Blogi: Reijo Tossavainen, ti 10.10.2017 18:45

Tänään Aleksis Kiven päivänä lainauksia kansalliskirjailijan teksteistä

Alle präntätyt tekstit ovat sitaatteja Aleksin Kiven teoksista. Koonnut Esko Rahikainen Aleksis Kiven Seurasta ja Reijo Tossavainen.

Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille annettu.

Minäpä tämän asian alku ja juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä supliikissa myös.

Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön.

Leipä on luotu meille syötäväksi, vesi juotavaksi, vaikka ihmissuku, tämä kurja ihmissuku, on kenties ijankaikkisesti eksynyt luonnon tieltä.

Ihminen on poiskadonnut lammas,. Mutta yksi naukki, hyvä kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia.

Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri mailmaa mainittu asia.

Elkäät olkaa ämmäkkäitä, pojat, vaan jättäkäät tämä leukain nalkutus ja syökäät ja juokaat kuin ystävät!

Päivä nouskoon taas ja laskekoon; niin vuodet menköön, niin aika aina onnen suojassa kulukoon, kunnes viimein päänne vaipuu rauhalliseen hautaan; ja kaipauksen kyynel silloin kastakoon hautanne kummun.

Heitä Hiiteen tämä tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa.

Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita.. Te’e työtä ja säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein päättyy hyvin.

Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa rakennamme, emmekä koskaan pidän suden eikä lampaan puolta, niin kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kiviaidan turpeella kunnian käki.

Mutta niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme.

Ihminen, se saatana, on vihoissansa kuin nuijalla tupattu säkki, jonka sisällä sappi se karvas kiehuu ja kuohuu, hörisee ja pörisee, juuri niinkuin kiukkuinen ampiaispesä turpeen alla.

Elä huuda vielä: hoi, koska oja on edessäsi, syvä suvanto edessäs, ja katso, ettes joudu pahoihin puliin, ennenkuin pääset sen ylitse.

Kettu on jänikselle sama kuin meille nälkä, joka niin monta ihmisen lasta on saavuttanut ja viimein surmannut.

Emme kuule lain uhkaavaa ääntä, koska sappemme paisuu ja ja koston hunajakaste mielessämme palaa.

Se on se synnin sitkeä juuri, joka istuu meissä, sen tunnustan, mutta en voi sitä auttaa enkä kovin lukuakaan pidä; sillä eihän ole minun syyni, että Aatami lankesi.

Olisin vahva kuin kontio, siivo kuin lammas ja viisas ja varova kuin kettu, pensaston tulisilmäinen heilahantä, niin koskematta kuin noidan vasama kulkisin halki tuhannet mailmat.

Muuttumaton, vakaa aika mittailevi vielä sylihini ijäisestä langastansa, vielä nousee päivä toisen perään ja sydän raikkaasti rinnassa lyö; kaikki taitaa hyvin päättyy vielä!

Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit.

Ääni on lahja Herralta, liioinkin lauluääni.

Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä.

Hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.

Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven.

Tukala on pääseminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen.

Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.

Jos minulla on kaksi ”nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas”, niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan.

Paukahtelivat kiukaan mustat kivet ja pilvenä kiiriskeli kuuma höyry ympäri saunaa. Kaikin voimin käytteli nyt kukin mäihäpehmeätä, ihanata lehtivihkoansa.

Ryöhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän oivan talon tunnusmerkkejä ovat.

Oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä.

Etpä järkähdytä minua; sillä minä olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silmä.

Eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta?

Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenpäin, koukistellen hiljaa.

Ihminen on merenkulkija elämän myrskyisellä merellä.

Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne, täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa.

Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme.

Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies.

Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy.

Kaikki onnistuu hyvin, jos käymme aina käsiin järkevällä mielellä.

Mitä kirkkaan päivän pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himmeässä maailmassa käyskelen sun kanssas.

Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu.

Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun.

Parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn.

Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meitä kaikkia.

Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt.

Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.

Kuohuvan olutkiulun ääressä ja tervaisen päreen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven lämpymässä.

Käärittyinä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon.

Ulkona hyppeli pakkanen, räiskytellen pitkin aitoja, pohjonen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas.

Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa.

Muistuttipa heidän juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei väisty hän syrjään hattaran edestä, joka tahtoo sulkea hänen tiensä, vaan huoletonna hän retkeilee sen läpitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu hän jälleen sen kautta ulos.

Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies.

Hänen henkensä voima oli hänelle raikkaana lähteenä, maistuvana hedelmänä ja säteilevänä valkeutena.

Jos nyt linnalla, joka piiritetty on, ei ole päämiestä, järjestyksen ja puolustuksen johtajata, niin vallattomuus ja häiriö anastaa miehistön ja pian on hukassa sekä linna että linnan väki.

Tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro.

Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän.

Läksin taasen tietä käymään, minä veitikka, aina iloinen.

Kiittäkäämme, että kuulumme sukuun, joka on oppinut taistelemaan nälän kanssa, sukuun ja kansaan.

Kaikilla on meillä yhteinen laki, jonka edessä me seisomme verta-verroin. Sillä ämmän kohdusta olet sinä astunut ulos juuri niinkuin minäkin ja yhtä paljaana, yhtä paljaana, et tuumaakaan parempana poikana.

Kirkkaana kaarteli heidän päällänsä syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä.

Muutoin, koska poika-rässyä kovan onnen päivä uhkaa, niin aattelenpa aina: eihän tuosta kuolemata vihaisempaa tule. Mitä suremme? Aika antaa uusia neuvoja.

Katsos nyt, kuinka syntyy aatoksesta aatos ja sanasta sana.

Onpa se neuvo kotoisin miehen kallosta, vaan ei hatsaleen ämmän pääkkösestä.

Talvi tuli, lumi peitti maan, aholla kiertoili vinkka tuuli ja rakenteli kinoksia vasten pirtin seiniä.

Viinakin, jos sitä taidolla ja kohtuudella nauttii, on iloksi ja onneksi, etenkin heille, kaarneenpoikasille synkeässä sydänmaassa.

Kaikui heidän korvissaan lakkaamaton, humiseva soitto, kuin kaukaisen pasuunan ääni, ja iloisesti pyöri maailma ympäri heidän silmiänsä.

Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä, mutta paha ei kuristakaan parane.

Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi heidän ympärillään metsäinen, avara maailma, ja laskeva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella.

Tehty on tehty, eikä saata sitä enään takaisin ruikutus ja marina. Niin, niin, mikä on mennyt, se on suden suussa; mutta olkoon tästälähin toinen laki.

Onhan lupa kysyä, vaikk’ei varaa ostaa.

Nytpä miehet lukemaan, nyt aapiskirja kouraan ja sanaa päähän vaikka halkonuijalla.

Jassoo! Onkos se niinkin? No vie sinun! Sittenhän kelpaa tuota koettaa, koska sen konstin kautta saan itselleni ehkä kelpo akankin, jos niin hulluksi tulisisin.

Hän, joka ”alati vääryyttä kärsii”, hän katsokoon kuinka on laita omassa povessansa.

Kuinka hyväänsä, mutta paras on sovinto ja rauha; ja rauhan voimme jälleen rakentaa, jos vaan täyttä päätä niin tahdomme.

Maksoi tämä meille paljon, maksoi työtä ja hammasta purevata vaivaa, mutta ilman näitä ei täällä milloinkaan toukoa tehdä.

Hautamme tuolla elämän hämäräisellä rannalla ei näytä meille kauhistuksen kodoksi, vaan ihanaksi lepokammioksi, himmeäksi porstuvaksi autuaitten saliin.

Ahkeruus on onnen lähde.

Salaisesti myhäillen he lähenivät jaloa huonettansa, joka taasen rauhaisesti hymyten katsoi heitä vastaan, ja sen poutaisella katolla hyppeli päivän hopeakimmeltävä lämmin.

Vaimo huoneen joko nostaa ylös mahtiin ja kunniaan ja repii sen alas aina multahirsiin asti.

Kelpo ja armas vaimo on hänen onnensa ihanin, hänen paras ystävänsä, kultainen kunniansa, ja tekee hänen huoneensa ilon ja rauhan satamaksi. Ja sellaista vaimoa hän kohdelkoon ja pidelköön kuin omaa silmäteräänsä, kuin sielunsa kalliinta aarretta.

Yksinvoimin taistelleet olemme; tempoilleet, riistoneet, repineet päästäksemme viimein kovan onnen rykelmäisestä korvesta lakealle, vapaalle aholle.

Onnelliset me, jotka onnen hetkenä huomasimme mikä rauhaamme tuli ja tuotimme oivia hedelmiä, ennen kuin synkeä tuomiomme kirjoitettiin etehemme seinään.

Vuoret roikaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen.

Taistoon ankaraan he rupesivat, astuivat uljaasti kamppailemaan omaa sydäntänsä, syvästi juurtunutta laiskuutta, jäykkää, tylyä maata, kylmiä rämeitä ja soita vastaan, ja voittivat kaikki oman tahtonsa järkähtämättömyyden kautta.

Kun panee hyvin pikkuisen sianmurennusta leivän päälle, niin se särvittää niin.

Tiesipä hän missä löytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut.

Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen.

Oli nyt ihana rauha sekä ulkona että sisällä torpan sunnuntai-lakeassa tuvassa, ja lehditettynä laattia hymysi. Oli rauha ja hiljaisuus; ainoastaan tuolloin, tällöin kuului karjankellon kaukainen kilahdus koivuiselta mäeltä.

