Blogi: Timo Vihavainen, pe 19.01.2018 16:28

Tyhmyys tiivistyy

Tyhmyys tiivistyy yli merten ja mannerten

 

Usein on sanottu, että tyhmyys tiivistyy joukossa (ei siis Joukossa) ja asia on siinä määrin jokapäiväisen havainnon vahvistama, ettei se mitään todisteluja kaipaa. Toki tutkimuksia löytyy ja sellaisiin voidaan jo lukea myös Gustave LeBonin Joukkosydän, jota olen joskus blogissanikin käsitellyt.

Mutta kyse on mitä ilmeisimmin ihmisen luontaisesta käyttäytymismallista. Joukon (lauman) antama turva ja hyväksyntä houkuttelee pientä yksilöä aina puoleensa ja mitä epävarmempi ihminen on omista henkisistä eväistään, sitä varmemmin ja halukkaammin hän pyrkii joukon mukaan.

Valitettavasti vain joukko on vähemmän kuin osiensa summa, mikäli asioita mitataan älyllisillä ja moraalisilla mittapuilla.

Koska se vapauttaa jäsenensä sekä ajattelusta että vastuusta, se saa normaaliälyisenkin huutamaan innoissaan idioottimaisia iskulauseita, syyllistymään vandalismiin ja pahempaan ja riemuitsemaan aivan järjettömistä ”saavutuksista”. Kyse ei olekaan itse asioista, vaan massatunteiden antamista palkinnoista.

Ihminenhän vapautuu oman päätöksenteon taakasta ja kosmisesta yksinäisyydestään, kun vastuu siirtyy joukolle ja se usein vaikuttaa euforisoivasti.

Pietarin Venäläisessä museossa (Vai Moskovan uudessa Tretjakovkassa? Nyt en millään muista sen nimeä enkä tekijää. Repin?) on suuri maalaus, jossa kansa riemuitsee ja jokunen sen edustaja näyttää hurjistuneena puhua paasaavan, hengen vallassa kuin lahkolainen horrossaarnaaja. Joku nainen pitelee lakkiaan kasvot loistaen.

Vain muuan yksinäinen intelligentsijan edustaja (niitä ne juhlijatkin usein ovat) tuijottaa mietteliäänä tyhjyyteen, ikään kuin ainoana ajattelevana olentona tässä vellovassa massassa, joka on koska tahansa valmis johdettavaksi mihin tahansa. Ajatteleminen on tässä tilanteessa anomalia. Se ei anna mitään erityistä aihetta riemuun, pelkoon kyllä.

Mutta ihmiset ja sopulit ovat monessa suhteessa samanlaisia eikä tämä koske vain journalisteja. Tämän päivän hesarissa todettiin kiinnostavasti, että hevoset puhuvat tunteiden kieltä. Siltä se minustakin näyttää. Naiset viihtyvät usein aivan erityisen hyvin niiden parissa ja koskettelevat niitä lakkaamatta. Tämä yhdistää hoitajia ja hoidettavia.

Laumakäyttäytyminen on hevosille poikkeuksellisen ominaista, kuten naisillekin. Jälkimmäisessä tapauksessa asian voi todeta vaikkapa siitä valtavasta merkityksestä, joka muodilla on naisten elämässä.

Nainen on biologisesti lajinkehityksen avaintekijä ja portinvartija, mutta tämä rooli voi mielekkäästi toteutua vain, mikäli hänelle on myös tarjolla mahdollisimman monta sulhasehdokasta. Yhdelle pihtaaminen olisi täysin mieletöntä.

Lajinkehityksen suuren asian edistämiseksi nainen korostaa houkuttelevuuttaan, olisi luonnotonta, ellei hän niin tekisi. Toki asia koskee varsinaisesti lisääntymisikää, mutta kuten joka päivä havaitsemme, on lisääntymisasioihin liittyvä käyttäytyminen sinänsä mielettömästi kaikkialla tullut normiksi, joka koskee ihmisiä lähes kehdosta hautaan.

Asia on on tavallaan kummallinen, kun kulttuurimme piirissä on juuri hiljattain lakattu lisääntymästä ja alettu päinvastoin vähetä. Asia on kuitenkin ymmärrettävä sikäli, että geenimmehän ne meitä määräävät ja niiden siirtäminen on se luonnollinen elämän tarkoitus, joka meillä on jäljellä.

Vaikka itse suvunjatkaminen onkin pysähtymässä, toimii luonto yhä omalla tavallaan ja ylläpitää eräänlaista kvasibiologista sukupuolikulttuuria niin sanoakseni post festum.

Tässä kulttuurissa naisen perinnäinen houkuttelijan ja portinvartijan rooli on saanut uusia ulottuvuuksia. Kun nainen aikoinaan, ideaalitapauksessa, valitsi miehen vain kerran elämässään ja muuttui sen jälkeen ulkomaailman miehille koskemattomaksi perheenäidiksi, jatkuu hänen houkuttelijan ja torjujan roolinsa nykyään jopa hautaan saakka.

Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa naisellinen houkuttelevuus on resurssi, jota käytetään häikäilemättä ja asian paheksumista pyritään suorastaan demonisoimaan. Totta kai nainen saa esiintyä miesseurassa käytännöllisesti katsoen alasti mikäli haluaa ja mikäli se häntä hyödyttää.

