Blogi: Timo Vihavainen, ke 07.02.2018 13:09

Keskustelu saapui

Keskustelu saapui Suomeen

 

Tänä maailmanaikana keskustelutkin kiertävät maailmaa. Niinpä kaikkialla on yksinkertaisesti pakko keskustella samasta asiasta kuin Valloissakin.

Jos rapakon takana masinoidaan liike nimeltä Black lives matter, se leviää ilman muuta myös sen toiselle puolelle. Englannissa kuulemma täysijärkisissä piireissä ihmeteltiin suuresti, mitä tekemistä kampanjalla siellä oikein oli, kun ei niitä Amerikan paikalla ampumisia siinä maassa ollut lainkaan.

En pysähdy tässä kysymään, miten järjellinen koko kampanja oli edes Amerikassa. Joka tapauksessa globalisoituneessa maailmassa voimme todeta kampanjoiden kiertävän maasta toiseen aivan riippumatta siitä, onko niihin jonkinlaista kotoperäistä aihetta vai ei. Sellainen voidaan aina löytää. Laumakäyttäytyminen on aina siinä määrin epä-älyllistä, että kaikki esimerkit hyväksytään kritiikittä, tärkeintä on päästä mukaan. Omien aivojen heittäminen narikkaan on tunnetusti näissä yhteyksissä se juttu, joka vetää mukaan ja antaa ihanan vapauden tunteen.

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään taas yhden keskustelun saapumisesta Suomeen. Kysymys oli siitä, oliko oikein pitää museoissa esillä sellaisia töitä, jotka esittävät naisen kyseenalaisessa valossa.

Konkreettiseksi esimerkiksi meidän vaatimattomassa maassamme löydettiin Gallen-Kallelan Väinämöistä ja Ainoa esittävä maalaus.

Epäilemättä toimittajat tekevät työnsä silloin, kun he eivät sekoita toisiinsa uutista ja kommenttia, vaan kertovat pöyristyttävistäkin ilmiöistä viileästi. Ihmettelen tosin sitä sangen arvattavaa sävyä, jossa tietyt asiat laatulehdissämme kovin usein esitetään.

Kansainvälinen keskustelu (#metoo!) on toki joitakin niin tärkeää ja arvovaltaista, että se on ehdottomasti noteerattava silloinkin, kun sen älyllinen taso hipoo nollaa ja kun koko aihepiirillä ei meidän maassamme ole mitään tekemistä. No, onhan se hyvä tietää, että olemme tässä sivilisaatiossa mukana yhtenä sen tasavertaisista jäsenistä…

Mutta miksi ihmeessä kenenkään päähän ei näytä edes pälkähtäneen, miten skandaalimaista olisi sensuroida taidetta poliittisin (PC) perustein? Tapahtuiko sellaista edes pahimmissa diktatuureissa?

Natsien vainoama rappiotaide on toki esimerkki juuri tältä alalta, mutta esimoderneja klassikoita hekään eivät kehdanneet ahdistella. Sama koskee Neuvostoliittoa.

Olisiko joku kehdannut edes Stalinin ankarimman taideohjauksen aikana kysyä, onko klassisilla kuvataiteen tuotteilla oikeutta olla esillä museoissa?

Ei olisi. Toki futuristit olivat hieman aikaisemmin kehottaneet polttamaan koko vanhan taiteen, mutta heidät pantiin ennen pitkää ansaitsemalleen paikalle. Tämä siitä huolimatta, että uuden ihmisen luominen kaikitenkin edellytti myös asianmukaista taidetta, jota vanhat sukupolvet eivät olleet kyenneet luomaan.

Kuvitellaanpa nyt vaikka sitäkin, että futuristien ohjelma olisi edes osittain toteutettu…

Joka tapauksessa myös Stalinin Neuvstoliitossa ymmärrettiin, että nuo menneisyyden ihmiset olivat tehneet parhaansa ja saaneet aikaan jotakin suurta oman aikakautensa edellytysten mukaisesti. Sen kieltäminen olisi yksinkertaisesti ollut barbariaa ja barbariaa voi vain hävetä.

No, kuten tiedämme, tietyissä piireissä on jo hyvän aikaa sitten julistettu, että häpeän aika on ohi. Asian kyllä huomaa. Samoin huomaa helposti sen, että tämä joukko on kulttuurisesti maho eikä kykene luomaan mitään sellaista, jolla olisi kyky saada ihmiset valtaansa taiteellisten ansioiden voimalla.

