Näyttää siltä, että perjantaina Ylellä turvauduttiin ”gestapo-journalismiin”.

Sannikka ja Ukkola – nämä kaksi journalistisen tähtitaivaan kirkkainta komeettaa kunnostautuivat ”syvä-pöyristys-kaksois-ihana-tyydyttävästi” haastatellessaan Laura Huhtasaarta tämän lausunnoista suomalaisen koulun politisoitumisesta.

Olen katsonut tämän merkillisen haastattelun ja sitä seuraavan inkvisition pari kertaa. Tavanomaisen päällepuhumisen tehtiin muitakin temppuja. Huhtasaaren henkistä tasapainoa ja vahvuutta yritettiin järkyttää ja lopulta turvauduttiin vaatimuksiin ”anteeksipyynnöstä”.

Jokainen tervejärkinen ihminen tunsi tämän ohjelman jälkeen myötähäpeää ja surua. Useat journalistit ovat - tietenkin yksityisesti koska eivät uskalla tulla julkisuuteen - olleet samaa mieltä ja ihmetelleet sitä miten tämä voi mennä lävitse Ylellä.  Heidän mukaansa Sannikan ja Ukkolan kuulustelumetodit olivat suoraan natsi-Saksasta.

Gestapon kamerat

Gestapon työskentelymetodit kuulusteluissa tähtäsivät vangitun murtamiseen mahdollisimman lyhyessä ajassa. Vankeja ei kuitenkaan alussa kidutettu vaan henkinen murtaminen tehtiin muilla keinoilla. Kuulusteluissa vangit eivät saaneet puhua loppuun vaan heitä keskeytettiin, huutamalla tai karjumalla. Uhreja sokaistiin kirkkaalla valolla tai istutettiin epämukavasti. Tärkeintä oli saada aikaa henkinen murtuma tai tunnustus.  Henkinen vastarinta piti musertaa ja saada aikaan tilanne, jossa uhri kokisi tehneensä väärin, pyytäisi anteeksi tai katuisi tekoaan. Tällä tavalla oli mahdollista sekä murtaa vanki, että saada mahdollisimman paljon luotettavaa tietoa. Fyysiseen kidutukseen turvauduttiin vasta, mikäli vanki oli valmistautunut tai ei ollut tärkeää säilyttää vankia ”koskemattomana”.  

Mikäli syytettyjen haluttiin osallistuvan ”näytösoikeudenkäynteihin” turvauduttiin ns. häpäisyyn. Esimerkiksi Hitlerin murhayrityksen jälkeen syytetyt tuotiin ”kansanoikeuteen” (Volksgerichtshof) vanhojen vaatteiden kanssa. Oikeussalin kameroiden edessä syytetyt pitelivät housujaan ilman vöitä tai henkseleitä. Tarkoituksena oli tietenkin tehdä syytetyt naurunalaiseksi – saksalaisen huumorin perusteellisuudella.  

Tarvitaanko tällaista Albanian kansantasavallan teeveetä?

Olen tätä ennen suhtautunut epäilevästi ajatukseen siihen, että Ylestä tulisi maksukanava. Yleisen tiedonvälityksen merkitys on mielestäni ollut tärkeä.

Mutta…tämän haastattelun jälkeen tuli sellainen olo, että kuka tätä albanian kansantasavallan teeveetä oikein kaipaa?

Vielä kerran: ala-arvoiseen journalismia edustava ”hyvä-ihmis” propaganda on tylsää, halpamaista ja huonolaatuista. Ennen kaikkea tylsää.

Eikö olisi parempi, että samalla kun ihmiset täyttävät veroilmoituksensa he saavat samalla ruksia rastilla ne ohjelmat josta he eivät halua maksaa? Annetaan ihmisten päättää että he eivät halua ” Nicolae Ceausescu” ohjelmaa.  

Minä ainakin haluaisin maksaa säätiedotuksista, luonto-ohjelmista ja Morsesta.

En haluaisi antaa yhtään senttiä ”unnikka-sakkola” ohjelmille tahi väsyttäville ”Pumtsipumeille”. Teemakanava on hyvä ja Svenska Yle.

Sanottakoon myös selvästi, että Ylen ruotsinkielisellä toimituksella on 10 kertaa korkeatasoisemmat uutiset ja ajankohtaisohjelmat kuin ”hyvis-vihreä-komsomol” ylellä. Jos haluaa hyvää journalismia, niin on katsottava netistä Sky-News, BBC tai CNN kanavaa.

Tällainen kerran vuodessa tapahtuva ”kansanäänestys” karsisi täyttä ”rönkköä” pursuavat maailmanparannusohjelmat ja indoktrinoivat a-talkit. Säästyisi rahaa ja Yle voisi lähettää oikeasti sivistyneitä ja lahjakkaita journalisteja ympäri maailmaa kirjeenvaihtajiksi.  

Kun kansa maksaa niin antaa kansan päättää!

Laittakaa ehdotuksia mitä ohjelmia haluaisitte ja mistä ette haluaisi maksaa!

**

ps. Espoossa palaa - Suomi on ruotsalainen!