Kun Yleisradio järjesti 30.10.2017 ensimmäisen yhteisen presidenttitentin, jossa istuivat kaikki ehdokkaat, ajattelin lähetyksen jälkeen, että Ylen toimituksessa on ryhdistäydytty ja sivistytty.

Ylen presidenttitentti oli selkeästi parempi kuin yksikään aiempi minkään tahon järjestämä yhteistentti.

Jos ongelmia haluaa etsimällä etsiä, löytyi sellainen puheajasta, jota sallittiin kryptisesti ja jaarittelevasti itseään ilmaisseelle istuvalle presidentille huomattavasti enemmän kuin muille ehdokkaille. Samalla muutamat ehdokkaat jäivät vaille mahdollisuutta vastauspuheenvuoroihin.

Eilen 8.1.2018 Yleisradio aloitti presidenttiehdokkaiden henkilökohtaiset tentit. Ensimmäisenä oli vuorossa Paavo Väyrynen.

Tunnin kestäneessä lähetyksessä istui kaksi ”asiantuntijaa”, Mikael Jungner ja Mari K. Niemi.

Jungner on Ylen entinen johtaja ja sdp:n entinen kansanedustaja, federalisti ja monikultturisti, jonka metodina on usein puhua ensin ja ajatella vasta sitten. Jungner on viihdyttävä [ja joskus kiihdyttävä] akuankkamainen höpöttäjä, jota ei voi millään mittarilla pitää puolueettomana asiantuntijana. Tällä kerralla Jungner oli kuitenkin se, joka pysyi paremmin lestissään.

Mari K. Niemi puolestaan esittäytyy neutraalin tutkijan roolissa, vaikka todellisuudessa hän on melko fanaattinen monikulttuurisen yhteiskunnan kannattaja. Turun Sanomissa 20.7. 2013 julkaistussa kolumnissa Niemi ylistää Skotlannin Glasgow’n monikulttuuria.

Ikävä kyllä, tosiasiat sotivat jo tuolloin Mari K. Niemen fantasiamaailmaa vastaan. Daily Mail –lehden 24.4.2013 julkaistu artikkeli kertoo, että Glasgow on Britannian rikollisin taajama ennen Lontoota ja Belfastia. Esimerkiksi murhia tehdään Glasgow’ssa kaksi kertaa enemmän kuin Britanniassa keskimäärin.

”In a comparison of urban areas, Glasgow was identified as the city in the UK with the worst crime rate followed by London and Belfast.

Glasgow’s murder rate is double the national average.”

Daily Mailin tiedot perustuvat Britannian virallisiin tilastoihin.

Glasgow’n rikollisuuden koko kirjo ei ole yksinomaan monikulttuurisuudesta johtuvaa, mutta monikulttuurisuuden tavoittelusta on kehittynyt osa kasvavaa ongelmien vyyhteä, jossa merkittävä osa kantaväestöstä kokee joutuvansa entistä heikompaan asemaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden (islam) vyöryn vuoksi.

Kantaväestö on kokenut jo vuosien ajan joutuneensa sivuraiteelle julkisten palveluiden, kuten asuntojen saannin, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Sama kehityskaari on ollut nähtävissä kaikkialla Euroopassa, minne islamilainen maahanmuutto on rantautunut toden teolla.

Mari K. Niemi edustaa kukkahattutätien laajaa joukkoa, joka sulkee silmänsä todellisuudelta, jos todellisuus sotii omaa mielikuvaa ja tahtoa vastaan. Niemellä on asenne ja mielipide, joita tosiasiat eivät horjuta.

Onko hän kommentoija, joka sopii ”meriittiensä” puolesta Yleisradion neutraaliksi asiantuntijaksi?

Kun Yleisradiossa tai muissa ”luotettavissa medioissa” puhutaan monikulttuurisuudesta, olisi syytä ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Tarkoittaako Ylen toimittaja monikulttuurisuudella islamin tunkeutumista länteen vai esimerkiksi Suomen sisällä olevia toisistaan poikkeavia paikalliskulttuureja kuten hämäläisyyttä, karjalaisuutta, savolaisuutta, lappilaisuutta ja pohjalaisuutta?

Näkökulmilla on suuri ero, sillä kansallisissa kulttuureissa noudatetaan ja kunnioitetaan kaiken perustana samoja yhteiskunnallisia sääntöjä ja lakeja. Samaa ei voi sanoa islamista, joka ei ole kyennyt sopeutumaan 2000 – luvun islamin invaasion myötä yhteenkään läntiseen maahan, jonne on merkittävässä määrin rantautunut.

