Muusikko, protestilaulaja Jösse Järvenpään tuomio, 80 päiväsakkoa, 2 300 euroa, on jälleen osoitus siitä, kuinka ahdasmieliset ihmiset pitävät nykyisin valtaa Suomessa.

Kuinka monen kansanedustajan olet nähnyt kritisoivan oikeuden päätöstä?

Täsmälleen yhden. Laura Huhtasaari ilmaisi kantansa toteamalla fb-seinällään”Onneksi poliisi ei pääse enää Juicen kimppuun (J.Leskinen: Kun Allah saapuu kaupunkiin)”.

Suomalainen tuomioistuin on päätöksellään kertonut, että protestilaulujen ja –laulajien aika on ohi.

Irwin Goodman, Sleepy Sleepers ja Juice Leskinen istuisivat nykyisen meiningin myötä käräjillä toistuvasti kappaleidensa vuoksi.

Junnu Vainio olisi rajatapaus, tuomio rapsahtaisi riippuen kulloisenkin tuomarin demla-asteesta eli kuinka reippaalla poliittisella punavärillä tuomarin sielu on värjääntynyt.

Tosin nykypäivänä myös kokoomuksen ja rkp:n lippua kantavat henkilöt ovat osoittaneet vankkaa halua sananvapauden rajoittamiseen, joten pelkkä punaväri ei ole enää takuuvarma merkki käräjätuomarin mielen rajoittuneisuudesta. Rajoittuneen mielen omaavien piiriin kuuluvat tietysti myös päältä vihreät, mutta sisältä tuskanpunaiset tuomarit.

Eilisiltana kirjoitin julkisella fb-seinälläni Neuvostoliiton [ja Suomen] suhtautumisesta kirjailija Aleksandr Solzenytsiniin, joka karkotettiin kotimaastaan väärien mielipiteiden vuoksi. Neuvostoliiton johto ei kestänyt sitä, että Solzenytsin kertoi kirjoissaan totuuden kommunistien ja sosialistien julmuudesta, Neuvostoliiton todellisuudesta.

Jösse Järvenpään tuomio liittyy periaatteessa samaan sarjaan, sillä Järvenpään kaikki kriittiset kappaleet perustuvat elävän elämän tapahtumiin aivan kuten Solzenytsinin kirjat.

Tosiasioiden kertomisesta on tullut Suomessa syntiä samalla kun taiteilijan vapautta ilmaista itseään pyritään rajoittamaan.

Paradoksaalisesti juuri ne poliittiset piirit, jotka vaahtoavat eniten avoimista rajoista ja suvaitsevaisuudesta, ovat toistuvasti osoittaneet olevansa suvaitsemattomia rajojen piirtäjiä mitä tulee kansalaisten vapauteen ilmaista mielipiteensä.

Vaikka Kekkosen aika oli omanlaisensa ja Neuvostoliiton ahterin nuoleminen poliittinen tapa, ei suomalaisten taiteilijoiden vapautta pyritty rajoittamaan niin innokkaasti kuin nykyisin.

Kari Suomalainen piirsi maukkaita ajankuvia, joissa kuvasi ajan henkeä ja ennusti tulevaa paremmin kuin yksikään aikalainen arvasi.

Sleepy Sleepers vaati Karjalaa takaisin ja rienasi monin tavoin yhteiskunnallista menoa.

Irwin otti rajusti kantaa poliittiseen päätöksentekoon.

Junnu Vainio teki useita ralleja, joissa kritisoi vahvasti maan ilmapiiriä.

Juice vinoili toistuvasti poliitikoille ja ennakoi osuvasti islamin maihinnousua kappaleessaan ”Kun Allah saapuu kaupunkiin”, jossa nimesi demarit ja vihreät islamin ujuttautumisen suosikkipuolueiksi:

”Kun Allah saapuu kaupunkiin,
hän ensin soluttautuu vihreisiin.
Ja pariin demariin,
he tunkee päänsä turbaaniin:
näin yhtä päätä rukoillaan
ja perseet osoittavat Uumajaan!”

Oli muitakin kriittisiä, mutta lukuun ottamatta kirjailija Hannu Salamaa, kukaan ei tainnut saada tuomiota sananvapauteen liittyen. Salamankin Kekkonen lopulta armahti.

Suomalaisten ei kannattaisi taipua tässä vaiheessa, sillä KAIKKI myönnytykset väärinteoille ovat askelia totalitaarisen yhteiskunnan portailla.

Vähintä mitä kansalaiset voivat tehdä, on järjestää keräys Järvenpään sakkojen maksuun, mikäli tuomio jää voimaan mahdollisen hovioikeuskäsittelyn jälkeen. Osallistun ilman muuta, jos keräys organisoidaan.

Seppo Räty oli oikeassa, Merkelin Saksa on paska maa, mutta niin on nykyinen Suomikin henkiseltä olemukseltaan.