Togolainen YK-johtaja Gilbert Houngbo kertoi aamun lehdessä, miksi afrikkalaiset nuoret lähtevät kotimaistaan Eurooppaan. Hänen mukaansa he eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu.

Eurooppa houkuttelee, koska ”kapeimmillaan vain 15 kilometrin levyinen Gibraltarinsalmi erottaa Pohjois-Afrikan Euroopasta. Vaikka maantieteellisesti etäisyys on hyvin pieni, elintasoissa ero kuin yöllä ja päivällä”.

Voisiko asiaa sanoa tuon selvemmin: afrikkalaiset "pakolaiset" eivät ole lähteneet karkuun hätää tai vainoa vaan hakemaan korkeampaa elintasoa. Ja tästä syystä heidät tulee käännyttää Euroopasta mahdollisimman pikaisesti, sillä turvapaikkajärjestelmää ei ole rakennettu heidän kaltaisiaan varten.

Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti myös togolaisen YK-johtajan näkemys kehityksestä ja maastamuuton seurauksista afrikkalaisille valtioille. Hän jopa tuntee Suomen historiaa!

Suora lainaus: "kehitys vaatii aikaa. Eivät Suomen kaltaiset maatkaan olleet mitään paratiiseja sata vuotta sitten. Se on silti varmaa, että jos pois muuttanut nuorisomme vain odottelee ulkomailla maamme muuttuvan ruusuiseksi, he eivät koskaan palaa kotiin."

Jutussa Houngbo mainitsi myös Afrikan ahdingon todelliset ja perimmäiset juurisyyt. Ensinnäkin monissa Afrikan suurkaupungeissa väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Perusongelmana on siis väestöräjähdys, kuten itsekin olen kerta toisensa jälkeen kirjoittanut.

Lisäksi hän kiinnitti huomiota afrikkalaiseen korruptioon ja epätasa-arvoon. Ja kaipasi "hyvää hallintoa, demokratiaa ja sananvapautta. Kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa maansa tulevaisuuteen... Lisäksi on tärkeää, että hyvinvointi ei kasaannu vain vauraimmalle kymmenelle prosentille. Jos saamme aikaan talouskasvua kehitysmaissa, sen täytyy olla syrjimätöntä kasvua, joka luo uusia työpaikkoja ja hyödyttää kaikkia."

Yhteen summattuna tämä kaikki tarkoittaa selkeällä Suomen kielellä sitä, että afrikkalaisten on otettava maanosansa tulevaisuus omiin käsiinsä kotimaissaan. Eikä lähteä elintasopakolaisiksi Eurooppaan, vaan tartuttava työhön kaikilla tasoilla syrjäkylien nuorista kokonaisten valtioiden hallituksiin ja yritysjohtajiin. Vain siten mustan Afrikan tulevaisuus voi olla nykyistä kirkkaampi. 

Euroopan vastuu tässä kaikessa on olla houkuttelematta tulevaisuuden tekijöitä Afrikasta Välimeren pohjoispuolelle, käydä reilua bisnestä siellä, missä sille on edellytyksiä sekä edesauttaa väestöräjähdyksen pysäyttämistä tukemalla tyttöjen ja miksei poikienkin koulutusta tieteelliseen maailmankuvaan perustuvilla opetussuunnitelmilla.

Sen sijaan Euroopalla ei ole vastuuta afrikkalaisten ratkaisuista eikä niiden seurauksista, eikä hallintojen rahallisesta tai sotilaallisesta tukemisesta tai kaatamisesta. Eikä siis myöskään väestöräjähdyksestä seuraavan ihmistulvan asuttamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Nykyajan kansainvaelluksesta