Juha Akkanen, Helsingin Sanomat 3.8.2017:

”Halla-ahon johtamassa perussuomalaisissa on käynnissä tyypillinen stalinmainen puhdistus.”

Akkanen rinnastaa laillisen suomalaisen puolueen (ps) sääntöihin perustuvan toiminnan kommunistien toteuttamiin epäinhimillisiin ja julmiin vainoihin, joissa kidutettiin ja murhattiin miljoonia ihmisiä.

Halla-ahon ja perussuomalaisten muun johdon esittämä lojaalisuuden vaatimus on normaalia toimintaa joka ainoassa suomalaisessa eduskuntapuolueessa. Yksikään eduskuntapuolue ei suosi henkilöitä, jotka tekevät myyräntyötä jonkun toisen poliittisen tahon eduksi.

Rikkana rokassa Akkanen nimittelee ”halla-aholaisia” maahanmuuttovastaisiksi, vaikka tietää varsin hyvin valehtelevansa näin kirjoittaessaan. Kriittinen suhtautuminen haitalliseen maahanmuuttoon on aivan muuta kuin maahanmuuton kokonaisvaltainen vastustaminen.

Kun ajattelen Helsingin Sanomien toimittajan kirjoittamaa lausetta virolaisten ystävieni kertomusten ja Stalinin vainojen todellisuuden pohjalta, tunnen syvää myötähäpeää suomalaisten puolesta. Akkasen törkeä vertaus häpäisee Stalinin vainojen miljoonat uhrit. Samalla Akkanen piirtää valheellisen kuvan tapahtumista, jotka ovat osa demokratian periaatteita noudattavan puolueen toimintaa.

Akkasen tekstissä sivuutetaan täysin Timo Soinin kanta, jonka hän ilmaisi Perussuomalaiset-lehden kolumnissa vuonna 2013:

”Älä alistu hajottajien käsikassaraksi”

”Perussuomalaisten velvollisuus on iskeä hajottajia kovimman kautta. En hyväksy puolueenvastaista toimintaa. Tämä koskee kaikkia, niin kuin viime viikkoina on nähty. Yksittäiset narsistit eivät määritä tätä puoluetta…”

”… se edellyttää, että kenttäväki osoittaa palturin puhujille ja hajottaville voimille ovea. Olen saanut viime viikkoina valtavan määrän kannustusta kentältä tälle linjalle. Kiitos!”

Onko Soinin neljän vuoden takainen kirjoitus kenties kehotus stalinmaiseen puhdistukseen ? Ei tietenkään, mutta huomattavasti Jussi Halla-ahon toteuttamaa metodia jyrkempi kannanotto.

Akkasen teksti on pääkirjoituspalstalla, joka viittaa siihen, että kyseessä on Helsingin Sanomien kanta. Kirjoitus muistuttaa jälleen siitä, että Suomessa ei ole kyetty purkamaan omaa neuvostoajan historiaa. Ei ole edes yritetty, sillä perinpohjainen aiheen käsittely kertoisi karsaasti suomalaisille sen, kuinka rähmällään suurin osa suomalaisista poliitikoista oli neuvostojohdon edessä.

Moni suomalainen ei edelleenkään ymmärrä, että kaikissa merkittävissä suomalaisissa medioissa oli yksi tai useampi ”politrukki”, jonka tehtävänä oli Neuvostoliiton edusta huolehtiminen.

Kuinka moni tuskanpunainen neuvostoajan toimittaja notkuu edelleen Yleisradiossa, Helsingin Sanomissa tai muualla perinteisessä mediassa?

Millaisen perinnön neuvostoaika jätti suomalaiseen mediaan? 1990-luvun alun takin käännön myötä entisistä ”neuvostotoimittajista” kehkeytyi fanaattisia eurostotoimittajia, joiden aatteen palo on vähintään yhtä väkevää kuin heidän Neuvostoliittoon kohdistamansa ihailu.

Nuorempi väki ei ehkä tiedosta, että Neuvostoliitto valitsi jopa presidentin suomalaisille. Lisäksi Suomessa on vältelty tehokkaasti totuuden kertomista Viron todellisuudesta Neuvostoliiton miehityksen aikana.

Akkasen syvältä kakkareiän uumenista kumpuava ajatusmaailma todistaa elävästi sen, kuinka tärkeää todellisuuden esiin nostaminen on.

Yksikään inhimillinen toimittaja, joka tekee työtään vakavasti otettavassa mediassa, ei kykenisi ilman seuraamuksia kirjoittamaan julkisuuteen lausetta, jonka Helsingin Sanomat on tänään ilman huolen häivää päästänyt ilmoille.

Fy fan, hyi hitto, millaisella moraalilla pumpulissa kasvaneet toimittajat on varustettu.

Olisiko Viron valtion ja muiden Baltian maiden syytä julistaa Akkanen ei-toivotuksi henkilöksi muutamien muiden neuvostovaltaa edelleen ihailevien suomalaisten rinnalle?

Ihmiset, jotka osoittavat täydellistä historiallista ymmärtämättömyyttä ideologisen palonsa vuoksi, ovat itselleen ja ympäröivälle yhteisölle vaaraksi. Todellisuuden hämärtäminen raastavissa aiheissa, jotka koskettavat kokonaisia kansakuntia, on ihmisvastaisuutta, jota osa toimittajakunnan edustajista projisoi maansa ja sen kansalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolta kantaviin henkilöihin.

Akkanen on nähtävästi olettanut olevansa nokkela, mutta lankeaa nyt vertailuun, joka viestii ikäviä asioita hänen järjenjuoksustaan ja todellisuudentajustaan.

Helsingin Sanomien tilaamisen lopetin jo yli kymmenen vuotta sitten enkä ole päivääkään katunut. Yleisradiota en voi perua, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä sentin senttiä en joudu koko roskaan uhraamaan.

Sääli niitä suomalaisia, joiden kohtalona on tuplavahinko, Yle-vero ja Helsingin Sanomien tilausmaksu.