”Suomalaisten ihmisarvo ja tasa-arvo ovat kansallisuusaatteen ansiota.”

”Fennomaanit kiihottivat meidän kansanryhmäämme 1800 –luvulla sortoa ja apatiaa vastaan.”

”Kaikki tämän päivän puolueet ovat kansallisuusaatteen perillisiä suoraan alenevassa polvessa.”

”Kansallisuusaate ei aiheuttanut toista maailmansotaa. Sota syttyi siksi, että Saksan ja Neuvostoliiton ylikansalliset imperiumit hyökkäsivät Suomen kaltaisten pienten kansallisvaltioiden ja ylipäätään heikompiensa kimppuun.”

”Kansallisaatetta tutkitaan tänään samalla tavalla kuin syöpää, samanlaisilla instrumenteilla. Tai sitten sille vähätellään ja naureskellaan. Millä ihmeen perusteella?”

”Jos naureskelemme nationalismille ja vähättelemme sitä, kannattanee kysyä, että onko sen tilalle tullut joku veret seisauttava ismi.”

”Minä pahoin pelkään, että jälkimaailma katsoo meitä tämän päivän kulttuuri-ihmisiä ja poliitikkoja kutakuinkin aatteettomina internet-runkkareina.”

Yllä olevat lauseet ja muutamia muita asioita totesi historioitsija Teemu Keskisarja lokakuussa 2016.

Kirjastolehden 12.2.2015 julkaisemassa artikkelissa Keskisarja korostaa yhteisen henkisen ja fyysisen perinnön merkitystä:

"Jos minut istutettaisiin pöytään jonkun skotlantilaisen tai japanilaisen historiantutkijan kanssa, en keksisi mitään puhuttavaa, mutta suomalaisen spurgun kanssa voin hyvin keskustella talvisodasta, koska olemme samaa lihaa ja verta, ja se on tapahtunut esi-isillemme.”

Kaksi vuotta sitten (2.10.2015) Keskisarja istui Ylen aamutelevisiossa keskustelemassa pakolaisista.

Studiossa pohdittiin pakolaisuuden historiaa ja nykypäivää monelta kantilta. Toimittajan kysymykseen onko laajamittainen pakolaisuus uusi asia Suomen historiassa Keskisarja vastasi seuraavasti:

”Kaukomailta kumpuileva veronmaksajien kukkarolla käypä kansainvaellus on vasta tämän päivän ilmiö, mutta tietysti pakolaisuudessa Suomesta tai Suomeen ei oo mitään uutta auringon alla.”

Minkälaista pakolaispolitiikkaa valtiolla oli tuohon aikaan (itsenäisyyden alkuvuosina)?

”Pakolaispolitiikka tarkoitti, jonkinlainen hätämajoitus, laihaa soppaa, Kainuussa saatettiin lyödä käteen pettuleivän kannikkakin. Eli ei käytännössä mitään tukea. Pakolaiset joutuivat silloin sata vuotta sitten maksamaan jopa osan aiheuttamastaan byrokratiasta eli tämmönen ololippu-systeemi jonka pakolainen joutui itse kustantamaan.”

Miten he sitten tulivat toimeen?

”Saivat toki sen verran ruokaa viranomaisilta, että pysyivät hengissä, mut jos perheessä oli työkykyinen mies, niin ei muuta kuin savottaan metsätöihin."

”Totta kai ryssiin suhtauduttiin eri tavoin kuin Vienan karjalaisiin tai inkeriläisiin”, kommentoi Keskisarja toimittajan kysymystä miten suomalaiset suhtautuivat tulijoihin.

”Enkä mä rikoshistorioitsijana oo huomannu, että sata vuotta sitten maahan tulleet Vienan karjalaiset tai venäläisetkään ois ollu lainkaan yliedustettuja raiskauksissa tai henkirikoksissa. Eli ilmeisesti he omin nokkinensa kotoutuivat aika mukavasti.”

