Blogi: Petteri Hiienkoski, la 30.09.2017 18:23

Muuttuuko Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain sanasota aseelliseksi?

Pohjois-Korea ilmoittaa, että lähes 5 miljoonaa kansalaista on tarjoutunut vapaaehtoiseksi armeijaan puolustamaan maataan sen jälkeen kun presidentti Donald Trump uhkasi sen "täydellisellä tuhoamisella". "Pelkkää propagandaa", uskovat monet länsimaissa.

Trumpin tiukkasanainen puheenvuoro Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa oli vastaus Kim Jong-unin uhkaukselle iskeä Amerikan mantereelle johonkin Yhdysvaltain suurkaupungeista. "Pieneksi rakettimieheksi" Trumpin leimaama Kim on maansa ulkoministerin kautta ilmoittanut pitävänsä lausuntoa sodanjulistuksena ja olevansa sen takia oikeutettu ampumaan Yhdysvaltain lentokoneen kansainvälisessä ilmatilassa. Valkoisen talon mukaan tulkinta on "absurdi".

Julkisuudessa on arvioitu käydyn sanasodan merkitystä ja motiiveja. Onko kovan retoriikan takana mitään järkeä?

Moni elää tyytyväisenä sosialistisesta diktatuurista huolimatta

Pohjois-Koreasta voi olla vaikea muodostaa tasapainoista ja todenmukaista kuvaa, koska se on poikkeuksellisen suljettu ja eristetty valtio. Vaikka suuri osa sitä koskevista yksittäisistä väitteistä on yksipuolista propagandistista mustamaalausta, joka ei kerro kaikkea eikä edes sitä kuuluisaa asioiden toista puolta, tietoa kokonaiskäsityksen muodostamiseen on riittävästi.

Jo siitä tosiasiasta, että maa on sosialistinen diktatuuri, seuraa perustavia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen Pohjois-Koreassa. Ateistinen ideologia ja henkilönpalvontaan perustuva johtajakultti sekä keskitetty totalitaristinen "kaikkivoipa" valtio ilman länsimaiseen demokratiaan kuuluvia poliittisia perusoikeuksia, on kokonaisuus, jonka seurauksista emme voi olla täysin tietämättömiä.

Neuvostoliiton ja itäblokin sosialistidiktatuurien hajottua neljännesvuosisata sitten, olemme saaneet niissä eläneiden ihmisten kautta todenmukaisemman käsityksen siitä, millaista elämä rautaesiripun takana todella oli. Monelle länsimaalaiselle oli ehkä yllätys, että suuri osa – ellei jopa enemmistö – kansalaisista oli kuitenkin elämäänsä tyytyväistä. Siis sosialistisesta diktatuurista huolimatta. Siihen riitti näet se, että arkielämisen perustarpeet oli turvattu eikä tiennyt tai osannut haaveilla paremmasta.

Erityisen tyytyväisiä olivat ne, jotka olivat totalitaarisen järjestelmän hierarkiassa johtavissa asemissa ja kuuluivat etuoikeutettuun puolue-eliittiin. Tyytymättömimpiä sen sijaan olivat ne, jotka tiesivät tai kuvittelivat tietävänsä paremmasta, toisinajattelijat ja ne, jotka olivat joutuneet totalitaarisen kyttäys- ja sortokoneiston uhreiksi.

Valtiollisen propagandan merkitystä suljetussa järjestelmässä ei voi vähätellä. Joskin se saattaa kääntyä myös itseään vastaan, kuten monissa itäblokin maissa kylmän sodan aikana tapahtui.

Vastakkainasettelu vahvistaa diktatuurin legitimiteettiä

Samat piirteet sopivat Pohjois-Koreaan, jossa ne tosin ilmenevät vielä jyrkemmin kuin hajonneen itäblokin maissa. Valtion ja järjestelmän olemassaolon sisäinen legitimiteetti perustuu vastakkainasetteluun sen ja muun maailman – erityisesti "kapitalistisen" ja "imperialistisen" Amerikan – välillä. Oman ydinaseohjelman tavoitteena on tietenkin hankkia ydinpelote, jolla sosialistisen diktatuurin tulevaisuus voidaan varmistaa.

