Tänään olisi syytä pistää valtakunnan liput puolitankoon.

Syy on yksinkertainen: eduskunta päätti eilen että käräjäoikeuksien määrä vähenee seitsemällä. Käräjäoikeuksista suljetaan Hyvinkää, Järvenpää, Kemi, Kokkola, Porvoo, Raasepori ja Ylivieska.

Nyt täytyy kysyä: miten tämä on mahdollista? Kyseinen ”uudistus” oli juuri sellainen, joka vaikuttaa jokaiseen tavalliseen suomalaiseen. Oikeusjärjestelmän toimivuus on valtion perustoimintoja ja se liittyy läheisesti sisäisen turvallisuuden takaamiseen.

Seutukuntien kaupunkien peruspalveluiden alasajo ei merkitse korvapuustia ainoastaan näiden alueiden asukkaille. Se merkitsee iskua kansalaisten tasa-arvolle ja sille idealle, että koko maa pidetään asuttuna. Olemmeko todella niin köyhiä? Eikö meillä ole varaa huolehtia oikeusjärjestelmästämme?

Miksi ja mitä tapahtuu?  

Täytyy kysyä: miksi? Minkä takia Kepu toimii omaa perusperiaatettaan vastaan ts. sitä, että myös maaseutu täytyy pitää asuttuna. Onko kysymyksessä jonkinlainen lopun edellä tapahtuva huutokauppa vai ”viimeinen kiusaus”? Onko Sipilä unessa vai onko hänen lähtönsä jo varma joten hän uskaltaa nyt hoitaa ikäviä ja epämiellyttäviä uudistuksia?   

Tämä viikko on muutenkin ollut ihmeellinen. Kansalaisille kerrottiin pääministerin omalla suulla, että Kepu/hallitus haluaa pakolaisia lisää, että meidän on nyt pakko ymmärtää enemmän islamia ja matalapalkka-alat onkin ihan kiva juttu. Pääministeri toteuttaa politiikkaa, jota kannattaa ainoastaan kokoomuksen oikean laidan väki. Ehkä Juhasta on tullut kokkari?

Väki on tyytymätöntä

Vielä kerran: väki on tyytymätöntä. Sain juuri puhelun eräältä vihaiselta kepulaiselta, joka ihmetteli tätä samaa asiaa. Hänellä oli rämäköitä kysymyksiä. Kuka sitä Sipilää oikein ohjaa? Ketä nämä liberaalit oikein ovat? Onko Sipilä oman ministeriryhmänsä vanki?

Tämä kepun jäsen muistutti myös siitä, että johtajan paikka on nyt hakusessa ja että Sipilän voi kokea ikävän yllätyksen kesällä. Siinä puolueessa – kuten monessa muussakin – väki huutaa hallelujaa johtajalle aina siihen hetkeen saakka kunnes se hylkää sen. Viimeinen, joka huomaa sen, on entinen puoluejohtaja. Lojaalisuudenvakuutukset vaihtuvat sekunnissa hylkyyn.

Keskustelu oli hyvä ja hyödyllinen. Pohdimme yhdessä lähihistorian armottomia opetuksia. Sipilä on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän puna-mustan hallituksen Holkeria. Siinähän tämä hyvä poliitikko jäi vähitellen hallituksen vahvojen voimien vangiksi. Holkeri muuttui vähitellen liikuttavaksi hahmoksi, jolla oli koko ajan yhä vähemmän sanomista asioista.

Arto Luukkanen