Yleisradion A-studion miestoimittaja pommitti Laura Huhtasaarta maanantai-illan (7.8.2017) A-studiossa.

(Istuin ohjelman aikana autossa odottamassa laivaan pääsyä, joten siksi kommentoin vasta nyt.)

Vasemmistofanaatikkoa muistuttava toimittaja totesi Huhtasaarelle ”monen pitävän teitä aika äärioikeistolaisena henkilönä”. 

Sitä toimittaja ei kertonut, keitä salaperäiset ”monet” ovat. Saattavat olla esimerkiksi nimettömiä lähteitä, joista on muodostunut ”luotettavan” median suosittu tietopankki Yhdysvaltain demokraattiselta puolueelta saadun mallin mukaisesti.

Huhtasaari kommentoi toimittajan leimaavaa kysymystä toteamalla, että ensin pitäisi määritellä mikä on äärimmäistä ja mikä keskellä oloa. Tässä kohdin toimittaja viittasi maahanmuuttopolitiikkaan vihjaten rivien välistä Huhtasaaren edustavan linjaa, jossa maahantuloa rajoitettaisiin rotuun perustaen.

Huhtasaari kielsi vihjauksen, koska ei ole koskaan tällaista näkemystä edustanut. Hän totesi, että ihmistä ei pidä arvioida pigmentin perusteella.

Minulla on käsitys, jonka mukaan toimittaja viittasi johonkin muuhun kuin ihonväriin, mutta ei halunnut tai uskaltanut tiedustella asiaa oikealla nimellä.

Yleisessä tiedossa on, että kaikkialta Euroopasta kantautuu viesti, jonka mukaan islamin edustajien tuloa Eurooppaan pitäisi rajoittaa. Sen sijaan yleistä ihonväriin perustuvaa vastustusta ei ole havaittavissa.

Islam ei ole rotu eikä muslimien maahantulon vastustaminen ole rasismia tai minkään valtakunnan äärioikeistolaisuutta.

Jokainen toimintakykyiset aivot omaava ihminen on havainnut, millaisia seurauksia muslimien invaasiolla on ollut EU-alueella. Päällimmäisinä asioina terrorismi, terrorismin uhka, seksuaalirikollisuuden valtava kasvu, yleinen sopeutumattomuus, slummiutumista edeltävät segregaatio ja white flight sekä monet väkivaltaiset lieveilmiöt.

Invaasiosta ei ole löydettävissä yhtään merkittävää positiivista seikkaa, kun asiaa tarkastelee yhteiskuntarauhan, länsimaisen elämäntavan, kanta-asukkaiden ja sopeutumiskykyisten maahanmuuttajien kannalta.

Yleisradion toimittajien myötämielinen asenne muslimi-invaasioon kertonee lähinnä siitä, millaisella intensiteetillä ja volyymilla he potevat suomalaisvastaisuutta.

Perinteinen suomalaisuus ei pidä sisällään elementtejä, joita islam sharioineen edustaa. Jostain syystä Ylen toimituksissa rakastetaan enemmän sharia-maiden kansalaisia ja heidän edustamaansa kulttuuria kuin demokraattisen Suomen kanta-asukkaita ja länsimaiseen kulttuurin sopeutuvia maahanmuuttajia.

Muslimien tulon vastustaminen, jonka suhteen toimittajakunnan enemmistö muodostaa poikkeuksen, on todellisuudessa eurooppalaisten selkeän enemmistön kanta. Tästä on todisteena riippumattoman ja voittoa tuottamattoman kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen Chatham Housen maahanmuuttokysely.

Keskimäärin 55 prosenttia vastaajista haluaa lopettaa kokonaan maahanmuuton muslimimaista. Suurinta vastustus on Puolassa (71 %), Itävallassa (65 %), Unkarissa (64 %), Belgiassa (64 %) ja Ranskassa (61 %).

Esimerkiksi Tsekki, Slovakia, Tanska, Ruotsi ja Suomi sekä Baltian maat eivät olleet mukana kyselyssä. Kattavasti EU-alueella toteutettu tutkimus olisi kaiken todennäköisyyden mukaan antanut vielä selkeämmän viestin eurooppalaisten kyllästymisestä muslimien tuloon.

Chatham Housen kysely toteutettiin kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa. Vastaajia on yli 10 000, joten otos on riittävän kattava kertomaan eurooppalaisten enemmistön mielipiteen.

