lapsia. Ja he haaveilevat rehellisistä töistä sosiaalietuuksien sijaan. Nähtäväksi jää, mitä tälle hondurasilaisjoukolle tapahtuu Yhdysvaltain rajalla.

Käännytetäänkö heidät takaisin, vai saavatko he USA:sta turvapaikan. Hakemuksia on ilmeisesti ainakin tarkoitus jättää.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että samaan aikaan kun meidän mediamme seuraa tarkasti pienen hondurasilaisjoukon liikkeitä Amerikan mantereella on pelkästään Libyassa odottelemassa Eurooppaan pääsyä 700 000 ihmistä, joista ei ole kovin näkyvästi kirjoiteltu. Ja viimeisen puolen vuoden aikana yksin Suomessa jätti turvapaikkahakemuksen 2 156 ihmistä ilman sen suurempaa mediahuomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä