Liikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin terrori-iskuissa ja sokeriin kuolee enemmän ihmisiä kuin terrori-iskuissa.
Tämäntyyppisiä möläytyksiä on kuultu Suomessa esimerkiksi yliopiston terrorismitutkijan sekä televisiotoimittajan suusta.

Ovatkohan älypäät oikeasti sitä mieltä, että terrorismi ei ole kovin kummallinen asia, koska ihmisiä kuolee enemmän liikenneonnettomuuksien, liiallisen sokerinsyönnin, liiallisen alkoholinkäytön ja ties minkä seurauksena?

Että otetaan terrorismi vastaan ihan luonnollisena ilmiönä, koska sen seurauksena ei kuole yhtä paljon ihmisiä kuin erilaisten onnettomuuksien tai ylensyönnin seurauksena?

Vähän niin kuin ajan henkenä ajatellaan, että terrorismi nyt vaan on osa tätä päivää ja siksi sen olemassaolo täytyy hyväksyä yhtä luontevasti kuin suhtaudumme kuolemaan johtaneisiin liikenneonnettomuuksiin tai ylensyöntiin?

Ymmärtävätkö tutkijat ja toimittajat, että esimerkiksi liikenneonnettomuus on onnettomuus ja että liiallinen sokerin syönti on valinta?

Liikenneonnettomuus ei johdu siitä, että sen avulla pyritään aiheuttamaan pelkoa. Liikenneonnettomuus on vahinko, johon ei ole pyritty. Pois lukien tietysti ”liikenneonnettomuudet”, joita terroristit toteuttavat.

Liiallisella sokerin syönnilläkään ei pyritä kauhu- tai pelkoefektin luomiseen vaan ylensyönti johtuu henkilön addiktista, josta ei luonteensa heikkouden vuoksi kykene irrottautumaan.

Terrorismi sen sijaan ei ole onnettomuus eikä uhriksi joutuvan oma valinta vaan uskonnollisen kultin ja / tai poliittisen ideologian valtaaman murhaajan tuottama harkittu teko, jolla hän pyrkii herättämään kauhua ja pelkoa.

Entä jos seuraavanlainen kuvitteellinen kauhuskenaario toteutuisi?
Tutkijan tai toimittajan läheinen, oma lapsi tai puoliso, menehtyisi terrori-iskun seurauksena.

Astuisiko tutkija / toimittaja esiin kertomaan meille, että henkilön poismeno oli yhtä luonnollinen tapahtuma kuin liikenneonnettomuuden uhriksi joutuminen tai liiallisen sokerin syönnin vuoksi tapahtunut menehtyminen?

Antaisiko hän meidän ymmärtää, että täällä ei ole mitään nähtävää? Kertoisiko hän, että tapahtuma oli normaaliin elämänmenoon kuuluva asia, jollaisia sattuu, kun ei olla riittävän huolellisia?

Mikä saa tutkijat ja toimittajat vähättelemään terrorismia? Epäilen merkittävimpinä syinä kolmea asiaa.

Ensimmäisenä tulee mieleen ideologinen syy eli tietynlainen poliittinen ajattelu.
Internationalismi, perinteinen vasemmistolainen aatesuunta, jonka mukaan ihmisten täytyy pyrkiä kohti rajatonta maailmaa, koska olemme tasa-arvoisia ja kaikki ovat vastuussa kaikista ja kaikesta.
Uskonnollinen tai poliittinen terrorismi on ideologiselle ajattelijalle vain luonnollinen osa välivaihetta matkalla kohti rajatonta paratiisia, internationalismin päämäärää.

Toisena syynä epäilen syyllisyyssyndroomaa.
Koska henkilöt ovat jostain syystä, ideologisista lähtökohdista ja / tai massan mukana uskoneet Unelmaan, he eivät kykene tunnustamaan väärässä oloaan.
Julistettuaan ensin vuosien ajan hyvyyttään ja ymmärrystään he eivät enää kykene murtamaan sisäistä valheen muuria, joka estää tosiasioiden tunnustamisen.
Häpeän tunnetta vältetään kaikin tavoin. Pelätään tosiasioiden tunnustamista ääneen, vaikka sisimmässä saattaa olla tietoisuus väärässä olosta, jolla on ollut vakavat seuraukset monille kanssaihmisille.

Kolmantena syynä pidän sairastumista Tukholman syndroomaan.
Pyritään selittämään asiat terroristin asemaan asettumalla. Mietitään tapahtumia terroristin näkökulmasta. Mikä sai hänet tekemään murhatyön?
Epäillään syrjäytymistä ja eriarvoistumista ja syyllistetään ympäristöä. Uhreista viis.
Tukholman syndroomasta kärsivän henkilön ajatuksissa uhri on osa ympäröivää yhteiskuntaa, joten hän (uhri) on osasyyllinen tapahtumien kulkuun.
Tukholman syndroomasta kärsivän mielestä terroristi kaipaa hoivaa ja ymmärrystä. Ajatus siitä, että terroristin teon takana on vahva poliittis-uskonnollinen ideologia, ei saa vastakaikua Tukholman syndroomasta kärsivän terroristin ymmärtäjän ajatuksissa.
Terroristista on tullut syndroomaan sairastuneelle uhri, jota täytyy auttaa.

Suomea pidetään hyvinvointivaltioina. Nähtävästi useimmat suomalaiset eivät kestä hyvinvointia. Heille tulee paha olo hyvinvoinnista, koska joka ainoa hetki joku toinen kokee jossain päin maailmaa pahaa oloa tai joutuu ikävien tapahtumien polttopisteeseen.

Hyvinvoinnin pehmentämät ihmiset eivät nähtävästi ymmärrä elämän realiteetteja ennen kuin ajautuvat riittävän karmivaan tilanteeseen tai surkeaan tilaan.
Ikävä kyllä, herääminen, jos sitä ylipäätään tapahtuu, on siinä vaiheessa usein myöhäistä.

Kaik saattaa jo olla mänt, kuten karjalaispoika sanoo.