Ennen tutkijan työtä toimin pastorina seurakunnassa. Siinä sai kohdata inhimillisen elämän koko kirjoon. Oli kasteiden iloa, rippileirin nuorta riemua ja häiden onnea.

Oli myös ikävämpiä asioita. Eräiden hautajaisten muistosanojen aikana jotkut omaiset kiistelivät maisesta mammonasta ja siitä ketä edesmennyt oli arvostanut eniten. Pihalla tupakoivat omaiset kiistelivät, riitelivät ja tuhlasivat sanoja asiaan, joka oli jo mennyt. Ihmisestä, joka oli juuri haudattu.

Murheellista.

Kuntakäsittely valinnanvapaudesta – muistosanat Sotelle

Tämä muistikuva juolahti mieleen kuin luin hallituksen kunnille ja kaupungeille lähettämää esitystä Soten ”valinnanvapaudesta”. Itse uudistus näyttää luisuvan ns. suureksi epäonnistumiseksi, joka kuuluu samaan kansallisten katastrofien luokkaan kuin Olli-Pekka Heinosen ”UMTS” kauppa ja Pekka Haaviston ”Caruna” kauppa.

Näin se vain on. Kaikki tietävät, että SOTE epäonnistuu ja siksi käsittely asiasta sukeutuu kunnissa äänestysorgiaksi, jossa jokainen haluaa sanoa ”muistosanansa”. Näin ollen kuntakäsittelyt ”valinnanvapaudesta” jäävät mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi ja muistomerkiksi epäonnistumisesta.

Kyseessä on aivan samanlainen epätoivoinen yritys kuin Kataisen-Stubbin hallituksella – silloinkin tehtiin SOTE-luonnokseen uusia ehdotuksia – lopulta niin, että uudistusta väsättiin yhdessä opposition kanssa.  Lopuksi epätoivoinen Kataisen-Stubbin hallitus halusi vain jotakin – ihan mitä vaan - ettei olisi epäonnistuttu.

Laitan tähän omat muistosanani ”valinnanvapaudesta”. Yritän samalla pitää mielessä sen vanhan latinankielisen ajatuksen (de mortuis nil nisi bene) siitä että kuolleista puhutaan vain hyvää.

SOTE - kustannuksia ei hillitä 

Näin yleisesti. Valinnanvapauslakiluonnos ei millään tavalla vahvista soteuudistuksen tavoitetta siitä, että kustannuksien kasvua voitaisiin hillitä 3 miljardilla. Kaikkien yksinkertaisimmallekin on selvää se, ettei säästöjä voi syntyä muuta kuin palveluja leikkaamalla ja/tai laadusta tinkimällä.

Uudistuksen toinen suuri ongelma on siinä, että yhdenvertaisuus ei toteudu ts. uudistus rikkoo kuntalakia ja perustuslakia.

Tasavertaisuus ei toteudu – kuntalakia rikotaan – perustuslakia rikotaan

Jokaiselle ajattelevalle ihmiselle on selvää, että palvelujen alueellinen saatavuus ja niiden nopea saavutettavuus ei toteudu yhdenvertaisesti.

Miten saadaan aikaan lähipalvelut - joita ei ole tarkkaan määritelty - säilymään myös suurten asutuskeskusten ulkopuolella?

Lyhyesti: kaikilla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta valita.

Valinnanvapaus on kaunis sana mutta siihen sisältyy myös ajatus siitä, että kaikki osaavat valita. Ehdotuksen mukaan näyttää siltä, että rikkaat valitsevat ja köyhät ajautuvat. Palvelu-ohjaus vaatii myös resursseja. Nyt niitä ei ole.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että kelakorvaus yksityislääkärikäynneistä poistuu.

Erikoislääkäreitten vastaanottoja pitää lisätä myös sotekeskuksiin koska yksityiset lääkäripalvelut tarjoavat juuri erikoislääkäreitten palveluja. Miten se tapahtuu?

ICT-järjestelmästä tulee valtavan kallis ”Hyrysysy”

Potilastietokannat ja tietokonejärjestelmät pitää saada toimiviksi ennen uudistusta. Se ei tapahdu kertarysäyksellä vaan vie aikaa vuosia. Se on myös kustannuksia nostava tekijä. On luultavaa, että Sote ICT :n kustannukset paisuvat valtaviksi. Esimerkkejä on.

Voin kuvitella miten erilaiset it-firmat lipovat kieltään voidakseen esittää niin suolaisen laskun kuin vain on mahdollista. Nyt päästään veronmaksajan valtimolle! Rahaa palaa!

Kallis hinta korreloi huonon turvallisuuden kanssa; potilastietojärjestelmien erilaisuus ja niitten keskinäinen toimimattomuus voi haitata hoitoketjujen toimivuutta ja vaarantaa jopa potilasturvallisuuden kun potilas siirtyy valintojensa mukaan paikasta ja palveluista toiseen.

Mikä asiakasseteli? Miten se todellisuudessa toimii? Entä erikoissairaanhoito?

Asiakassetelin käyttö on lakiluonnoksessa monelta osin epäselvää.

Missä muodossa maakunnan liikelaitos tai mahdollisesti laitokset toimivat, ei ole luonnoksen perusteella yksiselitteinen.

Samoin: asiakasmaksulakia ollaan uudistamassa. Soteuudistuksen takia herää pelko niitten kohtuuttomasta nostamisesta.

