Länsimaisessa demokratiassa jokaisen aikuisen pitäisi tietää, miten maailmanuskonnot eroavat kristinuskosta.

Oikea tieto ei ole tärkeää vain sen takia, ettei antaisi niin sanotusti kusettaa itseään. Se on myös tarpeen kyetäkseen tekemään tosiasioihin perustuvia valintoja omaksi, lähimmäistensä ja isänmaansa parhaaksi. Demokratiassahan valtiovalta kuuluu kansalle.

Tuntuu vaikealta uskoa, että Suomea on joskus pidetty ”maailman luterilaisimpana maana”. Uskonnollisen yleissivistyksen taso saattaa älykkäillä ja koulutetuilla ihmisillä olla nykyään heikompi kuin pyhäkoululapsilla.

Vaikka itsellä ei olisi kristillistä vakaumusta, kuuluu yleissivistykseen tietää ainakin kristinuskon perusasiat. Myös ateistin. Perustuuhan länsimainen kulttuuri, moderni tiede ja demokraattinen yhteiskuntajärjestys kristilliseen maailmankatsomukseen ja ihmiskäsitykseen. Ilman kristinuskoa emme olisi tässä.

Valtamediassa levitetään harhaanjohtavia käsityksiä kristillisestä uskosta ja islamista. Perustava virhe on luulla, että Raamatun kolmiyhteinen Jumala olisi sama kuin Koraanin Jumala, Allah.

Kristinuskon vääristelyn osalta syyllistä tuskin tarvitsee hakea kauempaa kuin luikuriteologeista, jotka ovat vieraantuneet Raamatusta ja kristinopista. Näitä vilisee kolmetoista tusinassa, kuten sanonta kuuluu. Ei siis tarvitse ihmetellä sitä, että oikean tiedon määrä vähenee eikä edes kristinopin perusteita tunneta.

Kymmenen vuotta sitten kuopiolainen teologian tohtori Kari Kuula julisti Savon Sanomissa (2.6.2007): Islamilla on sama Jumala kuin kristinuskolla. Kouluja käyneenä hän oli apinoinut jostain tai kehitellyt ihan itse kolminaisuusopin pohjalta mielestään ”kauniin kolmijaon":  juutalainen elää Isästä, kristityt Pojasta ja profeetalliseen sanomaan nojautuvat muslimit Pyhästä Hengestä. Hän sai pian seuraajia.

Rovasti Markku Suokonautio väitti (26.6.2007), että ei vain juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten, vaan kaikkien ihmisten Jumala on yksi sama, vaikka meidän tulkintamme voivat olla kovinkin erilaisia.

– Niin Jumalaan uskovat kuin ateistit yrittävät selittää samaa olemassaolon todellisuutta vain eri termejä käyttäen, kirjoitti Suokonautio Savon Sanomissa.

Rovasti sekoitti toisiinsa niin sanotun luonnollisen jumalantuntemuksen, joka kaikilla on syntymästään (Room. 2:14-15) mutta joka ei ketään pelasta, ja toisaalta kristillisen Jumalan tuntemuksen, jota varten kirkko maailmassa ylipäätään on (Matt. 28:19-20).

Hänen kerrotaan jatkaneen vuodatustaan Suomen Kuvalehden ja Kotimaa-lehden sivuilla väittämällä, ettei kristinuskolla ole sanomaa, joka poikkeaisi juutalaisuudesta, hinduismista tai islamista ja ettei Jeesus ole ruumiillisesti noussut kuolleista, vaan kyseessä on ”symbolinen myytti” (vrt. 1. Kor. 15:1-15). Jeesusta hän ei pitänyt kenenkään syntien sovittajana vaan pikemminkin ”elämän voimana ja hyvän elämän opettajana” (vrt. 1. Joh. 2:2).

Eikä tuomiokapituli Kuopion piispa Wille Riekkisen johdolla tietenkään katsonut opiskelu- ja aatetoverinsa poikenneen ”kirkon tunnustuksesta”. Yhteinen aate ylittää Raamatun ja tunnustuksen, eikä korppi korpin silmää noki. Riekkinen oli yliopistolla aiemmin toimiessaan tainnut itsekin olla istuttamassa samanlaisia ajatuksia tulevien pappisparkojen päihin. Sonkajärven seurakunta ”palkitsi” rovastin mediahuomiota herättäneestä kumouksellisuudestaan valitsemalla hänet kirkkoherraksi.  

Oma käsityksensä islamin ja kristinuskon samankaltaisuudesta – tai pikemminkin eroavuudesta – Riekkinen taisi tulla paljastaneeksi YLE Uutisten haastattelussa elokuussa 2011. Piispa oli näet valmis antamaan kirkon tiloja muslimien mutta ei Luther-säätiön kristittyjen käyttöön. Ortodoksikirkkoa, jonka suhtautuminen oli täysin päinvastainen, piispa Riekkinen sen sijaan paheksui.

Suokonautio oli omassa hurmahenkisyydessään kuitenkin pitemmällä. Hänen kerrotaan toimittaneen kasteita – ilmeisesti feministejä miellyttääkseen – sukupuolineutraalisti "Elävän Jumalan, Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen". Kolmiykseyden "uustulkinta" ei ehkä ollut yhtä villi kuin tohtori Kuulalla. Mutta edes Rooman kirkko ei sellaista kastetta kristilliseksi tunnusta.

Oma kastekaava formulointeineen sopi rovastin käsitykseen, jonka mukaan ”Jeesuksen suuhun pantu lähetyskäsky ei todennäköisesti ole lainkaan hänen lausumansa viesti”. Käsityksensä hän oli ilmeisesti omaksunut Helsingin yliopiston liberaaliteologeilta, kuten Riekkinenkin. Mistäs muualta?

Vasta perittyään satojen eurojen laskuja kirkollisista toimituksistaan, rovasti sai tuomiokapitulilta varoituksen. Uhkasi kai firman omaa bisnestä. Mutta siinä vaiheessa oli piispakin jo vaihtunut.

Petteri Hiienkoski