Monet naiset ja jotkut miehetkin sanovat ylpeänä olevansa feministejä. Ovatko he täysin perillä feminismin nykyisestä olemuksesta? Feminismi on ajat sitten lakannut olemasta alkuaikojensa moraalinen yhdenvertaisuutta ja yksilönvapauksia ajava liike. Ideologian on vallannut identiteettipolitiikka, LTGB-aktivismi, gender-tutkimus ja monikulttuurisuuden edistäminen. Kysymyksiä herättää feminismin suhde islamiin. Hämmennystä on aiheuttanut, miksi feministit eivät puutu musliminaisten kokemaan sortoon. Miksi feminismi on menettänyt äänensä, kun pitäisi puolustaa islamin alistamia naisia?

Vastauksia voi etsiä nykyfeminismin teoriasuuntauksista, jotka korostavat eri näkökulmia naisen asemaa puolustaessaan. Länsimaiden feministit ovat olleet haluttomia nostamaan agendalle musliminaisten sortoa, koska se paljastaisi maailmalle, kuinka vähän heillä itsellään on valitettavaa. Keskittyessään lännen heteroseksuaalisen patriarkaatin arvosteluun, ja olemattomiin tasa-arvoa jäytäviin erityiskysymyksiin, feministit ovat menettäneet hetken, jolloin maailmanlaajuista sisaruutta olisi pitänyt puolustaa.

Kyvyn realistiseen ajatteluun on feministeiltä vienyt keskittyminen sentimentaaliseen uhriutumiseen, jälkikolonialistiseen relativismiin ja utopian tavoitteluun. Kun aika ajoi musliminaisten puolustamisen ohi, niin naiset islamin piirissä loivat oman feminisminsä ja ajautuivat kovempiin islamilaisiin otteisiin. Aidosti sorron alla elävät naiset saivat puolustajikseen hijabiin kääriytyneitä poliittisen islamin iskulauseita toistavia naisia, lapsiaan vääräuskoisia sortamaan kasvattavia äitejä, joiden keskuudessa ei ole tavatonta pitää moniavioisuutta vapauttavana ja voimaannuttavana tekijänä. Onpa naisia, jotka pystyvät toimimaan itsemurhapommittajina islamin tähden.

Muslimifeministit ovat joustamattomasti koraanin dogmien alistamia, joten koraaniin tiukasti kirjattu miehen ylivalta perheessä ei anna muslimifeministeille sitä liikkumatilaa, minkä länsimainen sekulaari yhteiskunta antaa. Vain sekulaari valtio pystyy takaamaan tasa-arvoiset sukupuolten oikeudet. Historiallisesti katsoen länsimainen feminismi teki yhteiskunnalle suunnattoman palveluksen laajentamalla inhimillisen arvokkuuden ja vapauden käsitettä taistelemalla kaikille kuuluvan vapauden puolesta, mutta viestiä ei ole viety koko maailmalle ehkäpä siksi, että silloin olisi tunnustettava vapaus, mistä naiset nauttivat länsimaisten ihanteiden ja instituutioiden ansiosta, minkä länsimaiset miehet ovat tehneet mahdolliseksi. Länsimaiset miehet ajavat enemmän kuin feministit myös musliminaisten asiaa.

Radikaali feminismi eli gender-feminismi selittää niin sodat kuin fasisminkin miesten pahuudella. Muslimimiesten ja muiden miesten välillä ei ole eroja. Miksi vapauttaa islamin naiset sorrosta kun he joutuisivat heti uudenlaisen alistamisen kohteeksi. Siinä missä miehet ovat raakoja, ovat naiset heidän vastakohtansa: suvaitsevaisia, sovittelevia ja järkeviä. Naiset soveltuvat rauhanneuvottelutyöhön ja ihmisoikeuksien suojeluun. Gender-feministeistä huokuu moraalinen ylemmyys, oman hyvyyden korostus, sodanvastaisuus kuin myös uhriutuminen miesten machoilun edessä.

Jälkikolonialistinen feminismi on Amerikan kampusten valtavirtaa. Se ajaa monikulttuurisuutta ja tuntee syyllisyyttä kolonialismista. Sille on jopa suurempi syy kuin gender-feministeille pysytellä erossa islamin naiskysymyksestä. Länsi on tahrannut itsensä imperialismilla, joten ei ole mitään syytä tuomita siirtomaaihmisten perillisiä. Islamia voi myös pitää arabien ja Lähi-idän ihmisille sopivana identiteetin lähteenä. Islamin fundamentalismiin ei kiinnitetä huomiota, viha keskitetään länsimaista miestä ja patriarkaalista heteroseksuaalisuutta kohtaan.

