"Yhden ainoan valtion (EU) valta merkitsee rappiota ihmiskunnalle. Se joka palvelee isänmaataan, palvelee myös ihmiskuntaa."

Näin kirjoitti kansanedustaja Laura Huhtasaari. Hän lainasi J.V. Snellmania, mutta lisäsi tekstiin EU:n, koska katsoi arvion pätevän myös nykyisessä maailmantilanteessa.

"Ihan vähän tekisi mieli heittää #natsikortti, mutta antaa nyt olla." Näin parkaisi Salla Vuorikoski, entinen Ylen, nykyinen Suomen Kuvalehden toimittaja.

Tähän yksittäiseen leimaamiseen tiivistyy hyvin ikävällä tavalla nykyarjen todellisuus: Huhtasaaren ja Snellmanin arvioon yhtyy suuri osa suomalaisista, mutta Vuorikoski vihjaa heidän olevan natseja!

Snellman ei ollut natsi. Huhtasaari ei ole natsi. Suuri osa suomalaisista ei ole natseja. Heitä on kyllä Vuorikosken mielen sopukoissa, joissa ajatus kiertää yhä pienempää ympyrää.

Suomessa ei ole nyt natseja, fasisteja ja rasisteja yhtään enempää kuin esimerkiksi viitisen vuotta sitten, jolloin juuri kukaan täysijärkinen ei leimannut eri mieltä olevaa natsiksi, fasistiksi tai rasistiksi.

Kyse on kuplaantumisesta. Työssä, kotona ja vapaa-ajalla ollaan yhä enemmän samanmielisten kanssa. Sosiaalisen median kaveripiiri koostuu myös samanmielisistä. Samalla suljetaan ovi kuplan ulkopuoliseen arjen todellisuuteen. Syntyy kierre, jonka seurauksena natseja, fasisteja ja rasisteja nähdään lähes kaikessa mahdollisessa.

Vastakkainasettelun lisääntyminen on hyvin surullista, jopa vaarallista.

                                                            .........................

Klikkaa allaolevia painikkeita, jotta tämä blogi ja Oikea Media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää. Kaikki eivät vielä tunne hyvää julkaisua.