Niin nurinkuriselta kuin ehkä tuntuukin, Kim Jong-unin uho sekä Yhdysvaltain ja muun maailman vastatoimet vain pönkittävät Suuren Johtajan kulttia, sosialistisen diktatuurin ja ydinaseohjelman legitimiteettiä. Pohjois-Korean sisäisessä retoriikassa Kimin uho ei kuulostaa lainkaan niin mielipuoliselta kuin monen länsimaalaisen mielestä ehkä tuntuu.

Tämän takia ei kannattaisi myöskään laittaa liian suurta merkitystä ns. hullun miehen teorialle ('Madman' Theory). Sehän perustuu ajatukseen siitä, että arvaamaton käyttäytyminen on taktinen keino vahvistaa sotilaallisen pelotteen tehoa.

Epäilemättä Kim Jong-unin toimia ydinaseen hankkimiseksi ohjaa myös halu turvata henkilökohtainen ja Kimin dynastian valta. Väitteen esittäjät unohtavat kuitenkin sen, että tavoite on ideologisesti sidottu motiiviin taata Pohjois-Korean sosialistisen järjestelmän tulevaisuus. Näitä kahta asiaa voi olla vaikea, ellei mahdoton, erottaa toisistaan.

Ylittääkö "kansainvälisen yhteisön" valta valtion suvereniteetin?

Käsitykset, joiden mukaan "kapitalistinen" maailma – ennen muuta Yhdysvallat ja muut länsimaat – pyrkisivät järjestelmällisesti tuhoamaan Pohjois-Korean sosialistisen "unelmavaltion", ovat asioita vahvasti yksinkertaistavia ja liioittelevia. Propagandistisia. Ne voivat olla tarkoituksenmukaisia sosialistisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna. Sen tyyppinen vastakkainasettelu ei kuitenkaan enää määritä maailmanpolitiikkaa, ei myöskään Yhdysvaltain suhdetta Pohjois-Koreaan. 

Sisäpoliittiset paineet ryhtyä toimiin Pohjois-Koreaa vastaan ovat länsimaissa kuitenkin kasvaneet sitä mukaan kuin niissä katsotaan, ettei muiden maiden – kuten Pohjois-Korean – ihmisoikeusrikkomuksia tulisi hyväksyä eikä sietää.

Konkreettisena ilmentymänä tästä ajattelutavasta, joka luonteeltaan on ekspansiivinen ja aggressiivinen, oli ns. arabikevään innoittama halu osallistua Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden diktaattorien kaatamiseen. Presidentti Barack Obaman ja hänen eurooppalaisten myötäilijöidensä tuhopolitiikan hedelmistä olemme Länsi-Euroopassa saaneet "nauttia" jo muutaman viimevuoden ajan.    

Puuttuminen Pohjois-Korean ja muiden maiden ihmisoikeusrikkomuksiin ei kuitenkaan kuulu presidentti Trumpin agendalle – ei ainakaan sen kärkeen. Pikemminkin hän saattaa ihmisoikeuksiin vetoamalla hankkia poliittista tukea "Amerikka ensin" -politiikalleen.

Trump haluaa eliminoida yllätyshyökkäyksen uhkan

Pohjois-Korea muodostaa kansainvälisen uhkan, joka kohdistuu ensisijassa Yhdysvaltoihin mutta myös sen Aasian liittolaisiin. Trumpin ykkösprioriteetti on sen takia ensisijaisesti oman maansa ja sen jälkeen myös liittolaistensa turvallisuus.

Hän ei missään tapauksessa tule sallimaan sitä, että Pohjois-Korea voisi uhata, saati iskeä ydinaseella Amerikkaan. Tuskinpa yksikään vastuullinen presidentti sellaista sietäisi. Pearl Harbour ja 9/11 ovat kansankunnan kollektiivisessa tajunnassa olevia tapahtumia, jotka ohjaavat ulkopolitiikkaa.

Tilanne ei näytä erityisen hyvältä. Luottamusta osapuolten välillä ei ole. Eikä taida tullakaan. Ellei Trump saa takeita siitä, että Kim luopuu ydinaseohjelmasta, Yhdysvallat todennäköisesti tekee ennaltaehkäisevien täsmäiskujen sarjan. Avainkysymys on siinä, onko Kim valmis luopumaan tavoitteestaan mistään hinnasta.

