Monet ovat verranneet Euroopan myllerrystä pakolaiskriisin kourissa Rooman valtakunnan tuhoutumiseen kansainvaelluksissa. Rochesterin yliopiston tohtorikoulutettava Steven Kessler asettaa kriisin 1700-luvulla eläneen konservatiivisen ajattelijan Edmund Burken silmin Ranskan suureen vallankumoukseen verrattavaksi tapahtumaksi.

Kansainvaellukset tulivat ulkopuolelta, vallankumoukset synnytetään itse. Euroopaan tulleessa siirtolaisuusaallossa on omaa aloitteellisuutta ja sen muutosvoima on kulttuuriin ja politiikkaan tunkeutuvaa äkillistä kääntymistä uuteen todellisuuteen. Burke ei vastustanut muutosta, mutta edellytti sen maltillista ohjausta ja aseittaista toteuttamista. ”Hullut ryntäilevät siinä, missä enkelit eivät uskalla ottaa askeltakaan”.

Eurooppalaiset kiirehtivät auttamaan pakolaisia Lähi-idästä, vaikka olivat tietoisia, etteivät öljyrikkaat Saudi-Arabia, Kuwait, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat suostuneet ottamaan vastaan yhtäkään, vaikka tulijat jakaisivat saman kielen ja kulttuurin. Perusteena niillä oli kansallinen turvallisuus. Eurooppalaiset ovat myös arvostelleet kiivaasti Donald Trumpia, joka otti käyttöön presidentinvaalikampanjassaan Burken periaatteen ”on parempi tulla halveksituksi liian hyökkäävien mielipiteitten takia kuin tuhoutua liialliseen luottamukseen turvallisuuden pysyvyydestä”. Häilyväinen ylevyys ja hyväntekeväisyys ei saa koskaan mennä kansallisen turvallisuuden ja vakauden edelle, eikä niillä tule kalastella suosiota.

Libaraali vasemmisto haluaa auttaa pakolaisia, konservatiivit haluavat säilyttää jatkuvuuden ja vakauden. Euroopan vastakkainasettelua kärjistää yhteentörmäys kahden kulttuurin, islamin ja kristillisen kulttuurin; ihmisten luonnollisten oikeuksien ja kansallisuuden asettamien velvollisuuksien; nationalismin ja globalismin välillä. Ranskan vallankumouksessa revittiin myös rikki perinteinen järjestelmä. Burke kirjoitti ”Ne kansat eivät tule näkemään tulevia sukupolvia, jotka eivät katso taakseen esi-isiään”. Hänelle vallankumoukseen sisältyy paljon petosta, lupausta enemmästä kuin todellisuudessa saadaan. Euroopan pakolaiskriisiin ja ns. pakolaisiin käykeytyy paljon valhetta, sota-alueilta saapuu vain äärettömän pieni osa tulijoista, eikä EU:n hölläkätinen salliva politiikka pysty korjaamaan vaurioita.

Monet olivat mukana vallankumouksessa hyvin naiivein syin, ja kuvittelivat toimintansa olevan kansakunnalle hyväksi. Tänä päivänä ISIS soluttautuu Eurooppaan käyttäen hyväkseen juuri näitä hyväluonteisia ja naiiveja liberaaleja. Burke oli tietoinen auktoriteettien siirron ja normaalien moraalisten estojen kaatumisen vaikutusten seurauksista. ”Radikaali liberaali filosofia levittäytyy kuin irti päässyt tuli läpi kansakunnan”. Vasemmistoliberaaleille tasa-arvon, itsemääräämisvapauden ja henkilökohtaisten sosiaalisten oikeuksien aatteisiin ei liitetä niihin kuuluvia velvollisuuksia eikä menneiltä sukupolvilta perittyjä sitoumuksia. Näillä periaatteilla on avattu rajat kouluttamattomien, kulttuurisesti erilaisten ja uskonnoltaan arvaamattomien massojen marssia Euroopan hyvinvointivaltioihin.

Burken mielestä ihmisiä ei voi hallita abstraktien periaatteiden mukaan. Olosuhteet ja ympäristö määräävät arvot, mitkäon hyödyksi tai haitaksi kansakunnille. Kun vieraan ryhmän kulttuuri törmää isäntäkulttuuriin, abstraktit ajatukset jakamattomasta ihmisarvosta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta hajoavat. Liberaalit vaativat kaikille ihmisille juridiset kansalaisoikeudet. Burken maailmassa tällaisia oikeuksia voi saada vain vastaavien velvollisuuksien täyttämistä vastaan.

Siirtolaisista on tullut kuin kansalaisia ilman mitään velvollisuuksia, työntekoa tai yhteisöllisten arvojen perintöä, silti he reagoivat valittamalla ruuasta, liian vähäisistä valtion kustantamista ilmaispalveluista, kohtelustaan. Tästä nousee seepäoikeudenmukaisuus, mihin Burke viittaa. Konservatiivit tietävät, että elämään kuuluu luonnollisia ja aitoja tasa-arvon puutteita, kaikki yritykset tasa-arvoistaa kaikki ihmiset ja kaikki asiat on hölmön turhaa ponnistusta. Yritykset vain johtavat luonnollisen järjestyksen kääntymiseen uudeksi epäoikeudenmukaisuuden järjestykseksi. Vaativina ja ääntä pitävinä siirtolaisista on tullut yhteiskunnan ainoa esillä oleva palveluja tarvitseva ryhmä.

