Ilmastonmuutos on kummallinen asia. Siitä kohkataan poliittisissa piireissä ja poliitikot ovat ilmastonmuutoksen nimissä valmiita maksamaan mitä tahansa täyttääkseen joidenkin omitusten sopimusten vaatimukset. Omituisten siksi, että ne sopimukset eivät mitenkään rajoita ns. hiilidioksidipäästöjä esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Ne rajoittavat päästöjä Euroopassa ja USA.ssa, missä päästöistä pitää maksaa maksuja, jotka menevät käytännössä muiden maiden hyödyksi.

Silti julistetaan, että tavoitteena on pelastaa ihmiskunta ilmastonmuutoksen aiheuttamalta tuholta. Eihän tuo sellaiseen mitenkään viittaa. Kyseessä tuntuisi enemmän olevan suurenluokan rahastusoperaatio, jossa maksajina ovat eurooppalaiset ja amerikkalaiset veronmaksajat.

USA on jo sanoutunut irti tuosta sopimuksesta, mutta Euroopassa vannotaan edelleen ilmastonmuutoksen nimiin. Tässä vaiheessa herää kysymys, miten vahvalla pohjalla koko ajatus hiilidioksidin aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta onkaan? Koko aihe tuntuu yhä enemmän kuin uskonnon kaltaiselta hurmosliikkeeltä, ei tieteellisesti perustellulta käsitykseltä tulevaisuudesta.

Ensimmäinen suuri kuva ilmastonmuutoksesta liittyy pitkän ajan aikasarjoihin lämpötilojen kehityksestä. Lämpötila maapallolla on valtavasti vaihdellut jääkauden aikaisesta. Tässä yksi kuva tästä aiheesta:

Me emme nyt elä mitenkään poikkeuksellista kautta. On ollut huomattavasti nykyistä lämpimämpiä kausia samoin kuin viileämpiä kausia, kuten pikkujääkausi 1600-luvulla. Se mikä nykyään ilmastonmuutosta saarnaavien tutkijoiden kertomuksissa on hämmentävää, on syytökset siitä että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia. Mikään tuossa historiassa ei viittaa siihen.

Välillä pelotellaan ihmisiä sillä, että ilmaston lämpeneminen sulattaa ikiroutaa ja siihen varastoituneet metaanivarat vapautuvat. Metaani on kuulemma hiilidioksidiakin vahvempi ilmastokaasu ja sen vapautuminen olisi kuulemma peruuttamattoman vakavaa. Edellä olevaa kuviota katsoessani ihmettelin vain, että miksi nuo metaanivarannot eivät ole vapautuneet jo aikaisemmin, kun on ollut paljon nykyistä lämpimämpiä kausia? Jokin tuossa selityksessä ei täsmää.

Entä sitten viime aikojen kehitys. Tässä kuvassa on pohjoismaiden lämpötilojen kehitys reilun 100 vuoden ajalta:

Missään pohjoismaassa ei 100 vuoden tarkastelussa ole havaittu ilmaston lämpenemistä. Lämpötilat ovat kyllä vaihdelleet ja jopa jonkinlaisia syklejä on tuloksista löydettävissä. Mutta mitään suurta muutosta ei ole näkyvissä. Eikö siis maailmassa olekaan päästetty yhä kasvavaa hiilidioksidimäärää viimeisen 100 vuoden aikana?

Näistä tuloksista poimittiin erääseen tutkimukseen alue, joka suunnilleen vastaa pohjoismaita. Siinä saatiin lämpötilojen kehitykseksi seuraava tulos:

Tässä on näkyvissä, kuinka lämpötila nousi vuosisadan alusta 1930-luvun loppupuolelle. Sen jälkeen lämpötilat laskivat trendimäisesti 1970-luvun lopulle. Tuolloin ihmisiä peloteltiin, että on tulossa taas jääkausi. Sen jälkeen on lämpötiloissa havaittavissa taas lievä nousutrendi, jonka seurauksena lämpötilat nyt ovat suunnilleen 1930-luvun lopun tasolla.

Nyt taas herää kysymyksiä. Miksi lämpötiloissa on laskeva trendi 1930-luvulta 1970-luvulle? Väittävätkö ilmastotutkijat, että hiilidioksidipäästöt vähenivät tuona aikana? Ei kai sentään. Laskeva trendi on ehkä kestoltaan vain 40 vuotta, mutta kummasti tuollainen aikajana riittää ilmastotutkijoille vakuuttamaan jostakin trendistä, että se on pysyvää.

Yksi innokkaan uutisoinnin kohde on ollut Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden kehitys. Merijää ei ole yhtä strategista, koska se jo nyt nostaa meren pintaa, mutta mantereiden päällä oleva jäämassa sulaessaan nostaisi veden pintaa. Jostakin syystä ilmastotutkijat tarkastelevat asiaa 1970-luvun lopulta alkaen melkein unohtaen aikaisemmat kaudet.

Uutisissa on dramaattisia juttuja Etelämantereen jäämassojen sulamisesta ja jäävuorten lohkeamisista. Jutuissa ei kerrota, että tuo sulaminen perustuu vulkaaniseen toimintaan, jään alla olevien tulivuorien aiheuttamaan jään sulamiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten hiilidioksidipäästöjen kanssa. Sitä kompensoi lumisateista kertyvä uusi lumi ja jää.

