OM: Julkisuuteen on syntynyt sellainen kuva, että Ylellä olisi idealististen journalistien porukka - josta moni on nyt jättänyt Ylen ovet paukkuen - ja sitten paha politrukkien kööri, päätoimittaja Atte Jääskeläinen etunenässä, joka kontrolloi näiden hyvien sananvapautta.

Minulla on käynyt mielessä, että olisiko siinä idealistien joukossa sellaista asenteellisuutta, että toimituksen johdon on ollut hyvistä journalistista syistä perusteltuakin käyttää työnantajan direktio-oikeutta vinouden oikaisemiseksi.

Yleläinen: Tuo koko hässäkkä vaikuttaa olevan pitkälti peräisin sieltä ajankohtaisohjelmien sisäisestä väännöstä, josta on tosi vaikea sanoa mitään, kun ei ole niiden kanssa samoissa kahvipöydissä.

Mutta kyllä tuossa tulkinnassasi on varmasti perää. Voin sanoa 99-prosenttisella varmuudella, että päätoimittaja Jääskeläisellä on ihan oikeasti niiden pomojen aito tuki, jotka näin julkisesti väittävät.

OM: Oma teoriani on se, että toimittajien arvoliberaalit asenteet heijastuvat uutisointiin ilman mitään ylhäältä tulevaa ohjaustakin, ja toimituksen johto saattaa useissa välineissä ennemminkin pyrkiä panemaan hieman sordiinoa tähän asenteellisuuteen.

Juuri näin. Tosin oma fiilis on, että suitsia on kiristetty jo ennen sipilöintejä ja sen seurauksia. Esimerkiksi pahimpia toimittajan kaapuun pukeutuneita aktivisteja on laitettu ruotuun vähentämällä mielipidekirjoituksia. Ja ainakin käytäväpuheiden tasolla vinoumaan on alettu kiinnittää huomiota myös juttujen valinnassa.

OM: Onko tämä nykyään julkilausuttu linja Ylessä?

Paperilla ei kai ole mitään virallista, mutta käsittääkseni ajatus on lähtenyt päivittäisiltä sisältöpäälliköiltä ja osastojen pomoilta. Perustelu on juuri se, että asenne paistaa ikävästi ja vinouttaa uutisointia - ja tietenkin altistaa arvostelulle, jolta on vaikea puolustautua. Toisin sanoen meillä on kyllä tajuttu tuo punavihreys, mutta sitä on katsottu kummallisesti sormien läpi niin kauan kuin ulkopuolinen arvostelu on loistanut poissaolollaan.

OM: Onko julkisella keskustelulla Ylen linjasta todella vaikutusta toimituksen arkeen?

On, vaikkei ehkä uskoisi.

OM: Kumpi vaikuttaa paremmin, suora palaute sähköpostilla vai sellainen, joka esitetään julkisuudessa?

Sanoisin, että julkisuudessa esitetty paljon enemmän. Palautteen määrä on niin valtava, etten ole ihan varma, perataanko sitä edes tasaisesti minkään tietyn tahon toimesta. Veikkaan, että ei.

OM: Minkälaista poliittinen ohjaus Ylessä on? Onko joillakin puolueilla päällystakit, jotka suojelevat omiaan?

Ei näy suojelu millään lailla.

OM: Onko esimerkiksi päätoimittaja Atte Jääskeläinen suojellut nimenomaan keskustaa vai ennemmin normaaleja journalistisia periaatteita?

Siitä Atesta on mahdoton sanoa, kun en miestä sillä lailla tunne.

OM: Vaikuttaako mikään muu ylhäältä tuleva paine?

Ei yllä paine ainakaan meille asti, on saatu koko ajan tehdä todella rauhassa. Täytyy sanoa, että lähimmät pomot on hyviä luomaan meille turvallisen olon.

OM: Viime kesänä lakia Yleisradiosta päätettiin muuttaa niin, että tehtävä “tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta” muutettiin hieman ympäripyöreämpään muotoon . Mutta vedottiinko tähän pykälään koskaan?

Tuohon lakipykälään en ole koskaan törmännyt.

Suurin ongelma on yksinkertaisesti siinä, että tiettyjen yksittäisten toimittajien motiiveihin on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Ja niitä on jouduttu paikkaamaan.

OM: Miten niitä on jouduttu paikkaamaan?

Esimerkiksi juuri karsimalla toimittajien mielipidekirjoituksia. Sitten on myös pohdittu entistä tarkemmin juttukokonaisuuksia.

Mutta yksi iso ongelma on siinä, että aluetoimitusten tekemä työ ei todellakaan ole linjassa Pasilan kanssa. Siellä tehdään edelleen aivan liikaa mitä sattuu.

OM: Miten tämä ilmenee?

Harmittomimmillaan väännetään niitä juttuja soivista harjanvarsista ja kissoista joutsenen selässä. Pahimmillaan tehdään päivästä toiseen hyvän mielen propagandaa turvapaikanhakijoista vailla kritiikin häivää.

OM: Moni on elänyt siinä käsityksessä, että maakuntalehtien ja Ylen aluetoimitusten toimittajat olisivat hieman arvokonservatiivisempia kuin niin kutsuttu Etelän media.

Niinhän sitä luulisi. Veikkaan, että alkuperäisistä maalaisista iso osa on muissa hommissa jo, mikä on seurausta vuosia sitten tehdystä mylläyksestä. Silloinhan ikänsä puhelintoivekonsertteja juontaneista radiotyypeistä väännettiin väkisin uutistoimittajia, ja eihän siitä mitään tullut. Sittemmin tilalle on palkattu väkeä ihan niistä samoista opinahjoista kuin mistä Pasilaankin on porukkaa tullut.

Ei ole mitenkään harvinaista, että joku ei saa pitkää sopimusta Pasilasta ja lähtee sitten jonnekin aluetoimitukseen, kun sieltä irtoaa paremmin töitä.

Olen sitäkin miettinyt, että arvokonservatiivisemmalla porukalla lienee myös jonkinlainen tarve näyttäytyä liberaalimpana kuin ovatkaan. Siis sillä lailla, että katsokaa nyt siellä Pasilassa, ei me mitään juntteja olla.

Kulissien takaa -palstan kirjoittajat ja haastateltavat puhuvat asemansa vuoksi nimettömänä. Haastateltava työskentelee Yleisradiossa.