Ei mikään määrä kokemusta ja näyttöä muslimien maahanmuuton tuomista ongelmista ja aiheuttamastaan vaarasta ole muuttanut vasemmistoliberaalien käsitystä kielteiseksi siirtolaisuutta kohtaan. Päinvastoin he näkevät ongelman maahanmuuton arvostelijoissa, joita leimataan surutta islamofobeiksi ja kiihkoilijoiksi. Burke näki jo aikanaan saman perustelemattoman erimielisten leimaamisen, ja arvosteli tekosivistyneitä teeskenteleviä persoonia, jotka katsoivat oikeudekseen kuvitelluin syin tuomita kruunun perinnöllistä luonnetta puolustavat. Väkivaltaisiin vallankumouksiin liittyy aina omaisuuksien takavarikointia, tämäkin piirre näkyy esimerkiksi Saksassa, missä hallitus on ottanut haltuun ihmisten omaisuutta saadakseen tulijamassat asutettua.

Viimeistään nyt tulisi jokaisen ymmärtää, että on suunnaton väärinkäsitys suhtautua islamiin kuin se olisi vainon ja hyökkäyksien kohteena, koska islam itse on hyökkääjä, eikä sitä tule kutsua rauhan uskonnoksi, sillä se on koko maailmaa uhkaava sharia-lakia kaikkialle levittävä voima. Vaikkei Saudi-Arabia ota vastaan pakenevia muslimeja, tarjoaa se kyllä eurooppalaisille valtioille rahaa moskeijoiden rakentamista varten. Burke tiesi, että jos heitämme kristinuskon pois, niin sivilisaatiomme yksi lähde, ylpeyden aihe ja lohdutuksen suoja korvautuu oudoilla vaarallisilla asioilla ja taikauskolla.

Burke kirjoitti vallankumouksen ihmistä muuttavasta luonteesta. Hän näki ritarillisuuden kadonneen ja miesten rohkeuden vähentyneen. Tätä voi verrata myös tämän päivän Eurooppaan. Liberaali edistyksellisyys on tehnyt länsimaisista miehistä heikkoja, ja he näyttävät erityisen heikoilta verrattuna perinteisen sukupuoliroolin omaksuneisiin muslimimiehiin.

Burken mielestä myös liberaalien vaatimuksissa osa on kannatettavia. Ihminen on henkilökohtaisesti oikeutettu ajamaan omaa etuaan niin kauan kuin se ei loukkaa toisten oikeuksia. Burke varoittaisi varmasti sharia-laista, jihadin aikana sallitusta ei-musliminaisten raiskauksista, ja ihmettelisi, ettei heidän raiskaamistaan tuomita myöskään naispuolisten muslimien keskuudessa. Kaikesta islamiin liittyvästä negatiivisesta todistuksesta huolimatta kouluissa järjestetään hijab-päiviä, moninaisuuden hyväksymisen kursseja, arabian kielen pakollisuudestakin jo puhutaan.

Eurooppa ei ole militaristinen, mutta sitä mukaa kuin no go -alueet lisääntyvät, siirtolaisuusrikollisuus kasvaa ja terrorismi nostaa päätään, sotilasyhteiskunnan houkutus vahvistuu. Liberaalit kansalaisjärjestöjen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit ovat synnyttäneet orwellilaisen median ylläpitämän sensuurin, mikä tavallaan kuvastaa sotilasvaltiota. Ihmisiä voidaan viedä facebook-kommentoinnin takia oikeuden eteen. Jo Burke kirjoitti aikoinaan, että suurempaa aggressiota osoitetaan niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä asioiden suunnasta ja järjestelmästä kuin niitä kohtaan, jotka itse asiassa hyökkäävät kaikkien yhteistä toivoa vastaan. Tänä päivänä erilaisuudesta on tullut tärkeämpää kuin yhteinen turvallisuus. Jatkuva suvaitsevaisuuden toistelu on kuin abstrakti dogmi, ei aitoa hyväntahtoisuutta.

Kun media ja radikaalit yhdessä sensuroivat siirtolaisuuden vastaisia mielialoja, ja kun tukahduttamistoimiin osallistuvat myös hallitus ja poliisi, on odotettavissa kaaos. Ruotsin poliisilla on erityinen koodi, millä peitellään turvapaikanhakijoiden rikoksia. Saksalla on omat peittelyjärjestelmänsä. Ennakkoluulot on nujerrettava. Eurooppalaisten valtioiden johtajat haluavat sensuroida väkivallan, mitä omaa kansaa kohtaan harjoitetaan, samalla tuhotaan kansan luottamusta omiin johtajiinsa. Kansalle ei jää kuin pysyminen valppaana, ja toistensa suojelu tulijoiden edessä.

Lähde:

Kessler, S. 2017. Europe's immigration crisis & the vindication of Edmund Burke. Imaginative conservative 2.7.

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.