Niinpä on päädytty totalitarismin tympeimpään keinoon eli sensuuriin. Se saattaa tuntua hullunkuriselta ja tietysti sitä onkin, mutta kun se yhä laajemmissa piireissä otetaan vakavasti kuin suuri kulttuurivirtaus ikään, alkaa se väistämättömästi vaikuttaa. Tätä uutta futurismia kavahtakaamme!

Laumajärjellä toimivat ihmiset ovat näköjään jo siinä määrin irtautuneet normaalista aivojen käytöstä, etteivät edes kysy, millaisiin yleisiin periaatteisiin voitaisiin tukeutua sensuroitaessa sellaisia taiteen tuotteita, jotka kuvaavat jotakin epämiellyttävää, epätoivottua tai muuten pahalta tuntuvaa asiaa.

Olisiko kiellettävä taisteluiden, kuoleman ja kärsimyksen esittäminen (krusifiksit!) vai mieluummin heteroseksuaalisen viehättävyyden, kopulaation ja himon kuvaaminen? Vai ehkä molemmat? Mitä tuotaisiin tilalle? Onko uutta ja korrektia taidetta jo olemassa, vai pitäisikö sitä tilata?

No, kysymystä niin sanoakseni pedagogisesta taiteesta olen jo käsitellyt toisaalla, sat sapienti.

Mutta mitäpä voisimme ajatella ihan konkreettisesti Väinämöisen ja Ainon tarinasta ja sitä kuvaavasta Gallen-Kallelan taulusta?

Onko Aino tässä kuvattu kyseenalaisessa valossa? Asia on kuulemma kiihdyttänyt taidemaailmaa. Millä tavalla? Mieleen tulee, että Väinämöinen tässä nähdään tottelemassa sydämensä ääntä, kuten ymmärtääkseni edistyspiirien käsityksen mukaan aina asiaan kuuluu ja Aino puolestaan tekee samoin.

Minusta Aino tekee äärimmäisen tyhmästi, koska tarjolla sentään olisi hyvin arvostettu asema yhteiskunnassa, mutta arvatenkin hänen sydämensä kehottaa niin tekemään. Lopputulos on traaginen ja olisi kovin suotavaa, että se olisi toisenlainen. Kalevalassa kuitenkin kerrotaan näin.

Kun aikoinaan muuan suurlähettiläs maljapuheessaan lohkaisi, että Karjalan vaakuna tuo mieleen ikäviä muistoja, kiiruhti heti joku mielistelevä pölhö-Kustaa ehdottamaan, että vaakunaa voitaisiin muuttaakin.

Näin ei kuitenkaan tehty. Tietenkin myös Kalevalaa voitaisiin muuttaa, mutta luulenpa, ettei muuteta. Minä ainakin vastustan sitä. Toisaalta olisi hauskaa myös nähdä PC-Kalevala.

Hölmöt meillä on aina keskuudessamme eikä siitäkään asiasta taida olla valitusoikeutta. Niiden, jotka vielä uskaltavat käyttää normaalia talonpoikaisjärkeä pitäisi kuitenkin havahtua joka kerta kun ehdotetaan jotakin niin päätöntä kuin poliittinen sensuuri. Lauma on vaarallinen.

Klassiseen taiteeseen kohdistuvana jo pelkkä ehdotus on niin skandaalimainen, että se on syytä leimata häpeän poltinmerkillä siitä huolimatta, etteivät asialla olevat älykääpiöt osaakaan hävetä.

Timo Vihavainen ke 07.02. 13:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Filosofi valtaistuimella

ma 22.10. 23:41

Sallitut ajatukset

la 20.10. 22:36

Totuuden aikoja

pe 19.10. 23:19

Melkein suomalainen supersankari

ke 17.10. 21:54

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Kansanedustaja Laura Huhtasaari Turun Mikaelinkirkossa

la 20.10.2018 22:43

Professorin Ajatuksia

Media seuraa tarkoin muutaman tuhannen elintasopakolaisen marssia kohti pohjoista

ma 22.10.2018 23:39

Jukka Hankamäki

Mikä monikulttuurisuuden tavoite on?

ma 22.10.2018 23:42

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kölnin vaiettu terrori-isku

ke 17.10.2018 21:56

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Onko Aku Louhimies saanut oikeudenmukaisen kohtelun julkisuudessa?

ma 22.10.2018 13:40

Olli Pusa

Kuinka saada sotku maan talouteen?

su 21.10.2018 21:07

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreän moraalirappion seurauksena lapset ja vanhukset nälissään

ti 23.10.2018 13:33

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Filosofi valtaistuimella

ma 22.10.2018 23:41

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40