Otin eilen facebook-seinälle kantaa pääministerin Helsingin Sanomissa olleeseen lausuntoon, jossa hän totesi:

”Suomella on ollut aika tiukka linja koko ajan, ehkä siksi tämä ei ole meillä päivänpolttava keskustelun aihe.”

Näin totesi mies, joka tarjosi suomalaisen ja kansainvälisen median uutisoinnin välityksellä omaa kotiaan tulijoiden asuttavaksi. Kutsuun vastattiin ja osa Suomeen saapuneista sanoi tulonsa syyksi pääministerin tarjouksen.

Vuoden 2015 saldo oli yli 30 000 henkilöä, joista suurin osa nuoria hyväkuntoisia miehiä sen sijaan, että saapuneet olisivat olleet vanhan median hehkuttamia hädässä olevia naisia ja lapsia.

Suomen hallitus ei vähästä säikähtänyt vaan jatkoi Euroopan löysimmäksi muuttunutta ulkomaalaispolitiikkaansa.

Kansalaisille valehdeltiin, ettei invaasiota voinut pysäyttää rajalle. Tosiasiassa KAIKKI Ruotsista tulleet olisi voitu käännyttää, koska Ruotsi on turvallinen maa. Sen lisäksi KAIKKI tulijat olisi voitu ohjata suljetulle alueelle, josta he eivät olisi päässeet kantaväestön joukkoon ennen huolellista tutkintaa, jossa olisi selvitetty todellinen henkilöllisyys ja motiivi. Vain ne, joille olisi tämän jälkeen näytetty vihreää valoa, olisi ohjattu vapaaseen yhteiskuntaan kantaväestön pariin.

Miksi Suomen poliittinen johto ei suojellut omaa kansaa, vaikka EU-direktiivit sallivat edellä kerrotut menetelmät? Sen sijaan esimerkiksi sisäministerinä vaikuttanut Petteri Orpo (kok) haukkui Unkarin, joka ainoana EU-maana pyrki alusta pitäen noudattamaan EU:ssa yhteisesti sovittuja sääntöjä!!

Yleensä Suomen poliittinen johto toimii pilkuntarkasti EU-pykälien mukaan, nähtävästi ainoana jäsenmaana, mutta tällä kerralla pykälät eivät kiinnostaneet vaan ryhdyttiin valehtelemaan ja keksimään selityksiä, joiden mukaan invaasio tuli yllätyksenä.

Jopa presidentti eksyi höpöttämään yllätyksestä, vaikka akuuttiin tilanteeseen oli ryhdytty valmistautumaan jo kuukausia ennen varsinaisen invaasion alkamista. Tästä on todisteena sisäministeriön kirje Kuntaliitolle. Kirjeessä pyydettiin varautumaan jopa 80 000 tulijaan.

Tosiasiassa valmistelut massamuuttoon oli aloitettu jo VUOSIA ennen invaasiota, mutta poliittinen johto lähti valheen tielle.

Suomalaiset ovat lohduttomassa asemassa, sillä vielä pahempi tilanne olisi muodostunut, jos poliittisessa johdossa olisi istunut punavihreitä (sdp, vihr, vas), joista erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton linja on täysin vailla järkeä. Niille kelpaa vain totaaliavoin raja.

Ei sosialidemokraattien (sdp) linja paljon sielunkumppaneitaan järkevämpi ole, sillä kuten moni muistaa, demarien puheenjohtaja Antti Rinne on erikseen painottanut, että maahanmuuttokriittisten, jotka ovat irtautuneet puolueesta, on turha haikailla takaisin, jos he kuvittelevat sdp:n linjan muuttuneen.

Sdp on haitallisen maahanmuuton ehdoton isä ja äiti, sillä juuri sdp:n poliittisella valtakaudella ja sdp-virkamiesten toimilla Suomen haitallinen maahanmuuttopolitiikka on aikoinaan polkaistu käyntiin.

Ilmaston osalta poliitikkojen ja median puheet ovat toiselta planeetalta kun niitä vertaa maahanmuuttopolitiikkaan.

Ilmasto ei personoidu yhteenkään ihmiseen. Ilmasto ei leikkaa kurkkua auki, ilmasto ei tee terrori-iskua, ilmasto ei ahdistele seksuaalisesti, ilmasto on jees, sen muutosta voi taivastella maailman tappiin asti.

Mutta auta armias, jos kritisoit politiikkaa, jonka seurauksena murhataan, haavoitetaan ja raiskataan ihmisiä tavalla, jota sivistys-Suomi ei ole aiemmin kohdannut, olet hylkiö ja väärämielinen.

Pelkurimaisuudesta ja poliittisesta korrektiudesta on tehty hyveitä konsensuspoliitikkojen ja –median Suomessa. Vanha äärivasemmistolainen fraasi, ”olet meidän puolella tai meitä vastaan”, kukoistaa mediassa kirkkaampana kuin taistolaiskommunistien kulta-aikana.

Pelkurimaisuutta osoittaa myös se tapa, jolla suomalainen media ja osa johtavista poliitikoista ovat suhtautuneet valtameren takana maataan johtavaan Donald Trumpiin.

