Oheinen kirjoitus on julkaistu facebook-seinälläni lähes samassa muodossa perjantaina 28.9.2018.

Opetetaanko Salon kouluissa historiaa?

Presidentti Sauli Niinistön puheita kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan Salossa ei joko opeteta historiaa tai historian opetus on valheellista tai kolmantena vaihtoehtona Niinistö on ollut historian ymmärtämisen suhteen yhtä surkea oppilas kuin monessa muussa aineessa.

Niinistön YK-matkan puheista saa käsityksen, jonka mukaan kansallisvaltiot ovat kaiken pahan alku ja juuri ja että sisäänpäin kääntyminen, kuten Niinistö ilmaisee kansallismielisten vaatimukset itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden palauttamisesta, luo pelkoa kansalaisiin.

Niinistön puheet tuovat yhä useammin mieleen internationalismia, rajatonta maailmaa hamuavat sosialistit, kuten ex-presidentti Tarja Halosen, jotka kutsuvat itseään usein [valheellisesti] liberaaleiksi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä aidon liberalismin kanssa.

Niinistölle tiedoksi.

Neuvostoliitto EI ollut kansallisvaltio. Millaista politiikkaa Neuvostoliitto Niinistön mukaan edusti?
Neuvostoliitto alisti kansallisvaltiota pakkovaltansa alle noin 50 vuodeksi. Metodeina olivat pakottaminen, väkivalta ja Neuvostoliiton alueella asuvien ihmisten, eri mieltä olevien tai sellaisiksi kuviteltujen kansalaisten eliminointi hirvittävin keinoin.

Natsi-Saksa tähtäsi kolmanteen valtakuntaan, laajaan arjalaisten hallitsemaan alueeseen.
Natsi-Saksa EI kunnioittanut kansallisvaltioita vaan oli Neuvostoliiton [ja EU:n] tavoin keskusjohdolleen valtaa ja laajentumista hamuava koneisto.

Kiina EI ole kansallisvaltio. Kiina on imperialistinen mahti, joka pyrkii levittämään valtaansa niin laajalle kuin se kykenee. Niinistö voi miettiä esimerkiksi Tiibetiä ja muutamia muita Kiinan jyrän alle jääneitä alueita.

Yhdistävinä tekijöinä Neuvostoliitolle, Kiinalle, natsi-Saksalle ja EU:lle ovat pakkopolitiikka ja uhkailu.
EU eroaa muista imperiumin tavoittelijoista siten, että toistaiseksi EU ei ole ryhtynyt likvidoimaan tai vangitsemaan erimielisiä, vaan pyrkii vaientamaan heitä muulla tavoin.

Tosin joissain EU:n jäsenmaissa joutuu jo nykyisin vankilaan väärien mielipiteiden vuoksi. Näin tapahtuu esimerkiksi Saksassa, jossa toisen maailmansodan syistä, seurauksista ja tapahtumista erimieliset joutuvat usein oikeuden eteen saaden reippaanlaiset sakot tai vankeusrangaistuksen. Myös Espanja on vanginnut erimielisiä, kuten Katalonian itsenäisyyttä vaativien johtohenkilöitä.

Hallinnon kannalta kansalaisille ylivoimaisesti paras ratkaisu on yhtenäinen kansallisvaltio, jossa ihmiset tulevat nopeammin ja paremmin kuulluiksi kuin imperiumeissa, joissa valta on keskitetty ns. huitsin nevadaan, jonne kansalaisten äänet kuuluvat vasta useiden karjaisujen jälkeen, jos silloinkaan.

Mitä tulee pelon ilmapiiriin, mitä Niinistö tuumaa Euroopan unionin pakkopolitiikasta, jonka myötä länsivihamielinen ja vaaralliseksi osoittautunut ulkomaalaisväestö on levitetty kaikkialle EU:n läntisiin osiin, myös Suomeen.
Tästä esimerkkinä terrori-iskut ja järkyttävällä vauhdilla kasvava seksuaalirikollisuus.

Niinistö on osoittanut jo moneen kertaan ylimielisyytensä kansan edessä.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Niinistö oli Paavo Lipposen kanssa sitä mieltä, että suomalaiset ovat antaneet luvan myös euroon liittymiselle.
Kun Suomessa tapahtui terrori-isku, Niinistö piilotteli jossain hämärissä astumatta kansalaisten eteen. Sen sijaan Niinistö antoi tiedotteen julkisuuteen. Pelkurimainen ja raukkamainen teko, joka jätti jälkeensä kuvan kylmästä presidentistä.

Kansallisvaltiot, tai itseensä käpertyminen, kuten Niinistö asian ikävästi ilmaisee, eivät aiheuta pelkoa, sen sijaan EU:n pakkopolitiikka on aiheuttanut sitä mitä suuremmissa määrin.

Kun Niinistö väittää kansallismielisyyden, tai patriotismin, aiheuttavan kansalaisille pelkoa, hän taitaa todellisuudessa puhua pelosta, jota kansallismielisyyden kasvava kannatus aiheuttaa ns. väärille valtiaille, poliittisille johtajille [ja heidän lakeijoilleen], jotka tekevät toistuvasti päätöksiä, jotka toimivat länsimaiden kansalaisia [ja kansakuntia] vastaan.

Kuten moni on jo havainnut, EU:n tekemät tietyt päätökset palvelevat usein aivan muita kuin EU:n jäsenmaiden kansalaisia.

Ja mitä tulee euroon, sen tulon myötä talouden jousto on siirtynyt palkkoihin ja työvoimaan aiemman valuutan joustamisen sijaan. Kumpi on inhimillisempää kansalaisen näkökulmasta?

Tänä aamuna (28.9.2018) suomalaisen pankin pääekonomisti toi television aamulähetyksessä pariin kertaan esiin, että euro on vähentänyt valtion mahdollisuuksia reagoida erilaisissa suhdanteissa.
Hän mainitsi sanan markka pariin kertaan. Ei hän markkaa sanonut hamuavansa, mutta puheenparresta tuli selkeästi ilmi, että nykymaailmassa (lue: euron aikana) palkkojen täytyy joustaa, joka on tietysti itsestään selvä asia niille, jotka ymmärtävät euron jäykistävän vaikutuksen Suomen talouspolitiikkaan.

Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti eivät ole euromaita. Mistä johtuu? Kenties siitä, että niiden poliittisella johdolla on enemmän itsetuntoa sekä ymmärrystä historiasta ja talouden liikkeistä, jonka seurauksena ne eivät ole välittömästi polvillaan, jos ja kun isoveli, kuka kulloinkin, polvistumista vaatii.