Tutustuin eilen filippiiniläiseen mieheen, joka työskentelee sairaanhoitajana. Hän pyyteli anteeksi, että joutui sanomaan, että hallituksemme on idioottimainen sen vuoksi, että ottaa Suomeen irakilaisia ja muita miehiä hyväksikäyttämään sosiaaliturvaamme. Hän oli tutustunut eräällä toisella paikkakunnalla asuessaan irakilaiseen naapuriinsa. Tämä oli tullut turvapaikanhakijana, mutta hänellä oli uusinta mallia oleva, tuliterä BMW, vaikka ei käynyt töissä - sen sijaan treenasi kuntosalilla ja piikitti steroideja. Irakilaismiehellä oli Irakissa lääkäriksi valmistunut kaveri, joka noita steroidipiikityksiä hänelle antoi. Tämä kävi töissä jossain ruokapaikassa pienellä palkalla, koska sai myös asumistukea. Hänellä taas oli tuliterä, viimeisintä mallia oleva Audi. Filippiiniläismies kysyi irakilaisnaapuriltaan, että miten on mahdollista, että heillä on noin kalliit autot Suomessa. Mies vastasi, että "Meillä on keinomme".

Pistin merkille, että filippiineiltä sairaanhoitajaksi Suomeen tulleella nuorukaisella näytti olevan hartiakipua ja kysyin siitä. Hän vastasi, että se oli tullut töissä, kun joutuu nostelemaan raskaita, vammaisia ihmisiä. Kyselin työstä lisää ja hän arvioi, että työ on varmaankin raskaimpia töitä. Töissä on vaan muutama miespuolinen, jotka tekevät fyysisesti raskaimmat työt ja kun yksi näistä on pitkällä sairaslomalla, työ on entistäkin raskaampaa. Siihen päälle vielä kolmivuorotyö, joka on aiheuttanut diagnosoidun unettomuusongelman. Hoidokit ovat myös usein vaateliaita.

Filippiiniläismies oli myös pannut merkille, että irakilais-, yms. Lähi-idän miehiä pyörii paljon ostoskeskuksissa - kuin työkseen ja ostelevat sieltä kaikenlaista merkkivaatetta ja muuta. Sitten näkyvät vielä toisinaan menevän kalliille autoilleen parkkihalleissa. Hän todella ihmetteli tätä Suomen touhua.

Filippiiniläismies oli erittäin mukava ja tulimme hyvin juttuun. Hän on asunut kolme vuotta Suomessa ja osasi hyvin suomea - tosin puhui minun kanssani mieluummin englantia. Kulttuurinen erilaisuus näyttäytyi minulle tässä tapauksessa ihan myönteisenä. Siinä oli sitä vanhanajan herrasmieskäytöstä, jossa naiselle avataan ovet, tarjoudutaan hakemaan kotoa ja ollaan jatkuvasti kaikessa hyvin huomaavaisia ja auttavaisia. Kaikki haluttiin ehdottomasti myös tarjota illan aikana. Tämä minua vähän huoletti, koska mies tietenkin lähettää kotimaahansa rahaa tositarpeisiin, eikä rahaa kannata tuhlata sanottavasti suomalaisnaisiin, joilla rahaa yleensä on riittämiin. Kerroinkin miehelle, että Suomessa naiset eivät enää edellytä, että mies tarjoaa, mutta ensimmäinen juoma on ihan kohteliasta tarjota. Mies lähettääkin rahaa äidilleen, kun kysyin.