Presidentinvaalien jälkeinen savu alkaa hälventyä ja piilossa olleet paineet ovat nousemassa esiin. Sama ilmiö näkyy useissakin asioissa. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n olettaisi purjehtivan melkoisessa myötätuulessa, kun hallituksen politiikkaa raivostuttaa sen potentiaalisia kannattajia. Mutta puolueen kannatus ei sitä heijasta, vaikka onkin pahimmista kuopista noussut. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinnettä taitaa mielipidetiedustelujen perusteella pitää sopivana pääministeriksi vähemmistö puolueen kannattajista. Puolueen presidenttiehdokas Tuula Haatainen yritti profiloitua presidentinvaalissa maahanmuuton innokkaaksi kannattajaksi ja sai surkean vaalituloksen.

Entä sitten keskusta? Sen osalta tilanne oli monella tapaa lohduton. Puolueella oli oma presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Vanhanen on entinen puolueen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä kukaan ole pahemmin julkisesti kyseenalaistanut hänen valmiuksiaan presidenttinä. Puolue tuki Vanhasta voimallisesti.

Vanhanen sai vastaehdokkaakseen kansanliikkeen ehdokkaana puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen. Väyrynen kävi lyhyen kampanjan olemattomilla resursseilla ja päihitti selvästi Vanhasen. Väyrysen ei voi väittää saaneen tulosta yksinomaan EU- ja maahanmuuttokriittisten äänillä. Niistä äänistä kilpaili rajusti Laura Huhtasaari päihittäen Väyrysen. Siis Väyrysen äänestäjissä on ollut paljon keskustan äänestäjiä.

Keskustassa on mietitty kuumeisesti, mitä Väyrysen kanssa pitäisi tehdä, kun hänestä ei millään pääse eroon. Yksi mahdollisuus on ollut Väyrysen erottaminen puolueesta. Mutta nyt Väyrynen on ilmoittanut pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi. Jos hänet nyt erotettaisiin, syntyisi kuva että Sipilän puheenjohtajuus olisi ollut vaarassa ja siksi Väyrynen eliminoitiin vaalista. Tällaisesta politiikastahan syytetään yleensä Putinia Venäjällä.

Siis keskustan puoluekokouksessa ovat vastakkain Väyrynen ja ilmeisesti yhä epäsuositummaksi muuttuva Juha Sipilä. Ja tulos ei oikeastaan missään vaihtoehdossa ole keskustalle hyväksi. Jos Väyrynen voittaa, on edessä melkoinen kriisi. Vaihtuuko pääministeri, kaatuuko hallitus, onko edessä ennenaikaiset vaalit? Jos Väyrynen häviää, hän jatkaa oman puolueensa toimintaa ja saattaa vetää melkoisen osan keskustan kannattajista mukanaan. Tämä tapahtuu juuri ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Mikä on pohjimmiltaan syynä tähän kriisiin? Sen voi paikantaa todellisuudessa siihen, että keskusta alkoi ajaa hallituksessa politiikkaa, jota sen kannattajat eivät yksinkertaisesti hyväksy. Monia maakunnan ihmisille tärkeitä asioita on ajettu käytännössä kaoottiseen tilanteeseen. VR ollaan pilkkomassa, Postia ajetaan alas, palveluja keskitetään ja muuttoa maaseudulta pääasiassa pääkaupunkiseudulle edistetään.

Keskustalainen ministeri Berner on ajanut mm. autojen paikannukseen perustuvaa autoverotusta, joka johtaisi aikaa myöten siihen, että autojen verotus muuttuisi kilometripohjaiseksi. On tietenkin selvää, että pitkien etäisyyksien maaseudulla kilometrimäärät ovat aivan muuta kuin jossakin pääkaupunkiseudulla. Siis autoverotus aikaa myöten siirtyisi yhä enemmän maaseudun ihmisten maksettavaksi.

Esimerkiksi autoverotuksen muuttamista on voimakkaasti ajanut Jorma Ollila. Hänet mainittiin Sipilän hallitusta pystytettäessä keskeisenä Sipilän korvaan kuiskuttajana, hallituspolitiikan yhtenä takapiruna. Näiden taustavoimien ohjaamana Sipilä on ajanut keskustaa sellaisen politiikan taakse, joka ei ole sen äänestäjiä miellyttänyt.

Yksi tyytymättömyyttä aiheuttanut seikka on ollut maahanmuuttopolitiikka. Se ei nauti kansalaisten hyväksyntää. Tämä tilanne on itse asiassa useammassa puolueessa. Oli hämmentävää seurata eri medioiden vaalikoneiden tuloksia. Yhdenmukaisesti ne antoivat hyvin suurelle osalle äänestäjiä ehdokkaaksi perussuomalaisten Laura Huhtasaaren. Siis ihmisten arvot ja asenteet ovat paljolti samanlaisia kuin hänellä. Se ei toki riittänyt muuttamaan ihmisten äänestyskäyttäytymistä, Se muuttuu hitaasti ja presidentinvaali on paljolti henkilövaali, varsinkin kun mukana on istuva presidentti.

Tämän tuntuvat keskustan eduskuntaryhmässäkin ymmärtäneen. Jokin aika sitten kerrottiin, että siellä oli vastauksena putoaviin kannatuslukuihin pohdittu perusteellista muutosta puolueen maahanmuuttopolitiikassa. Muutos torpattiin puoluejohdosta, ilmeisestikin Juha Sipilä korvaan kuiskuttajineen?

Miksi sitten Juha Sipilän taustavoimat ajavat tuollaista politiikkaa, joka tuntuu repivän palasiksi yhden Suomen perinteisistä valtapuolueista? Itse olen pitemmän aikaa olettanut, että tämän politiikan takana on laajemmat voimat. Kirjoitin viime vuonna blogin ”Euroopan hulluuden taustat”. Siinä yritin hahmottaa mahdollisuutta, että meneillään on pyrkimys ajaa EU:sta liittovaltiota ja sen hankkeen takana on eurooppalaisten yritysjohtajien foorumi European Round Table of Industrialists (ERT).

https://toimitus.oikeamedia.com/o1-8229

Mielenkiintoista tässä on se, että Suomen edustajana ERT:ssä (tai ERT:n edustajana Suomessa…) oli pitkään Sipilän korvaan kuiskuttajaksi väitetty Jorma Ollila. Siis linkki on mitä suorin.

Useimmissa puolueissa nykyään on tyytymättömien mahdotonta saada ääntään kuuluviin. Esimerkiksi kokoomuksen viimeisimmässä puoluekokouksessa monet järjestelyissä mukana olleet aktiivit huokailivat, ettei tämä ole se puolue, johon he liittyivät. Puolueessa ei saa ääntään kuuluville, mediassa asiat vaietaan ja mahdolliset kilpailevat puolueet leimataan julkisuudessa jollakin syytteillä. Siis niiden äänestäjiksi siirtyneitä voi lähes rinnastaa spitaalisiin. Tällä padotaan tyytymättömyyttä.

Mutta keskusta on tämän pelin heikoin lenkki. Paavo Väyrynen jollakin tavalla tulee ravistelemaan puoluetta rajusti. Väyrynen on monella tapaa erikoinen hahmo ja hänestä on ehkä helppokin yrittää tehdä julkisuudessa klovnia. Mutta ilmeisesti monilla keskustan äänestäjillä on oma vakiintunut käsityksensä Väyrysestä ja sitä on vaikea muuttaa median tehokkaallakaan propagandalla.

Arpa on heitetty.