Venäjä on esittänyt, että osana kriisin ratkaisua Pohjois-Korealle tarjottaisiin turvallisuustakuita korvaukseksi siitä, että maa luopuu ydinaseohjelmastaan. Yhdysvallat ei ole ehdotusta julkisuudessa kommentoinut. Trumpin luottamus Venäjäänkään ei taida olla erityisen korkea, kuten ohjusisku Syyriaan osoitti.

Löytääkö Kiinan poliittinen johto ratkaisun kriisiin?

Näyttää ilmeiseltä, että Trump haluaa viimeiseen asti välttää sotilaallisen iskun. Sen seuraukset voivat näet olla arvaamattomat. Hän tuskin kuitenkaan bluffaa todessaan, ettei iskun mahdollisuutta ole suljettu pois.

Hän on onnistunut saamaan Kiinan kiristämään pakotteita Pohjois-Koreaa vastaan. Se ei kuitenkaan taida riittää siihen, että Kim luopuisi ydinaseohjelmasta. Kiinalla on joka tapauksessa Venäjää enemmän vaikutusvaltaa Pohjois-Koreaan.

Presidentti Trump tietää, että Kiinalla riittää yllykettä suostua Yhdysvaltain vaatimuksiin Pohjois-Korean riisumiseksi Amerikkaa uhkaavista aseista. Ne liittyvät maiden väliseen kauppaan sekä Yhdysvaltain sotilaalliseen läsnäoloon ja sen mahdolliseen lisääntymiseen Kiinan kotinurkilla.

Jos ratkaisuja kriisiin on jostain odotettavissa, ne todennäköisesti tulevat presidentti Xi Jinpingiltä Pekingistä.  

Petteri Hiienkoski

Petteri Hiienkoski la 30.09. 18:23

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Petteri Hiienkoski

Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja. VTM, TaK. Lastentarhanopettajavaimon aviomies ja neljän koululaisen isä. Toiminut aiemmin muun muassa vapaana toimittajana ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. "Sydän taivaassa, jalat tukevasti maassa".

tuoreimmat

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12. 08:52

Yhdysvaltain talous vahvassa nousussa miksi YLE vaikenee "Trump bumpista"?

ma 04.12. 04:58

Tehdäänkö Helsingistä koko maailman sosiaalitoimistoa?

la 02.12. 12:31

"Homosuhteet ovat luonnottomia" toteaa rock-legenda Little Richard

to 30.11. 17:51

Mikä ihmeen Illuminati?

ti 28.11. 15:59

Suomen Kuvalehti teki Trumpista Kremlin sätkynuken

la 25.11. 12:30

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11. 12:49

Kristinusko ja islam IX: Kuunjumala Allahin esi-islamilaiset juuret

ma 13.11. 12:15

Kristinusko ja islam VIII: Koraanin Jeesus ja maailman Vapahtaja

su 12.11. 11:02

Kristinusko ja islam VII: Islam ei erota maallista ja hengellistä valtaa

ti 07.11. 10:45

blogit

Vieraskynä

Muslimijohtajat muotoilevat Jerusalem-strategiaansa

la 16.12.2017 16:07

Juha Ahvio

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12.2017 13:21

Professorin Ajatuksia

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

la 16.12.2017 16:02

Jukka Hankamäki

Rotudenialismin lyhyet jäljet

to 14.12.2017 08:39

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Heikko ja naisellinen mies ei kelpaa

pe 15.12.2017 06:59

Arto Luukkanen

Niinistö - Iso Vilunki!

to 14.12.2017 17:25

Mika Niikko

Valtion rahoittamaa Jumalan pilkkaa

pe 24.11.2017 12:47

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Hämmästyttävän epäluotettava Yle

pe 15.12.2017 21:24

Olli Pusa

EU Suomen turvallisuusuhkana

pe 15.12.2017 21:30

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Teoston Suomi 100 vuotta onnittelut

to 30.11.2017 11:23

Reijo Tossavainen

Hesarista tuli punavihreiden mitään kaihtamaton äänitorvi

la 16.12.2017 01:10

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Venäjän synnit

la 16.12.2017 16:03

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49