Sinua en unohda minä, en sinä ilmoista ikänä, en kuolemassa, sinua mun sieluni aamun paiste ja illan riutumus, mun iloni ja murheeni ihana.


Rakkaus lievittää ja avaa sydämen, sielun ja mielen.

Yllä olevat tekstit ovat sitaatteja Aleksin Kiven teoksista. Koonnut Esko Rahikainen, Aleksis Kiven seurasta.

 

Reijo Tossavainen ti 10.10. 18:45

Kommentit: 2

Mitä tapahtuu ti 10.10.2017 21:04 1

Kiitos, siinäpä pläjäys viisautta! Itselleni läheisin kirjailija on Aleksis Kivi, jonka Seitsemän Veljestä jäi ikuisesti mieleeni kielellisenä ilotulituksena, kun sitä koulussa luimme ääneen.

Viisaita lateli myös Churchill äsken tv-dokkarissa, puhuessaan sosialismin vaaroista. Vertasin nyky-Suomeen ja ällistyttävän samanlaisia vaarallisia kehityskulkuja on niin täällä kuin Winstonin varoittamassa sosialismissa.

Juha Kivelä ti 10.10.2017 21:49 0

Suomen sosialistis-kommunistisesta yksipuoluejärjestelmästä, jossa Puolue (kokoomus, keskusta, siniset (ex-sininen tulevaisuus, ex-uuvatit), vihreät, sdp, vasemmistoliitto, rkp) on anastanut laittomasti kaiken vallan itselleen, luoden Suomeen täydellisen Diktatuurin, olen yrittänyt varoittaa!



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Reijo Tossavainen

eläkeläinen ent. kansanedustaja (ps), päätoimittaja, yrittäjä

tuoreimmat

Euroopan kansat heräävät, nyt vuorossa Itävalta

ma 16.10. 10:01

Halla-aho: Maahanmuuttokriittisen puolueen ei tarvitse olla hallituksen puudeli

su 15.10. 09:50

Tuuli puhalsi 1,4 miljoonaa veroeuroa vuorokaudessa. Punavihreät tyytyväisiä.

la 14.10. 10:28

Ylessä vallalla punavihreä pakkosyöttö

pe 13.10. 12:09

Suomen sisäinen turvallisuus on romahtanut. Syyllinen on mukasuvaitsevaisto.

to 12.10. 14:05

Tänään Aleksis Kiven päivänä lainauksia kansalliskirjailijan teksteistä

ti 10.10. 18:45

Punavihreä suvaitsemattomuus ja väkivalta kopioitu 1930-luvulta

la 07.10. 19:16

Voisiko laatumedia HS kertoa lisätietoja "stalinmaisesta puhdistuksesta"?

pe 06.10. 12:27

Miten Ylen yleisöasiamies puuttuu toimittajien törkeään vihapuheeseen?

to 05.10. 11:51

Suomen valtion tulisi tukea Katalonian itsenäisyyttä, mutta toimii päinvastoin

ke 04.10. 09:38

blogit

Vieraskynä

"Niiden, jotka haluavat rauhaa, tulee varautua sotaan"

to 12.10.2017 21:58

Juha Ahvio

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

su 08.10.2017 18:14

Professorin Ajatuksia

Itävallassa toteutui kansan tahto

ma 16.10.2017 08:33

Jukka Hankamäki

Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen?

la 07.10.2017 11:53

Petteri Hiienkoski

YLE ja STT vastuussa mielipidevainoista

ma 16.10.2017 17:42

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lasten ja nuorten ääni maahanmuuton ongelmista kuuluville!

pe 13.10.2017 23:58

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Feministin ja cuck-miehen ero

ti 10.10.2017 09:24

Arto Luukkanen

Valtakunnansyyttäjä alistaa pakolla Suomen kansaa?

ma 16.10.2017 17:39

Mika Niikko

Äärinaivit päättäjät erityiskohteluineen

su 01.10.2017 20:27

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Valtakunnansyyttäjä vaarallisilla vesillä

su 15.10.2017 07:40

Heikki Porkka

Yleisradion Euroopan kirjeenvaihtaja toivoo paluuta menneeseen

ma 16.10.2017 12:37

Olli Pusa

Islam ja Eurooppa

ke 11.10.2017 11:12

Alan Salehzadeh

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

ke 04.10.2017 22:15

Janne Suuronen

Uusi Testamentti ja homoseksuaalisuus

ma 25.09.2017 17:21

Reijo Tossavainen

Euroopan kansat heräävät, nyt vuorossa Itävalta

ma 16.10.2017 10:01

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Mielikuvien tärkeydestä

ma 16.10.2017 08:55

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02