Mietitäänpä hetki otsikon sisältöä. Edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että valtaa käyttävät ihmiset, jotka edustavat joitakin tahoja ja jotka ovat saaneet siihen valtakirjan noilta tahoilta. Yleensä valtakirja annetaan vaaleissa. Siis edustuksellisen demokratian vallankäyttäjien tulisi edustaa noita valtakirjan antajia eli äänestäjiä. Nyt tuo edustuksellinen demokratia tuntuu olevan rikki ja lukuisissa maissa vaaleista on tullut arvaamattomia.

Jos lähdetään siitä, että päättäjät edustavat äänestäjiä, päädytään aika kummallisiin tilanteisiin. Otetaan esimerkiksi maahanmuutto Eurooppaan islamilaisista maista. Jokin aika sitten tehtiin useissa Euroopan maissa mielipidetutkimus ihmisten ajatuksista tuollaisesta maahanmuutosta. 2/3-osaa vastaajista halusi lopettaa kokonaan tuollaisen maahanmuuton ja 1/3-osa oli valmis jatkamaan sitä ainakin jossakin määrin. Silti eurooppalaisten mielipiteellä ei ole ollut päättäjiä ohjaavaa vaikutusta.

Samanlaisia asetelmia on monissa muissakin asioissa. Valtaosa suomalaisista vastustaa EU:n tekemistä liittovaltioksi, mutta poliitikot toteuttavat tuota kehitystä. Siinä ei sanota ääneen mitä tehdään, vaan ”syvennetään euroalueen yhteistyötä” tai jotakin vastaavaa. Siis toteutetaan politiikkaa asteittain vastoin ihmisten mielipidettä kertomatta mitä oikeasti tehdään. Jos vastustus on voimakasta, voidaan tahtia joutua hidastamaan.

Siis poliitikot ovat äänestäjien edustajia? Kun seuraa poliittisen järjestelmän saamaa kritiikkiä kansalaisten keskuudessa, ei oikein näytä siltä? Aikaisemmin EU:n integraatiossa yritettiin hakea integraatiolle oikeutusta suorista kansanäänestyksistä. Tuo tie ajautui umpikujaan, kun joissakin maissa äänestettiin vastoin suunniteltuja uudistuksia. Jouduttiin toistamaan äänestyksiä ja painostettiin kyseisen maan asukkaita, jotta saataisiin ”oikea” tulos.

Tuollaisista äänestyksistä luovuttiin, kun ne eivät tuoneet legitimiteettiä päätöksille ja olivat vaikeasti ohjailtavissa. Nyt vallitseva oppi on, että kansanäänestyksiä pitää välttää. Ihmiset ovat liian tyhmiä päättämään itse asioista. Sen sijaan paradoksaalisesti noiden tyhmien ihmisten valitsemat edustajat ovat viisaita päättämään asioista, vaikka vastoin äänestäjiensä tahtoa. Edustajia on helpompi hallita kuin kansalaisia. Median kautta heitä voidaan nostaa ja laskea ja käytännössä lahjoa erilaisilla viroilla ja muilla palkkioilla. Kaukaa ei varmaan Suomessakaan tarvitsisi hakea esimerkkejä.

Ei sinänsä ole ihme, että yksittäinen kansalaisten vastustama asia ei riitä aiheuttamaan räjähdystä poliittisessa kentässä. Se voi olla niin pieni tekijä, että jää isompien asioiden jakoihin. Mutta kun kansalaisia laajasti kuohuttavat asiat sivuutetaan, kyse on siitä, että poliittinen järjestelmä edustaakin jotakin muuta tahoa kuin äänestäjiä. Meilläkin on paljolti arvoitus, kuka esimerkiksi lopulta ohjailee poliittisia puolueita? Keitä ovat piilossa oleva kummisedät?

Tuohon viittaa myös se, että edustajat laajasti vastustavat kansanäänestyksiä. Ne rajoittaisivat heidän mahdollisuuksiaan palvella ”muita isäntiä”. Kansalaisten mielipiteenhän pitäisi olla sen, jota edustuksellinen poliittinen demokratia toteuttaa. Jos kansalaisilta tulee selkeä kannanotto asioihin, sen luulisi auttavan heidän edustajiaan ajamaan äänestäjiensä tahtoa. Jos he sitä haluavat ajaa.