Tutkimus julkaistiin 7.2.2017. Chatham Housen nettisivuilla julkaistuun tietoon pääsee tutustumaan tästä.

A-studion äärioikeistolaisteeman merkeissä nousi mieleen kaksi muuta ääriteemaa, joiden edustajien studioistuntojen aikana yleläiset pidättäytyvät kyselemästä vieraiden taipumusta ääriajatteluun tai –toimintaan.

En ole koskaan havainnut Ylen uutisissa tai A-studiossa istuvalle muslimille tai vasemmistolaiselle vihjattavan heidän edustavan jonkin sortin äärilaitaa. En ikinä. En usko, että kukaan muukaan on havainnut tällaista maailman kahdeksanteen ihmeeseen verrattavaa asiaa.

Studiossa on istunut vieraana esimerkiksi Husu Hussein, joka on fb-seinällään tunnustanut sharian olevan hänen aatteensa. Toisaalta studiossa on istunut myös Li Andersson, joka on puolustellut vasemmistolaisten laitonta radikaalitoimintaa, jonka lisäksi osa Anderssonin johtamista vasemmistoliittolaisista on osoittanut ymmärrystä äärivasemmistolaisten toteuttamalle vandalismille ja väkivallalle.

Husseinin lisäksi studiossa on istunut islamistiksi tunnustautunut muslimimies sekä shariaa ihaileva musliminainen, kumpikin usean kertaan. Kertaakaan heiltä ei ole kysytty, miksi he edustavat ääriajattelua, jota sharia ja islam eittämättä ovat sekä teorian että käytännön tasolla.

Li Andersson ei ole ainoa äärivasemmistolainen, joka on kuluttanut Ylen A-studion penkkiä. Muita tunnettuja vasemman äärilaidan edustajia ovat olleet esimerkiksi Paavo Arhinmäki ja Dan Koivulaakso.

Montako kertaa toimittaja on tiedustellut heidän mieltymyksestään ääriajatteluun, jota vasemmistoliitto on historiansa ja johtonsa puolesta pullollaan?

Ääriajattelijana voidaan pitää myös Paavo Arhinmäen ministerikaudella Aalto-yliopistoon palkattua taideyliopiston rehtoria ja sittemmin sieltä poistunutta feministi Tiina Rosenbergia sekä Arhinmäen Suomi100 – toimikunnan hallitukseen nimittämää räppäri Palefacea, jonka useat kappaleet kiihottavat kuulijoita väkivaltaan.

Rosenberg ja Paleface ovat tuttuja Ylen lähetyksistä, mutta kertaakaan en muista toimittajan vihjanneen heidän kuuluvan äärivasemmistoon.

Jälleen kerran. Missä vaiheessa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa siirrytään aikaan, jossa vasemmiston, keskustan, oikeiston ja islamin edustajia kohdellaan yhtä kunnioittaen tai yhtä halveksien? Mieluummin tietysti kaikkia yhtä neutraalisti ja totuudessa pysyen.

Ylen A-studion toimituksen journalistisista standardeista ja etiikasta vastaava päällikkö on Riitta Pihlajamäki. Yle-uutisten päällikkö on Riikka Venäläinen. Mahdolliset huomiot uutisten ja ajankohtaisohjelmien asenteellisesta toiminnasta on syytä osoittaa heille, sillä johtajalla on aina vastuu alaistensa tekemisestä. Siitä [vastuun kantamisesta] johtajalle maksetaan muhevaa palkkaa.

Lopuksi uusintana Riikka Venäläisen Porin SuomiAreena –haastattelussa antama todistus (sanatarkka lainaus), joka on niin pistämätön, että ansaitsee kaiken huomion täsmälleen niin kauan kuin sen sisältö muuntuu todeksi Yleisradiossa:

”Kyllä ne on ne perinteiset vahvuudet eli (1) faktan tarkistus, (2) luotettavuus, (3) oikea tieto, (4) pyritään antamaan tasapainoinen kuva, (5) ei valikoida faktoja, (6) ei luoda mielikuvia, vaan (7) pyritään antamaan mahdollisimman niin kun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta, niin se on se perinteisen median vahvuus.”

Veikkaan, että menee vielä useampi tovi hetkeen, jolloin saamme kuulla vasemmistoon suuntautuvaa äärivihjailua tai -nimittelyä, jota Yle kohdistaa lähinnä perussuomalaisiin.