Alla oleva kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, 29.9.2015.

Aleksandr Solženitsyn (11.12.1918 – 3.8.2008) - toisinajattelija sosialistisessa Neuvostoliitossa.

Lyhyt esittely

Solženitsyn oli kirjailija ja historioitsija, joka kritisoi Neuvostoliittoa ja kaikkea totalitarismiin viittaavaa.

Hän osallistui puna-armeijan mukana toiseen maailmansotaan edeten kapteeniksi. Sodan loppuvaiheessa, helmikuussa 1945, Solženitsyn sai kahdeksan vuoden karkotus/vankeustuomion, jonka ajan hän oli sekä työ(keskitys)leirillä että vankilassa.
Solženitsyniä syytettiin neuvostovastaisesta agitaatiosta, josta todisteena esitettiin mm. kirje, jossa hän käytti Stalinista nimeä ”viiksimies”.

Elokuva ”Ivan Denisovitsin päivä” pohjautuu Solženitsynin kirjaan, joka on kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva kuvaus työ(keskitys)leirin elämästä Neuvostoliitossa.
Suomen Elokuvatarkastamo kielsi vuonna 1972 elokuvan esittämisen Suomessa. Kun Jörn Donner valitti kiellosta, Suomen korkein hallinto-oikeus vahvisti kiellon. Kielto poistettiin vasta vuonna 1994.

Vuonna 1974 Solženitsyn vangittiin uudelleen ja karkotettiin Neuvostoliitosta. Karkotus tapahtui sen jälkeen, kun hän oli julkaissut teoksen ”Vankileirien saaristo”.
Teoksessa kirjailija paljasti Neuvostoliiton vankileirien saariston, Gulagin, rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuuden ja laadun sekä kyseenalaisti koko neuvostojärjestelmän.

Presidentti Kekkonen esti kirjan [Vankileirien saaristo] painatuksen Suomessa ja sen julkaisi ruotsalainen kustantamo.
Suomalaiset kommunistit ja useat sosialistit väittivät kirjan olevan lännen propagandaa ja valetta.

Ennen ”Vankileirien saariston” painatuksen kieltämistä Suomi–Neuvostoliitto -Seura yritti syksyllä 1972 estää ”Elokuu neljätoista” -romaanin julkaisemisen Suomessa.
Vähemmistökommunistien Tiedonantaja ilmaisi ilonsa siitä, ettei Tammi "eksynyt valheiden saaristoon" vaan pidättäytyi julkaisemasta Vankileirien saaristoa.

Ruotsalainen Expressen – lehti kirjoitti Suomen toiminnasta pääkirjoituksessaan:
»Jo itsesensuurina päätös on vakava. Mutta vielä paljon masentavampaa on kuulla, että päätös tehtiin hallituksen poliittisen painostuksen jälkeen. Suomella on katkeria kokemuksia Stalinin hyökkäävästä ulkopolitiikasta. Silloin pantiin vastaan. Mutta nyt estetään Stalinin hirmuvallan selostus väärästä hienotunteisuudesta Neuvostoliiton yksinvaltiaan seuraajia kohtaan.”

Osa yllä olevasta tekstistä on lainattu Wikipediasta.

Miksi Solženitsyn on nyt Suomessa ajankohtaisempi kuin koskaan?

Koska ihmiset, jotka ovat demokratian sekä rehellisen ja avoimen tiedonvälityksen kannalla, ovat nyt ivattuja toisinajattelijoita omassa maassaan.
Ja ne, jotka estävät monipuolisen tiedonvälityksen ja ohjaavat kansalaisten ajattelua yksisilmäisen uutisoinnin avulla, muistuttavat kansalaisia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon toiminnasta toisinajattelijoita kohtaan.

Neuvostoliiton propagandamedia ja johtavat kommunistit nimittävät toisinajattelijoita kansanvihollisiksi.
Nykyajan ”politbyrolaiset” ivaavat rehellisyyttä ja avoimuutta vaativia rasisteiksi, natseiksi ja ksenofobeiksi.

Politbyrolaisten tavoite on sama: saada jokainen toisinajattelija persona non grata -asemaan.

Kaikkien suomalaisten ”toisinajattelijoiden” olisi nyt herättävä ja rohkaistava mielensä. Tie on vaikea ja vastassa on monipäinen käärme.
Historia tulee kiittämään niitä, jotka seisovat rohkeasti puolustamassa yhteiskuntaa ja demokratiaa, jonka edelliset sukupolvet rakensivat kovalla työllä.