Kansalaisten mielipidettä ja äänestämistä on pystytty kohtalaisesti ohjailemaan median avulla. Sosiaalisen median nousu on tuonut ongelmia tähän malliin. Enää ei ihmisiä pystytä ohjailemaan kuin ennen. Esimerkiksi Saksan vaaleissa jopa verorahoitteinen media alkoi aggressiivisesti kampanjoida AfD puoluetta vastaan. Kampanja oli niin aggressiivinen, että se saattoi jo kääntyä itseään vastaan ja auttaa kyseistä puoluetta. Se on ollut poikkeuksellisen hyvin esillä sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Twitterissä. Sama päti USA:ssa poliittisen eliitin ulkopuolelta tulleeseen Trumppiin.

Kun sosiaalinen media on muodostunut ongelmaksi nykymuotoisen koneiston toiminnalle, on sitä alettu sensuroimaan varsin härskein menetelmin. Avuksi on otettu kyseisten kaupallisten medioiden painostaminen taloudellisia seurauksia sisältävillä uhkauksilla ja syytteiden nostaminen varsin epäselvien lakipykälien mukaan. Metodit alkavat epäilyttävästi muistuttaa vanhan Neuvostoliiton aikoinaan toteuttamia.

Ei riitä, että syytellään väärinajattelijoita eri asioista vaan estetään suorastaan laittomilla tavoilla niiden toimintaa. Häiritään laittomasti kokouksia, tuhotaan vaaliesitteitä ym. Paradoksaalista on, että tällaisia lähinnä fasismiin liitettyjä toimintamalleja toteuttavat itseään suvaitsevaisiksi väittävät ihmiset. He tuntuvat olevan kaikkein suvaitsemattomimpia toisin ajattelevia kohtaan. Demokratiaa kunnioittavia he ainakaan eivät ole.

Monet veneen keikuttajiksi syytetyt itse asiassa edustavat aika paljon kansalaisten laajaa mielipidettä. Mutta heitä vaiennetaan, koska heidän mielipiteensä eivät sovi puolueiden kummisetien tavoitteisiin. Kumisedät tarvitsevat poliittisen järjestelmän kaltaisen koneiston. Jos he alkaisivat suoraan käyttää valtaa, ihmiset nousisivat kapinaan. Tästä näkökulmasta poliitikot ovat kummisetiä palvelevia näyttelijöitä, jotka edistävät kummisetiensä intressejä ja saavat palkkion toiminnastaan eri tavoilla.

Meillä kuten muualla seurataan mediassa gallup-lukujen muutoksia ja spekuloidaan niiden merkityksellä. Mutta entäpä jos silloin kiinnitetään huomiota vääriin asioihin? Tällaisella konseptilla toimittaessa tuskin mikään todellinen muutosvoima pystyy samaan todellista muutosta aikaan. Sitä ennen sellaiset liikkeet on revitty riekaleiksi median rumputulella, oikeusprosesseilla, lahjomalla ei tavoin liikkeiden kellokkaita ym.

On pohtimatta, millaista muutosta nykymuotoinen edustuksellinen demokratiamme tarvitsisi, jotta se toimisi ja pystyisi ajamaan ihmisten haluamia asioita? Mitä suurempia mammuttihallintoja pystytetään, sitä enemmän tulee välikäsiä ihmisten ja edustuksellisten päättäjien väliin ja sitä vaikeampaa on valvoa asioita. Ei ihme, että halutaan mammuttimaisia Euroopan Yhdysvaltoja ja muita rakenteita. Muutos tulee silloin ainoastaan kriisien ja romahdusten kautta eli kaikkein vaikeinta mahdollista tietä.

On syytä palauttaa mieleen, että Suomessakin nykymuotoinen edustuksellinen demokratia on vain reilut 100 vuotta vanhaa. Sitä ennen edustuksellista demokratiaa toteutettiin vuosisatoja säätyvaltiopäivien kautta. Ne olivat silloin legitiimi hallintomalli. Mutta reilut 100 vuotta sitten yhteiskunnassa tapahtui valtava muutos ja säätyvaltiopäivät eivät kyenneet vastaamaan sen ajan haasteisiin. Kriisien myötä tuo hallintomalli korvautui nykymuotoisella edustuksellisella demokratialla.

Nyt ilmassa on samanlaista muutosta. Nykymuotoinen edustuksellinen demokratia pystyy huonosti vastaamaan ihmisten vaatimuksiin. Tarvittaisiin jokin uudenlainen muotoilu demokratian toteuttamiseksi. Sen sijaan, että aina ollaan seuraavinaan gallup-lukujen desimaalien kehitystä, kannattaisi miettiä mitä muutoksia nykyiseen malliin tarvittaisiin, jotta se vastaisi ihmisten odotuksiin? Kummisedät eivät sellaista uudistusta kaipaa, mutta onko heidän tahtonsa se mitä toteutetaan?