Entä mitkä tulevat olemaan ne erikoissairaanhoidon palvelut, jotka tulisivat valinnanvapauden piiriin? Nyt ne on määritelty hyvin ylimalkaisesti. Listaus niistä pitää tehdä huolellisesti.

Samoin pelko siitä, että nykyiseltä julkiselta puolelta katoaa erikoislääkäreitä huomattavassa määrin yksityiselle puolelle, on hyvin aiheellinen. Meillä on kansainvälisestikin korkeatasoinen julkinen erikoissairaanhoito. Sen säilymisestä on huolehdittava. Oletan, että erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi kuuluu maakunnan liikelaitokselle. Siitä on pidettävä huoli - ettei sitä yli-eikä alimitoiteta.

Leikkaustoiminta ja niiden puuttuva laatu

SOTE-ehdotuksen rujous on näin ihan tavalliselle ehdotusta lukevalle järkyttävää ja massiivista. En ymmärrä miten tällainen ehdotus on edes laskettu liikkeelle?

Ihan aikuisen oikeasti!

Eräs kummallisimmista asioista on se, että STM:n on pitänyt valmistella laatukriteerit yksityiselle leikkaustoiminnalle. Epäilen sitä, että ne tulevat voimaan suunnitellusti 1.7.2018? Nykyisessä lainsäädännössä ne koskevat vain julkisten sairaaloiden leikkaustoimintaa.

Tämä on tärkeä kohta: laatukriteerit olisivat peruste julkisella rahalla tehtävälle kiireettömälle leikkaustoiminnalle.

Entä henkilöstö? Henkilöstön siirtyminen tai siirtäminen yksityiseltä julkiselle tai päinvastoin on vaikea kysymys. On hyvin mahdollista, että uudistus vie osan hoitohenkilöstöä työttömäksi.

Hoitohenkilökunnan käytännön opiskelujen koulutus ja ohjaus on ollut tällä hetkellä julkisen sektorin hoidossa. Tämä koskee niin lääketieteen opiskelijoita kuin muuta hoitohenkilökuntaa.

Kun usein mittaamme tuottavuutta on oleellista huomioida että vastaanottokerrat ja suoritteet eivät voi olla samat julkisella sektorilla verrattuna yksityissektoriin. Samoin julkisissa sairaaloissa ohjataan opiskelijoita. Ihmisen hoitaminen vaatii opettamista, opettamista ja harjaantumista. On arvioitu, että kokopäiväinen opiskelijan ohjaus vie ohjaajalta noin 30% omasta työpanoksesta. Entä tämän jälkeen?

Jos yksityissektori alkaa tuottaa nyt myös julkista palvelua, siirtyykö osa opetusta myös samalla tavalla yksityiselle puolelle? Tätä ei ole käsitelty lakiluonnoksessa.

Armahtakaa Suomen kansaa ja Juha Sipilää!

Kaiken kaikkiaan. Suomen herrat! Pliis. Armahtakaa Suomen kansaa. Älkää hyväksykö tätä näin vaan laittakaa tämä valmisteluun uudelleen! Älkää käyttäkö Suomen kansaa koe-eläimenä! Tätä lakia kannattaa lykätä ja valmistella paremmin – tällaisena siitä tulee veronmaksajille erittäin kallis epäonnistuminen.

Toisaalta, SOTE majesteettinen ajaminen karille herättää myös säälin tunteita. Sehän oli nykyisen hallituksen olemassaolon syy. Siteeraan tässä toimittaja Matti Posiota: ” Sipilä lupasi olla uudenlainen poliitikko, joka ei kalastele suosiota vaan uudistaa maata. Mielikuva suorasta ja ei-poliitikkomaisesta Sipilästä koki kovan kolauksen, kun hallituksen nähtiin viime kesänä pelastuneen kaikkien aikojen poliittisten lehmänkauppojen jälkeen. Kaiken lisäksi pääministerin epäiltiin laatineen suunnitelmia toisen hallituspuolueen eli perussuomalaisten hajoamisen varalta, minkä hän ehdottomasti torjuu.”

Jatkan tätä aihetta ja käytän tässä vähän raamatullista kuvakieltä.

Juha Sipilän hallitus on kuin vanhan kuningas Daavidin hovi. Hallitsijaa ei auta enää mikään – hän on tehnyt ”syntiä demokratian henkeä” vastaan kertomalla muunnettua totuutta eduskunnan suuressa salissa ja tuonut omaan hallitukseensa puolueen, jolla ei ole kannatusta.  Samoin kuin vanhaa kuningas Daavidia ei Sipilääkään auta vaikka hänellä on ympärillään iso esikunta ”kreetejä ja pleetejä”; kanslereita ja hovimiehiä”. Näiden turinat, egohieronnat, lohdutukset ja hengennostatukset eivät enää auta. Ei auta myöskään veljien hoitavat kokoukset. Kun jalat kylmenevät niin ne kylmenevät.

Veto on loppu. Ruukku on särkynyt.

Eduskunnassa on alkanut kuhina ja kahina tulevista vaaleista ja itse hallitus on nyt yhtä voimaton kuin aikoinaan Kataisen-Stubbin hallitus. Riitely on käynnistynyt ja yhteinen tahto on hävinnyt.

Ainoa, joka ei tätä huomaa on itse vanha kuningas Daavid.

Arto Luukkanen

Järvenpää