Michel Foucault, postmodernin filosofian yksi kummisedistä, näki Iranin vuoden 1978 vallankumouksen inspiroivana kapinana lännen globaalia hegemoniaa vastaan. Se synnytti ”uutta poliittista henkisyyttä”, joten ei ollut syytä kiinnittää huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin, kuten ajatollah Khomeinin välittömästi voimaansaattamaan naisten pakolliseen huiviin, naistuomareiden erottamiseen ja tyttöjen avioitumisiän laskemiseen 13:een vuoteen. Nyt kamppailtiin suuremmista asioista, uudesta maailmanjärjestyksestä.

Lähimpänä klassista liberaalia feminismiä on maailmanhallitusta kannattava feministinen suuntaus. Se taistelee naisten tasa-arvon puolesta, arvostelee vähemmistökulttuurien ryhmäoikeuksia, ei suvaitse pakkoavioliittoja, naisten sukuelinten silpomisia, moniavioisuutta. Se uskaltaa ottaa myös kantaa fundamentalistiseen islamiin, mutta on toisaalta edistämässä numeroin osoitettavaa tasa-arvoa kaikilla elämänalueilla YK:n utopian mukaisesti. Ajetaan naisten oikeuksia pikemmin kuin tuettaisiin naisten omia valintoja. Talous- ja sosiaalielämässä naisten on saatava kiintiönsä. YK:n utopia on sosialimipainotteinen ja kansallisvaltioiden vastainen. Utopia-feministit katsovat asioita sukupuolinäkökulmasta YK:n johdatuksessa.

U.N. Convention on the elimination of discrimination against women vuodelta 1979 (CEDAW) on ensimmäinen ja tärkein feministi-utopistien dokumenteista, joiden nimekkeet alkavat yleensä aina yhdistelmällä Gender Perspective. CEDAW esitti tavoitteet, joita kuka tahansa voi kannattaa: kunniaväkivallan vastaisuus, naisten äänioikeus, pakkoavioliitot kielletyiksi, palkallinen äitiysloma, mutta myös päämääriä, joita voidaan pitää alkuna seksuaaliselle vallankumoukselle kuten stereotyyppisten roolien eliminointi, sosiaalisten ja kulttuuristen mallien muunneltavuus, sukupuoleton opetussuunnitelma kuin myös sellaisia julistuksia kuten ”henkilökohtainen on kansainvälistä”, kiintiöiden avulla täydelliseen yhteiskuntaan ja yhteiskunnan pakottaminen vapaaksi, jotka ovat demokratian vastaisia, melkeinpä totalitaristisia.

Tarvitaan myös psykologista näkökulmaa ymmärtää miksi feministit eivät keskeytyksettä protestoi saudiarabialaista naisten kohtelua vastaan. Youtubessa kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson heittää ajatuskokeenaan syyn, miksi naiset viehättyvät islamista. Länsimainen nainen koettelee ja testaa irrationaalisesti jatkuvasti miestä. Mies on kiusattu heikkouden ja antautumisen tilaan, mikä nostattaa naisen pettymyksen ja tiedostamattaan hän ajautuu erikoiseen islam-suhteeseen, millä hän etsii korvausta länsimaisen miehen aiheuttamaan pettymykseen. Islam on paha poika, jolla on rikosrekisteri, ja joka kiehtoo ja vetää puoleensa. Feministit etsivät tasavertaisuutta, ja alitajuisesti ymmärtävät saavansa vertaisensa vastapuolen äärimmäisestä maskuliinisesta autoritaarisuudesta.

Huudetaan tasa-arvoa, mutta totalitaristinen idän alistuskulttuuri kiehtoo. Selittänee myös sen valtavan kaupallisen menestyksen, minkä sitomis- ja alistamisseksistä kertova romaani ”Fifty shades of grey” sai. Seksuaalivallankumous identiteettikysymyksineen ja laajentuneine sukupuolikäsityksineen on vallannut nykyfeminismin. Omahyväinen sentimentalismi, monikulttuurin tuomitsemattomuus ja internationalistinen utopiausko estää aidon kamppailun maailmanlaajuisen sisaruuden ja tasa-arvon puolesta.

Lähteet:
Hymowitz, K. S. 2003. Why feminism is AWOL on islam. City journal. Winter issue.
Youtube-video, lataaja Kill the messenger. Jordan Peterson: Why feminists love islam and hate the West. 7.8.2017.

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.