Toimittajan kysyessä viihtyivätkö tulijat Suomessa, Keskisarja toteaa:

”Kuka viihtyi, kuka ei. Jos eivät Suomen tavat tai Suomen valtion kohtelu miellyttäny niin sit heil oli mahdollisuus jatkaa länteen tai palata itään.”

Entä miten Keskisarja vastasi kysymykseen mitä historiasta voi oppia tai olisi pitänyt oppia verrattaessa nykytilannetta 1920-luvun pakolaisuuteen.

”Parhaiten Suomeen on kotoutuneet ne pakolaiset joita valtio ei oo kotouttanu oikeestaan lainkaan ei edes kielikursseja järjestäny. Jos pakolainen on ahkera, fiksu ja kiitollinen siitä turvapaikastaan niin hän kyllä kotouttaa itse itsensä.”

Keskisarjan sanat ovat kuin omia ajatuksiani. Useaan otteeseen elämäni aikana Suomessa ja ulkomailla muuttaneena tiedostan hyvin, että hyysääminen on paras tapa tappaa henkilön oma halukkuus kotiutua yhteiskunnan jäseneksi.

Jos maahanmuuttaja, pakolainen, turvapaikanhakija tai millä nimikkeellä tulijaa kutsutaankin, ei tunne kiitollisuutta eikä kunnioita maan tapoja, miksi häntä pitäisi sietää?

Vanha totuus on, että erilaisilta asioilta häviää arvo, jos kaiken saa tekemättä mitään, vain valittamalla ja vaatimalla.

Suomen nykyinen, pääosin 1990-luvulta perua oleva pakolais- ja maahanmuuttopoliittinen asenne, on lähtökohtaisesti väärä. Sen sijaan, että tulijoille tarjotaan ilman vastiketta paremmat olot kuin Suomen köyhille, pitäisi tulijoille tehdä alusta pitäen selväksi, että mitään ei saa ilmaiseksi. Jos ei löydy muuta tekemistä, risusavottaa ja luonnon siivoamista riittää aina.

No work, no money, tästä ajatuksesta pitäisi lähteä, kun puhutaan ihmisjoukosta, joka ei ole pannut tikkua ristiin suomalaisen yhteiskunnan puolesta.

Periaatteena pitäisi olla, että välttämättömät asiat annetaan eli katto pään päälle ja ruokaa pöytään. Muu ylimääräinen ”taskuraha” tai ”ilmaispalvelu” johtavat ylimielisyyteen ja halveksuntaan, jota useat tulijat ovat osoittaneet rötöstelyllään ja raiskausinnollaan. Unohtamatta sitä, että invaasion mukana saapuneet edustavat pääosin uskonnollista kulttuuria, jossa demokratia ja naisen kunnioitus ovat tuntemattomia käsitteitä.

Maassa maan tavalla tai maasta pois –sanonta pitää sisällään oikean ajatuksen siitä, millä tavoin tulijoiden virtaan olisi pitänyt suhtautua alusta pitäen.

Suomalaisilla ei ole mitään syytä alistua vieraiden toiveiden tynnyriksi eikä edes oman hallituksen edessä, kun hallitus toteuttaa haitallista politiikkaa, joka vaarantaa kanta-asukkaiden hengen, talouden ja terveyden.

Presidentti Niinistö totesi vuonna 2016 YK:ssa pitämässään puheessa ahdasmielisen nationalismin olevan nousussa. Mitä Niinistö tarkoittaa, sitä on vaikea sanoa, koska hänen lausuntonsa ovat niin monitulkintaisia. Toistaiseksi Niinistö on ollut lojaalimpi Brysselin päätöksille kuin omaa kansaa suojaaville ajatuksille ja toimille. 

Uskon, että suurin osa suomalaisista edustaa mieluummin Niinistön ahdasmieliseksi kokemaa nationalismia kuin avoimien ovien politiikkaa, jolla on jo nyt ollut surulliset seuraukset tuhansille suomalaisille.