Mari K. Niemelle ja Mikael Jungnerille tekisi hyvää asua Ruotsissa kohdatakseen päivittäin todellisen monikulttuurisen yhteiskunnan, jossa ei voi koskaan tietää mitä päivä tuo tullessaan. Joutuuko [joukko]raiskatuksi, raiskauksen todistajaksi, ammutuksi, ampumatapauksen todistajaksi tai kranaatti-iskun uhriksi tai todistajaksi. Pienempinä pahoina on vaara kohdata seksuaalista ahdistelua islamilaisen maailman tapaan tai joutua vuodenvaihteessa parin viikon aikana ilotulitusrakettihyökkäksen kohteeksi. Autojen palot ovat myös nykyisen monikulttuurisen Ruotsin arkea ollen niin yleisiä, että suomalainen valtamedia ei yleensä reagoi koko asiaa.

Ruotsin tilanteesta kirjoitan myöhemmin tänään blogin, jossa avaan aihetta hieman enemmän, mutta nyt takaisin Ylen ensimmäiseen presidenttiehdokastenttiin.

Ensimmäisen kansalaisille suunnatun ohjaavan ajattelun (Jungner, Niemi) vaiheen jälkeen seurasi ehdokkaan puhe.

Väyrysen puheen jälkeen samat ”asiantuntijat” toteuttivat toisen manipulaatiopyrähdyksen arvioidessaan puheen sisältöä.

Viimeisenä ja pisimpänä osiona nähtiin DDR- ja Neuvostoliitto –tyyppinen haastattelu, jossa toimittaja Seija Vaaherkumpu pyrki kaikin tavoin osoittamaan mitä mieltä hän on ehdokkaasta ja ehdokkaan esittämistä asioista.

Vaaherkumpu osoitti ilmeillään ja eleillään sekä toistuvilla päälle puhumisellaan kuinka vähän hän arvostaa ehdokkaan (Paavo Väyrynen) viestiä.

Sivistymätön ja moukkamainen esitys toimittajalta. Vaikutti vahvasti siltä, että Vaaherkumpu ei luottanut katsojien omaan arviointi- ja käsityskykyyn pyrkiessään luomaan tiettyjä mielikuvia käyttäytymisensä välityksellä.

Yleisradio on valitettavasti juuttunut useiden politiikan toimittajien osalta neuvostoajan liejuun, jossa toimittaja pyrkii ryöstämään pääroolin. Positiivisena poikkeuksena on mainittava Jari Korkki, joka kykenee lähes aina asialliseen keskusteluun, jossa antaa haastateltavan puhua ja vastata kysymyksiin. Korkki ei pyri olemaan ohjelman tähti vaan pysyttelee toimittajan roolissa.

Suomen ylivoimaisesti parhaat poliittiset haastattelut toteutetaan nykyisin Alfa-televisiossa, jossa Tapani Ruokanen, Arto Luukkanen ja muutamat muut henkilöt kunnioittavat haastateltavaa, vaikka eivät hänen mielipiteistään pitäisi. Studiovieras saa vastata rauhassa toimittajan kysymykseen, jota toimittaja myöhemmin tarkentaa, jos ei saanut mielestään tyydyttävää vastausta.

Erityisen miellyttävää Alfan toimittamissa poliittisissa keskusteluissa on KAIKKIEN vieraiden kunnioitus, vaikka he edustaisivat täysin eri näkökantoja kuin asianomainen toimittaja.

Yleisradio on edelleen neuvostoajan reliikki, jossa toimittajan päätehtävä vaikuttaa olevan vieraan häpäisy, jos vieras on toimittajan kanssa eri mieltä tai edustaa toimittajan mielestä väärää poliittista ajattelua.

Nähdäänkö tänä iltana (Yle TV 1 klo 21:00) kaikkien aikojen manipulatiivisin ja ryöpyttävin presidenttitentti, kun perussuomalaisten Laura Huhtasaari astuu studioon? Ennakkoasetelma  puhuu vahvasti puolueellisen ja manipulatiivisen lähetyksen puolesta.

Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, kohteleeko Ylen toimittaja Sauli Niinistöä samanlaisella halveksivalla asenteella kuin Paavo Väyrystä.

Keskeyttääkö toimittaja Niinistön jaarittelun vaatimalla selkeitä vastauksia? Voi tietysti olla, että Niinistö saa kysymykset jo etukäteen, sillä muistaa täytyy, että Niinistön mediavastaava on Ylen toimittajien vanha kaveri työskenneltyään aiemmin useita vuosia Ylen ajankohtaistoimittajana.

Ylessä on totuttu toimimaan vastoin journalistista etiikkaa ja moraalia, joten mikään ei enää sinänsä yllätä.

Suomi on Euroopan viimeinen neuvostoajan reliikki, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Valitettavasti suuri osa kansalaisista ei näe valtamedian ja johtavien poliitikkojen toiminnassa mitään ihmeellistä. Tämä puolestaan kertoo jotain kansalaisten yhteiskunnallisesta ajattelusta ja suomalaisen demokratian todellisuudesta.