Jokaisesta vastoinkäymisestä, jonka Trump on kohdannut presidenttikaudellaan, on ilakoitu Suomi-mediassa. Näin siitä huolimatta, että Trumpin aikana syrjityksi väitetyn mustan väestönosan tilanne on parempi kuin kertaakaan median ylistämän Obaman kaudella. Myöskään se, että Yhdysvaltain työttömyyslukemat ovat ennätyksellisen alhaiset, ei ole saanut suomalaisen konsensusmedian turpavärkkiä pienemmällä.

Huvittavinta ja surullisinta on ollut seurata ivallista uutisointia, kun Trump haki maahantulokieltoa tietyistä maista saapuvilla ihmisille. Maahantulokiellolla Trump pyrki suojelemaan amerikkalaisia vaarallisilta henkilöiltä. Maahantulokielto oli suomalaisen roskamedian mielestä suuri ihmisoikeusloukkaus, jollaiseen voi syyllistyä vain sydämensä kylmettänyt roisto.

Suomi-media antoi näin ymmärtää, että vieraan maan kansalaisen, tulee hän millaisessa tarkoituksessa hyvänsä, ihmisoikeudet ovat merkittävämpi asia kuin omien kansalaisten hengen ja terveyden suojaaminen ennakoimalla!

Trumpin politiikkaan liittyvistä lausunnoista häpeällisin lienee kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon elokuussa 2016 suurlähettiläspäivillä antama, jossa Orpo totesi:

”Jos jonakin päivänä hänet [Trumpin] tapaan, niin pystyn sanomaan hänelle hyvin, että tämä on väärä suunta.”

Ehkäpä Orpo paljasti sanoillaan juuri sen, mikä vaivaa monia suomalaispoliitikkoja ja osaa valtamedian edustajista. Mikkihiiret olettavat itsestään liikaa, koska elävät oman viiteryhmänsä luomassa kuplamaailmassa, jossa luotetaan kuplakaverien sanaan enemmän kuin ympärillä näkyvään todellisuuteen.

Suomalaisen median ja poliittisen eliitin harmiksi Trump on onnistunut toteuttamaan vaalilupauksiaan yksi kerrallaan.

Yhdysvaltain demokraattisen puolueen ja sitä tukevan valtamedian harmitus on ollut suuri, sillä demokraateilta katoavat äänestäjät, jos yhteiskunnalla pyyhkii hyvin. Demokraatit, kuten suomalainen vihervasemmisto, elävät kurjuudesta, siitä, että maasta löytyy riittävä määrä ihmisiä, joille menee riittävän huonosti. Mitä vähemmän kurjuutta, sitä ikävämpi tilanne on [viher]vasemman laidan poliitikoille.

Suomalaisen politiikan ja yhteiskunnan moninaiset loukut on alun perin luotu punamullan (sdp, kesk, vas [skdl], rkp) aikana, jolloin verojen kroonisesta korottamisesta tuli maan tapa vaalilupausten saavuttamiseksi.

Punamullan aloittama sulle-mulle –konsensus pilasi aidon demokratian. Konsensus on poliittinen metodi, jossa kukin hallituksessa istuva puolue saa jotain, maksajana poliittiselle pelaamiselle toimii kansa.

Konsensuksen voimalla Suomi siirtyi kansanvallasta, demokratiasta, puoluevaltaan. Ja kuten tarkkanäköiset ovat jo ymmärtäneet, Suomi alkaa olla tässä suhteessa tiensä päässä. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä tulee muuttumaan, vaikka poliittinen eliitti sitä vastustaa, koska aito demokratia siirtää valtaa kansalle, pois eliitiltä.

Yhteiskunta on jatkuvassa liikkeessä, joskus hitaammassa, joskus nopeammassa. Erilaiset kehityskaaret ovat osa normaalia yhteiskuntakehitystä, johon kuuluu myös ikäviä vaiheita. Kiivaimpien muutosprosessien aikana, kuten juuri nyt, kansalaisten tärkein tehtävä on valvoa, että elitistipoliitikot eivät onnistu huijaamaan itselleen lisää valtaa.

Yhteiskunnan kehityksen tulee perustua kansalaisten vapaaseen tahtoon, jonka pitäisi puolestaan perustua rehellisen tiedon saantiin. Ikävä kyllä, Suomessa on jo pitkään vallinnut tila, jossa valtamedian ja poliittisen johdon symbioottinen toiminta on luonut yhteiskuntaan pimityksen ja valehtelun kulttuurin. Tästä irtautuminen on raskas prosessi, kuten moni on jo havainnut.

Kirjoituksen otsikkona lukee ”Lohduton maa”. Se ei tarkoita, että toivo kansalaisia paremmin kuulevasta yhteiskunnasta pitäisi heittää kaivoon. Yhtä hyvin otsikkona voisi lukea ”Taivaanrannassa sarastaa” tai ”Katsaus nykyhetkeen”, mutta ne eivät herätä samanlaista kiinnostusta kuin negaatiopohjainen viestintä.

Tosiasia on, että tunnelin päässä on näkynyt valoa jo pitkään. Suomessa viiveellä, koska suomalaiset ovat hitaita syttymään.

Ehkä suomalaisilla on hiukan ”pidemmät piuhat” kuin eurooppalaisilla kanssaihmisillään? Internetin aikakausi takaa kuitenkin, että suomalaiset tulevat perässä, ennemmin tai myöhemmin.