Tämä ei kuitenkaan itse asiassa oikeuta miehiä edes katsomaan esille pantuja suloja, ainakaan muutoin kuin vahingossa. Missään tapauksessa se ei oikeuta ei-toivottuihin lähentelyihin. Toivotut ovat tietysti asia erikseen. Muutenhan naiset pyrkisivät kätkemään sulonsa, kuten muhamettilaisissa maissa tapahtuu.

#metoo-kampanja on tyypillinen esimerkki siitä, miten massahysteria laskee ihmisten älyllistä ja moraalista tasoa. Kampanjassa ovat väkivaltaiset raiskaukset ja kourimiset sun muut ahdistelut menneet niin iloisesti sekaisin häiritsevien silmäilyjen ja ei-toivottujen puheiden kanssa, että keskustelijoiden luulisi olevan kotoisin jostakin vajaamielislaitoksesta.

Näinhän ei ole, vaan toinen toistaan suurempia intellektuaalisia pretensioita edustavat henkilöt -useimmiten naisoletetut- ovat nostaneet häirinnän (tai ainakin ahdistelun -harassment) suureksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

Muuan rapakon takana hyvin huomattu esimerkki on entinen Miss USA Gretchen Carlson, joka on julkaissut peräti kirjan, jota NYRB:issä arvioi muuan Laura Kipnis otsikolla Kick Against the Pricks.

Artikkeli on parempi kuin otsikosta voisi päätellä, joskus suorastaan täysijärkinen, eli level-headed, kuten suurella äidinkielellä sanottaisiin.

Laumassahan se Laurakin juoksee, mutta esittää ainakin välillä täysijärkisiä kysymyksiä. Arkielämässä näet kai kannattaisi tehdä hieman eroa sen välillä, onko kyseessä todellinen vaara vai ihan vain epätoivottu kohteliaisuus.

Toki NYRB:iltä voi odottaakin puheita häirinnästä (vai oliko sittenkin ahdistelu?) naisvihan osoituksina, vallan käyttönä (feodaaliverona!) ja naisista viimeisenä siirtomaana… Onhan tuota älyllistä hölynpölyä jo puoli vuosisataa jauhettu kampuksilla, joten se on se kieli, jolla siellä päin puhutaan.

Vaikka nämä tervejärkisyyden näkökulmasta sangen epäilyttävät diskurssit ovatkin viime kädessä kotoisin Ranskasta, ei kannata kuvitella, että ranskalaiset olisivat yhtenä miehenä friikkejään palvomassa.

Ainakin Ranskan naiset näyttävät pelastavan kotimaansa vanhan maineen. Kuten tunnettua, Catherine Deneuve sanoutui irti #metoo -kampanjasta ja nyt myös Brigitte Bardot näyttää tehneen saman.

Bardot jopa tokaisi, ettei häntä ole koskaan seksuaalisesti ahdisteltu. Oli vain hurmaavaa, jos joku kehui häntä kauniiksi tai ylisti hänen peppuaan.

Tekopyhä #metoo-kampanja johtaa oman järkensä käyttämistä pakenevan lauman tietenkin mielettömyyksiin, kuten nähdään. Amerikassa sellainen näyttää jotenkin kuuluvan maan kaksinaamaiseen kulttuuriin, mutta Euroopassa se on samaa vastenmielistä ja tänne kuulumatonta tuontitavaraa kuin pikaruokaketjut ja Hollywood-roskakin.

On aika masentavaa huomata, että lauma on kuitenkin aina lauma. Kun joku statusarvoa omaava pässi/uuhi Atlantin takana mäkättää, alkaa täälläkin kuulua korviahuumaava määkiminen. Näinhän se homma pelaa tässä kulttuurin eroosiossa.

Timo Vihavainen pe 19.01. 16:28

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Enkeleitä on

ke 20.06. 17:40

Demokratian variantteja

ti 19.06. 13:13

Turhan englannin vääntäjät

ma 18.06. 13:18

Potkupallon puolustus

su 17.06. 16:12

Älymystö ja muut

la 16.06. 11:37

Leikki sijansa saakoon

to 14.06. 17:27

Leikki leikkinä?

ke 13.06. 18:14

Arvostuksen ansaitseminen

ti 12.06. 11:41

Muuan symbioottinen suhde

ma 11.06. 13:25

Moukkien aika on täällä tänään

su 10.06. 11:20

blogit

Vieraskynä

Sananvapaus politisoituneessa oikeusjärjestelmässä: Tommy Robinson

pe 15.06.2018 14:00

Juha Ahvio

Amerikkalaiset konservatiiviset kirkkokunnat Soros-solutuksen kohteina

ke 20.06.2018 17:42

Professorin Ajatuksia

Suomi ja Unkari työttömyyden kimpussa

ke 20.06.2018 17:39

Jukka Hankamäki

Kultaranta-keskustelut: paljon puhetta, vähän asiaa

ke 20.06.2018 17:44

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Behdad - poliittiset pakolaiset tuvapaikkarallin uhreina

to 31.05.2018 23:27

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Hallitus sai neljät "ehdot"

ma 18.06.2018 13:22

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Reuters Institute / Oxford University median luotettavuustutkimus jopa hulvatonta luettavaa - Vahva lukusuositus

su 17.06.2018 12:23

Heikki Porkka

Yhdysvallat eroaa YK:n ihmisoikeusneuvostosta

ke 20.06.2018 08:54

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Punavihreän agendajournalismin kesäteatteri

ke 20.06.2018 21:15

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Enkeleitä on

ke 20.06.2018 17:40

Matti Viren

Hyvinvointivaltio voi pahoin

ti 08.05.2018 11:28