Sulavan jäämassan osuus Etelämantereen jäämassasta viimeisen 30-40 vuoden aikana on niin pieni, että sen osuutta mantereen jäämassasta on kutakuinkin mahdoton järjellisesti ilmaista esimerkiksi prosenttilukuna. Tällä vauhdilla sulaminen kestäisi vähintäänkin tuhansia vuosia. Rohkeasti on arvioitu, että sulanut jää on nostanut merien pintaa muutaman senttimetrin tuona aikana. Ja viime vuosien havainnot viittaavat siihen, että jään sulaminen on vähentynyt. Mahdollisesti ilmasto on taas kääntymässä viileämpään suuntaan?

Toinen paikka, jota ilmastotutkijat ovat tarkkailleet on Grönlannin mannerjää. Sen määrän väitetään vähentyneen 1970-luvun lopulta jonkin verran. Viime vuosien luvut kyllä viittaavat siihen, että väheneminen on loppunut.

Tästä asiasta törmäsin vuosi sitten tehtyyn tutkimukseen.

Reconstructions of the 1900–2015 Greenland ice sheet surface mass balance using the regional climate MAR model

Xavier Fettweis1, Jason E. Box2, Cécile Agosta1, Charles Amory1, Christoph Kittel1, Charlotte Lang1, Dirk van As2, Horst Machguth3,4, and Hubert Gallée5

§ 1Laboratory of Climatology, Department of Geography, University of Liège, Liège, Belgium

§ 2Department of Glaciology and Climate, Geological Survey of Denmark and Greenland (GEUS), Copenhagen, Denmark

§ 3Department of Geography, University of Zurich, Zurich, Switzerland

§ 4Department of Geosciences, University of Fribourg, Fribourg, Switzerland

§ 5Laboratoire de Glaciologie et Géophysique de l'Environnement (LGGE), Grenoble, France

Tässä tutkimuksessa oli sen verran mielenkiintoista, että siinä tarkasteltiin jonkin verran myös 1970-lukua aikaisempia tuloksia. Yksi ilmastotutkijoiden peruskikoista huijaukseen on se, että hyväksytään vain 1970-luvun jälkeiset tulokset. Niihin voi kuulemma ainoastaan luottaa, koska siitä lähtien aloitettiin satelliittimittaukset. Ne katsotaan globaaleiksi ja luotettaviksi. Vaikka aikaisemmilta vuosilta olisi kuinka paljon aineistoa osoittamassa päinvastaista ilmastotutkijoiden väitteille, se hylätään epäluotettavana ja paikallisena. Niin tutkijat voivat rajoittua 1970-luvulta alkaneeseen 40 vuoden lievään lämpenemiskauteen ja julistaa ilmastokatastrofioppiaan.

Tutkimuksen abstraktin lopusta:

” Results from all MAR simulations indicate that (i) the period 1961–1990, commonly chosen as a stable reference period for Greenland SMB and ice dynamics, is actually a period of anomalously positive SMB (∼+40Gtyr−1) compared to 1900–2010; (ii) SMB has decreased significantly after this reference period due to increasing and unprecedented melt reaching the highest rates in the 120-year common period; (iii) before 1960, both ERA-20C and 20CRv2-forced MAR simulations suggest a significant precipitation increase over 1900–1950, but this increase could be the result of an artefact in the reanalyses that are not well-enough constrained by observations during this period and (iv) since the 1980s, snowfall is quite stable after having reached a maximum in the 1970s. These MAR-based SMB and accumulation reconstructions are, however, quite similar to those from Box (2013) after 1930 and confirm that SMB was quite stable from the 1940s to the 1990s. Finally, only the ERA-20C-forced simulation suggests that SMB during the 1920–1930 warm period over Greenland was comparable to the SMB of the 2000s, due to both higher melt and lower precipitation than normal.”

Siis 1961-1990 aikavälinä, jota pidetään Grönlannin jäätiköiden osalta stabiilina ajanjaksona, jäämassa on jopa kasvanut. Siis ajanjaksona, joka ulottuu tuon 1970-luvun lopulla alkaneen lievän lämpenemiskauden edelle, jäämassa kehittyi täysin eri lailla kuin mitä ilmastotutkijat nyt julistavat. Ei ihme, että haluavat rajoittaa tarkastelun myöhemmäksi. Ja nyt siis on merkkejä siitä, että tuo periodi on loppumassa.

Tällaiseen puppuunko meidän pitäisi uskoa? Ilmastotiede on jo menettänyt uskottavuutensa tieteenä ja muistuttaa enemmän uskontoa. Kehitykseen kriittisesti suhtautuva tutkija ei saa varoja tutkimuksiin ja hänet työnnetään ulos tukijamaailmasta. Jos muilta tieteenaloilta kritisoidaan tuloksia, julistetaan että kriitikot ovat amatöörejä ja väitteensä arvottomia.

Ja tällaiseen tarinaan poliitikot uskovat ja ovat valmiita kaatamaan meidän rahamme jollekin tuntemattomalle taholle? Mitä järkeä tällaisessa touhussa on? Jos / kun tämä paljastuu jossakin vaiheessa huijaukseksi, millaisia syytteitä ja vahingonkorvausvaatimuksia pitäisi esittää niille, jotka tätä ajoivat virkavastuulla?