Monesko maa Venezuela on, josta sosialistit sanovat, että hyvä aate, mutta pojat pilasivat?

Venezuela on noussut kahden viimeisen presidentin (Chavez, Maduro) aikana kohtuullisen rauhanomaisesta maasta erääksi maailman johtavista murhavaltioista samalla, kun maan talous on romahtanut ja nälänhätä on käsin kosketeltavaa. Kaikesta on pulaa, vakavimpina puutteina ruoka ja lääkkeet.

Miksi sosialistien ajatukset saavat edelleen kannatusta?

Miksi myös eurooppalaiset tyhmentyvät hurjaa vauhtia sosialisteiksi, vaikka väkivaltaisesti rakennetun Neuvostoliiton romahdus on vielä melko tuore asia?

Osana Neuvostoliiton rakentamisprosessia toteutettiin valtavia pakotettuja ja erittäin väkivaltaisia väestönsiirtoja, joiden avulla pyrittiin tuhoamaan yhteisöt, joiden sisällä haaveiltiin kansallisvaltiosta.

Neuvostoliiton romahdusta seurasi nopeahko hajoamisprosessi, jossa ikeen alla puoli vuosisataa olleet maat irtaantuivat siitä.

Irtaantuminen ei kuitenkaan kadottanut kaikkia väestönsiirroista seuranneita ongelmia, sillä suurin osa aiempina vuosikymmeninä siirretystä väestä jäi itsenäistyneiden valtioiden sisään.

Neuvostoaikana etuoikeutetussa asemassa olleet ihmiset joutuivat sopeutumaan kantaväestön asemaan, seurauksena prosessi, joka kestää vähintään parikymmentä vuotta. Joidenkin kohdalla sopeutuminen ei toteudu koskaan, sillä sosiaalisen statuksen putoaminen ja ympäristön nöyrän asenteen menettäminen ovat vaikeita asioita kenelle tahansa.

Neuvostoliiton romahduksesta ja hajoamisesta ei ole kuin reilu 25 vuotta, mutta useat läntisen Euroopan maat ovat nyt vapaaehtoisesti kahlitsemassa itseään pakottamisella, pelottelulla ja uhkailulla rakennettavan Euroopan unionin saappaan alle.

Unioni päättää nykyisin suurimmasta osasta jäsenmaiden lainsäädännöstä. Lisäksi EU on ottanut itselleen oikeuden määritellä millaisia ihmisiä jäsenmaissa asuu (massamaahanmuutto, taakanjako).

EU:n pakottamasta jäsenmaiden uudelleen asuttamisprosessista (massamaahanmuutto) käytetään nimitystä monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen. Monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä islamilaisten maiden asukkaiden asuttamista jäsenvaltioiden alueelle.

Kiristyskeinona päämäärän toteutumiseksi EU käyttää talousuhkailua ja väliaikaista unionin päätöksenteosta syrjäyttämistä.

EU:n jäsenmaiden edustajat ovat allekirjoittaneet sopimuksia, kuten Dublin-asetus ja Schengen, jotka ovat olleet kuolleita kirjaimia ainakin kahden vuoden ajan.

EU:n piti olla valtioiden liitto, jossa jäsenmaat eivät vastaa toisten jäsenmaiden veloista, mutta kuinka kävi?

EU on polkenut suohon useita itse tekemiään sopimuksia, mutta uhkailee toistuvasti jäsenmaita, jotka eivät suostu toteuttamaan kansalaisiaan ja yhteiskuntaa monin tavoin vahingoittavaa politiikkaa.

Viime vuosien aikana tapahtunut kehitys on kaikkien silmien edessä, mutta edelleen varsinkin läntisessä Euroopassa asuvat ihmiset luottavat unionin päättäjiin ja puolueisiin, joiden edustajat tukevat syvenevää liittovaltiokehitystä.

Suomessa poliittiset päättäjät väittävät, että Suomi ei tue integraation syvenemistä, mutta tosiasiassa Suomi on Euroopan kiltein ja kuuliain Brysselin käskyjen toteuttaja.

Rehellinen ihminen kutsuu nykyajan poliitikkojen valtaosaa valehtelijoiksi. Poliitikkojen valtaosa kutsuu nykyistä hallintatapaa politiikaksi. Johtopäätöksenä voitaneen ajatella, että politiikka on kansakunnan enemmistön hyväksymää valehtelua, ei yhteisten asioiden hyvää hoitoa.

Joskus menneinä vuosina Suomessa oli media, joka valvoi poliitikkojen päätöksentekoa reagoiden välittömästi, jos päätökset edustivat enemmän poliitikon kuin kansalaisten etua. Nykyisin perinteinen media herää lähes poikkeuksetta jälkijunassa, jos silloinkaan. Törkeimpinä esimerkkeinä Jutta Urpilaisen (sdp) takuus-vakuuspäätös ja Jyrki Kataisen (kok) röyhkeä toiminta hänen tavoitellessaan komissaarin paikkaa. Katainen käytännössä möi Suomen oman etunsa edestä.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että myös nykyinen presidentti Sauli Niinistö on entistä vahvemmin sitoutunut liittovaltion etenemistä palvelevaan agendaan.

Niinistö on esimerkiksi sitä mieltä, että euro on ”lopullinen valinta”. Talousasiantuntijoiden mukaan euro on valuuttana eräs pääsyy Suomen talousongelmiin. Ei ainoa syy, mutta erittäin merkittävä.

Euro on poliittinen valuutta, joka todellisuudessa jäykistää ja rajoittaa jäsenvaltioiden taloudellista toimintaa. Eurosta hyötyy eniten Saksa, Suomi kuuluu kärsijöiden joukkoon.

Kun vielä muistetaan, että Suomi on ollut yhtä tai kahta vuotta lukuun ottamatta koko jäsenyytensä ajan EU:n nettomaksaja, täytyy ihmetellä kansalaisten enemmistön halua kiinnittyä entistä tiiviimmin yhteisöön, joka tykkää enemmän lompakostasi kuin hyvinvoinnistasi.

EU on kuin mielisairaala, jossa vastaan vikuroiville "asiakkaille" ryhdytään sovittamaan pakkopaitaa.

Perinteinen media tukee toistuvasti Brysselin yksisilmäistä linjaa rakentamalla kansalaisten silmien eteen mielikuvia, joiden perusteella omien kansalaisten etua valvovien itäisten jäsenmaiden johtajat ovat tyranneja, jotka toimivat kansalaisiaan vastaan.

Läntisen Euroopan väestön valtaosa ei tunnu ymmärtävän miksi idässä ollaan niin kriittisiä. Ei ymmärrä, koska ei tunne historiaa eikä tiedä, että idässä tunnistetaan merkit, joiden myötä kansakuntaa ajetaan uuteen kansojen vankilaan.

Annoin 90-luvulla tukeni EU-jäsenyydelle. Takkini kääntyi jo vuosia sitten, vastustan nykyisin kaikkea kehitystä, joka tähtää integraation syventämiseen (liittovaltio) ja kansojen itsemääräämisoikeuden kaventamiseen. En tue missään yhteydessä henkilöitä tai puolueita, jotka haluavat edistää liittovaltiokehitystä minkään asian suhteen.

Takinkääntöbonuksena vastustan myös euroa Suomen valuuttana.